Vaikea sisarussuhde

Kateellisen ihmisen psyykeä ei voi muuttaa eli hän on omassa mielessään aina alakynnessä ja huonompi. Ja se on muiden syytä. Kateellisuutta pidetään narsistisuuden perusmuotona eli monilla kroonisesti kateellisilla on voimakasta narsistisuutta. Muiden lypsäminen taloudellisesti ja emotionaalisesti uhria esittämällä kuuluu ns. piilonarsistin eli ohutnahkaisen narsistin käyttäytymisnormiin.

Kyse on rajattomuudesta, joten rajojen asettaminen tepsii. Tällaisen ihmisen kanssa ei pidä ryhtyä väittelemään, vaan ainoastaan pitää kiinni rajoista, joita on itse asettanut. Hän pyrkii vetoamaan syyllisyyteen saadakseen tahtonsa läpi ja kun omat syyllisyydentunteet on käsitelty, menetelmä lakkaa toimimasta. Vanhempiesi kannattaisi hakeutua terapiaan asiaa käsittelemään.

Älä sinä puutu sisaresi elämäntyyliin lainkaan ja osallistu sopan hämmentämiseen itse. Ilmoita, ettet ota vastaan nälvintää ja jos ei mene perille, niin estä viestit. Ei väittelyä eikä mukaan lähtemistä noihin kateusjuttuihin, joihin omalta osaltasi osallistut laskemalla paljonko kukakin on pesämunakseen saanut. 20 vuodessa perheen taloudellinen tilanne on muuttunut moneen kertaan mikä on vaikuttanut siihen mitä kukakin on saanut. Siitä ei vanhempien pitäisi tuntea lainkaan syyllisyyttä. Rahan antaminen aikuiselle käenpoikaselle pitäisi lopettaa, mutta se on henkisen työskentelyn takana.

Jos kyse on narsistisuudesta, niin ko. problematiikkaa on perheen sisällä ollut jo lapsuudessa eli nämä eivät ole ihan helppoja asioita käsitellä. Sukupolvien ketjussa tietyt asiat elävät omaa elämäänsä. 

Mihin sä tarviit tätä kusipäätä?

Jos se nylkee sun vanhempia, tee rikosilmoitus.

Minulla on vähän saman tyyppinen sisarussuhde, tosin ikäeroa vain muutama vuosi. Sisko poltti pesämunan puolessa vuodessa, ja oli sitten katkera minulle kun kävi ilmi, että minä sijoitin rahastoon. Hän on vuosien ajan yrittänyt muiluttaa rahaa minulta milloin milläkin verukkeella.

Olen lopulta pistänyt välit häneen poikki, sillä en vain jaksa ihmistä joka ei kanna vastuuta elämästään. Ymmärrän että jotkut mt-ongelmat aiheuttavat holtitonta käytöstä, mutta kyllä 40-vuodessa on jo ollut monta mahdollisuutta hankkia ammattiapua, tai vaikka lainata kirjastosta kirjoja, kysellä keskustelupalstoilta että mikäs tämä minun homma mahtaisi olla.

Tiedän että siskoni on huonossa tilanteessa, mutta en auta häntä rahallisesti enkä muutenkaan. En juuri saanut apua vanhemmiltani, koska heidän resurssit menivät, ja menevät edelleen, siskoni perheelle. En voi heitä siitä syyttää, en ole itse halunnut lapsia tehdä ja toki ne jälkeläiset ovat tärkeitä perhe-ihmisille.

En voi silti välillä olla miettimättä, että mitä jos minua olisi tuettu ja autettu yhtä paljon mitä siskoani, olisinko pärjännyt elämässäni paremmin? Minullakin on siis mt-ongelmia jotka rajoittavat elämääni, vaikuttavat joka päivä jne. En vaan koskaan tuo niitä esille, teeskentelen että esim. en aja autoa luonnonsuojelun takia, teen rutiinityötä siksi että en ole pinnallinen uraihminen jne. Oikeasti triggeröidyn autolla ajaessa ja saan paniikkikohtauksia, en kykene haastaviin töihin koska pää hajoaa jo helpoissakin, mutta pakotan itseni jaksamaan.

Suosittelen siis pistämään välit jäihin ongelmasiskoon, ja hyväksymään se että koko maailma pitää sinua pahiksena kun et auta reppanaa. Kukaan ei tule näkemään sinua avun tarvitsijana "kun sinulla on aina ollut paljon helpompaa ja nuorempana olet aina päässyt kaikesta vähemmällä".

Vanhempien taloudellisen hyväksikäytön suhteen et voi tehdä paljoakaan, mutta välien jäädyttäminen minimiin tai kokonaan katkaisu säästää itseäsi. Ilmeisesti päihdeongelmainen kyseessä. Itse olen joutunut toimimaan noin. Kun päihdeongelmainen on sotkenut itse elämänsä, niin tätä katkeruutta alkaa tulla esille viimeistään keski-iässä. Ei kuitenkaan kaikilla eli on osittain myös luonnekysymys.

Olipa hänen elämänsä mennyt miten tahansa, niin sinä et siihen ainakaan ole mitenkään osallinen. 

Vierailija kirjoitti:

Mihin sä tarviit tätä kusipäätä?

Jos se nylkee sun vanhempia, tee rikosilmoitus.

Ei mitään rikosta ole tapahtunut, lapsille saa antaa rahaa kolmessa vuodessa 4000 euroa ilman että tarttee maksaa lahjaveroa ja jos antaa materiaalista apua voi kustantaa vaikka koko asumisen ja elämisen.

Tämäkin asia on tullut selvitettyä tässä vuosien varrella. Jos rahaa varastetaan tai uhkaillaan, niin se on sitten tietysti eri asia. Mutta jos annetaan vapaaehtoisesti, ei mitään ole tehtävissä.

Päättyy aikanaan kun vanhemmat kuolee tai viimeistään sitten kun on omia lapsia ja perhettä.  Ap ilmeisesti lapseton kun on noin kiinni sisaruksissaan, monen ongelma samalla tavoin että lapsuudenkodin ihmissuhteet jäävät hallitseviksi, kannattaa ottaa mallia niiden perheellisten sisarusten suhtautumistavasta. 

Vierailija kirjoitti:

Päättyy aikanaan kun vanhemmat kuolee tai viimeistään sitten kun on omia lapsia ja perhettä.  Ap ilmeisesti lapseton kun on noin kiinni sisaruksissaan, monen ongelma samalla tavoin että lapsuudenkodin ihmissuhteet jäävät hallitseviksi, kannattaa ottaa mallia niiden perheellisten sisarusten suhtautumistavasta. 

Harvalla 20v. on lapsia. Ja tapaa toista sisarustaan silloin tällöin. 

Kannattaisi lukea aloitus ennen kun kommentoi.

No et ole häneen missään yhteydessä, valitettavasti vanhempasi (siis isäsi, äitisihän ei ole ole tämän henkilön vanhempi) on nyt vaan itse saatava sanottua tälle henkilölle, mitä mieltä asioista on.

Vierailija kirjoitti:

No et ole häneen missään yhteydessä, valitettavasti vanhempasi (siis isäsi, äitisihän ei ole ole tämän henkilön vanhempi) on nyt vaan itse saatava sanottua tälle henkilölle, mitä mieltä asioista on.

Niin, jäin miettimään, että tässä on kyse puolisisaruksesta eli ap:n äidin täytyy olla isän uusi vaimo. Totta kai taloudellinen asema on erilainen, kun äidin puolelta ihan eri sukua.

Tuossa tapauksessa katsoisin, että en ole tuolle epelille mitään sukua enkä velkaa. Eivät ole eläneet edes lapsuuttaan yhdessä, periaatteessa ihan vieras ihminen, vaikka isä onkin sama. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et ole häneen missään yhteydessä, valitettavasti vanhempasi (siis isäsi, äitisihän ei ole ole tämän henkilön vanhempi) on nyt vaan itse saatava sanottua tälle henkilölle, mitä mieltä asioista on.

Niin, jäin miettimään, että tässä on kyse puolisisaruksesta eli ap:n äidin täytyy olla isän uusi vaimo. Totta kai taloudellinen asema on erilainen, kun äidin puolelta ihan eri sukua.

Tuossa tapauksessa katsoisin, että en ole tuolle epelille mitään sukua enkä velkaa. Eivät ole eläneet edes lapsuuttaan yhdessä, periaatteessa ihan vieras ihminen, vaikka isä onkin sama. 

Isällä voi olla syyllisyyttä avioerossa, ehkä tuo puolisisarus on jäänyt teinin tasolle vanhempien avioeron käsittelyssä, kun oli tuolloin teini. 

Oli miten oli, niin ei kuulu ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän saman tyyppinen sisarussuhde, tosin ikäeroa vain muutama vuosi. Sisko poltti pesämunan puolessa vuodessa, ja oli sitten katkera minulle kun kävi ilmi, että minä sijoitin rahastoon. Hän on vuosien ajan yrittänyt muiluttaa rahaa minulta milloin milläkin verukkeella.

Olen lopulta pistänyt välit häneen poikki, sillä en vain jaksa ihmistä joka ei kanna vastuuta elämästään. Ymmärrän että jotkut mt-ongelmat aiheuttavat holtitonta käytöstä, mutta kyllä 40-vuodessa on jo ollut monta mahdollisuutta hankkia ammattiapua, tai vaikka lainata kirjastosta kirjoja, kysellä keskustelupalstoilta että mikäs tämä minun homma mahtaisi olla.

Tiedän että siskoni on huonossa tilanteessa, mutta en auta häntä rahallisesti enkä muutenkaan. En juuri saanut apua vanhemmiltani, koska heidän resurssit menivät, ja menevät edelleen, siskoni perheelle. En voi heitä siitä syyttää, en ole itse halunnut lapsia tehdä ja toki ne jälkeläiset ovat tärkeitä perhe-ihmisille.

En voi silti välillä olla miettimättä, että mitä jos minua olisi tuettu ja autettu yhtä paljon mitä siskoani, olisinko pärjännyt elämässäni paremmin? Minullakin on siis mt-ongelmia jotka rajoittavat elämääni, vaikuttavat joka päivä jne. En vaan koskaan tuo niitä esille, teeskentelen että esim. en aja autoa luonnonsuojelun takia, teen rutiinityötä siksi että en ole pinnallinen uraihminen jne. Oikeasti triggeröidyn autolla ajaessa ja saan paniikkikohtauksia, en kykene haastaviin töihin koska pää hajoaa jo helpoissakin, mutta pakotan itseni jaksamaan.

Suosittelen siis pistämään välit jäihin ongelmasiskoon, ja hyväksymään se että koko maailma pitää sinua pahiksena kun et auta reppanaa. Kukaan ei tule näkemään sinua avun tarvitsijana "kun sinulla on aina ollut paljon helpompaa ja nuorempana olet aina päässyt kaikesta vähemmällä".

Itselläni on ollut samantyyppinen tilanne ja huomaan, miten ajatteluni on tässä vuosien varrella normalisoitunut, kun välien katkaisusta on jo yli 10 vuotta. Pidän nykyisin todella sairaana tilannetta, joka meillä oli. Tuollainen katkeruuden ja kateuden aste ihmisessä ei yksinkertaisesti ole normaalin ihmisen käytöstä, mitä en ennen käsittänyt.

Ei kukaan ajattele sinua pahiksena, vaikka olet katkaissut sairaan hyväksikäyttösuhteen. Päinvastoin, muut ovat todennäköisesti nähneet tilanteen jo aikaisemmin. Ei kukaan normaali pidä aikuista marttyyria ja sisaruskateellista uhrina, kyllä se on syyllisyyden tunteiden syytä, että ajattelet noin. Eli manipulointi on vieläkin päässäsi.

Olisit varmasti pärjännyt paremmin, jos perheesi olisi käyttäytynyt normaalisti ja katkaissut tuollaiset jutut jo alkuunsa. Minulle yksi sukulainen sanoi myöhemmin, että huomasi jo varhain voimakkaan kateuden ja ilkeyden, joka kohdistui minuun. Paremmasta koulumenestyksestä, ulkonäöstä jne. Kasvoin siihen ajatukseen, että paremmuutta piti jotenkin hyvittää. Mikä on tietysti ihan sairas ajatus.

Elämäni on hyvää, pääsin haluamaani opiskelupaikkaan, ostin juuri oman asunnon, sain siis säästöjä muuttaessani pois kotoa ja niiden avulla sain lainan

Aika paksua pajunköyttä tuo asuntolainan saantisi. Ei mikään pankki opiskelijatulojen kanssa hakijalle mitään asuntolainaa myönnä. Oma säästöosuus vaaditaan kaikilta lainanhakijoilta, mutta sen lisäksi katsotaan myös tulot, jotka sinun elämäntilanteessa olevalla ovat pakosti melko vähäiset.

Että sellainen tarina tänään trollimetsästä. Mitä muuten kuvittelet opiskelevasi? Et ainakaan kappalejakoa osaa lainkaan, ja se on ihan peruskoulukauraa.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni on hyvää, pääsin haluamaani opiskelupaikkaan, ostin juuri oman asunnon, sain siis säästöjä muuttaessani pois kotoa ja niiden avulla sain lainan

Aika paksua pajunköyttä tuo asuntolainan saantisi. Ei mikään pankki opiskelijatulojen kanssa hakijalle mitään asuntolainaa myönnä. Oma säästöosuus vaaditaan kaikilta lainanhakijoilta, mutta sen lisäksi katsotaan myös tulot, jotka sinun elämäntilanteessa olevalla ovat pakosti melko vähäiset.

Että sellainen tarina tänään trollimetsästä. Mitä muuten kuvittelet opiskelevasi? Et ainakaan kappalejakoa osaa lainkaan, ja se on ihan peruskoulukauraa.

Sehän riippuu mitä alaa opiskelee ja tekeekö töitä. Esimerkiksi yksi tuttava oli jo tuossa iässä myynyt it-alan yrityksensä ja sai hyvää palkkaa koodarina, vaikka opinnot kesken, sai asuntolainaa. Mutta todennäköisesti ap muuttanut joitain tietoja, ettei voi tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vähän saman tyyppinen sisarussuhde, tosin ikäeroa vain muutama vuosi. Sisko poltti pesämunan puolessa vuodessa, ja oli sitten katkera minulle kun kävi ilmi, että minä sijoitin rahastoon. Hän on vuosien ajan yrittänyt muiluttaa rahaa minulta milloin milläkin verukkeella.

Olen lopulta pistänyt välit häneen poikki, sillä en vain jaksa ihmistä joka ei kanna vastuuta elämästään. Ymmärrän että jotkut mt-ongelmat aiheuttavat holtitonta käytöstä, mutta kyllä 40-vuodessa on jo ollut monta mahdollisuutta hankkia ammattiapua, tai vaikka lainata kirjastosta kirjoja, kysellä keskustelupalstoilta että mikäs tämä minun homma mahtaisi olla.

Tiedän että siskoni on huonossa tilanteessa, mutta en auta häntä rahallisesti enkä muutenkaan. En juuri saanut apua vanhemmiltani, koska heidän resurssit menivät, ja menevät edelleen, siskoni perheelle. En voi heitä siitä syyttää, en ole itse halunnut lapsia tehdä ja toki ne jälkeläiset ovat tärkeitä perhe-ihmisille.

En voi silti välillä olla miettimättä, että mitä jos minua olisi tuettu ja autettu yhtä paljon mitä siskoani, olisinko pärjännyt elämässäni paremmin? Minullakin on siis mt-ongelmia jotka rajoittavat elämääni, vaikuttavat joka päivä jne. En vaan koskaan tuo niitä esille, teeskentelen että esim. en aja autoa luonnonsuojelun takia, teen rutiinityötä siksi että en ole pinnallinen uraihminen jne. Oikeasti triggeröidyn autolla ajaessa ja saan paniikkikohtauksia, en kykene haastaviin töihin koska pää hajoaa jo helpoissakin, mutta pakotan itseni jaksamaan.

Suosittelen siis pistämään välit jäihin ongelmasiskoon, ja hyväksymään se että koko maailma pitää sinua pahiksena kun et auta reppanaa. Kukaan ei tule näkemään sinua avun tarvitsijana "kun sinulla on aina ollut paljon helpompaa ja nuorempana olet aina päässyt kaikesta vähemmällä".

Itselläni on ollut samantyyppinen tilanne ja huomaan, miten ajatteluni on tässä vuosien varrella normalisoitunut, kun välien katkaisusta on jo yli 10 vuotta. Pidän nykyisin todella sairaana tilannetta, joka meillä oli. Tuollainen katkeruuden ja kateuden aste ihmisessä ei yksinkertaisesti ole normaalin ihmisen käytöstä, mitä en ennen käsittänyt.

Ei kukaan ajattele sinua pahiksena, vaikka olet katkaissut sairaan hyväksikäyttösuhteen. Päinvastoin, muut ovat todennäköisesti nähneet tilanteen jo aikaisemmin. Ei kukaan normaali pidä aikuista marttyyria ja sisaruskateellista uhrina, kyllä se on syyllisyyden tunteiden syytä, että ajattelet noin. Eli manipulointi on vieläkin päässäsi.

Olisit varmasti pärjännyt paremmin, jos perheesi olisi käyttäytynyt normaalisti ja katkaissut tuollaiset jutut jo alkuunsa. Minulle yksi sukulainen sanoi myöhemmin, että huomasi jo varhain voimakkaan kateuden ja ilkeyden, joka kohdistui minuun. Paremmasta koulumenestyksestä, ulkonäöstä jne. Kasvoin siihen ajatukseen, että paremmuutta piti jotenkin hyvittää. Mikä on tietysti ihan sairas ajatus.

Lisäys vielä tähän, että jostain syystä minua ei ollenkaan häirinnyt se, että tiesin varmuudella, että minua on mustamaalattu sinne sun tänne, kun katkaisin välit. Ja kuinka ollakaan, nämä meidän yhteiset tuttavamme ovat tässä yli 10 vuoden aikana päätyneet samaan ratkaisuun, minkä huomasin sattumalta Facebookista. Kyse siis ihan parhaista ystävistä ja minulle tuttavista. 

Ei tällaisen ihmisen käytös rajoitu vain sisarukseen, vaan ajan mittaan ihmiset huomaavat, että jotain on pahasti vialla. Viimeistään silloin, kun kateus ja katkeruus alkaa saada sairaampia muotoja heidän omalla kohdallaan ja he ymmärtävät, että tämä tyyppihän värittää isolla värityskynällä kaiken omaksi edukseen. Eli voi lähteä siitä, että kaikki mitä hän kertoo on joko värittynyttä tai täyttä valetta. 

Itse en ole puhunut pahaa kenellekään ja uskon, että ainakin fiksuimmat huomaavat sen kumpi tässä käyttäytyy asiallisesti ja miettivät asiaa sen pohjalta. Ja nykyisin tietysti kaikesta muustakin voi päätellä mikä tilanne on, eiväthän ihmiset pääsääntöisesti tyhmiä ole. Aika myös asettaa monet asiat perspektiiviin. Sitä saa mitä tilaa aika usein ihmissuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni on hyvää, pääsin haluamaani opiskelupaikkaan, ostin juuri oman asunnon, sain siis säästöjä muuttaessani pois kotoa ja niiden avulla sain lainan

Aika paksua pajunköyttä tuo asuntolainan saantisi. Ei mikään pankki opiskelijatulojen kanssa hakijalle mitään asuntolainaa myönnä. Oma säästöosuus vaaditaan kaikilta lainanhakijoilta, mutta sen lisäksi katsotaan myös tulot, jotka sinun elämäntilanteessa olevalla ovat pakosti melko vähäiset.

Että sellainen tarina tänään trollimetsästä. Mitä muuten kuvittelet opiskelevasi? Et ainakaan kappalejakoa osaa lainkaan, ja se on ihan peruskoulukauraa.

On tuo mahdollista, tiedän useammankin opiskelijan, joka ihan säästämällä eri hanttihommista on saanut kasaan sen pääoman lainan saantiin (ja vanhemmat vaikka takaavat jonkun osan ihan rahalla). Kunhan ei ensimmäiseksi asunnoksi havittele 300m2 omakotitaloa Westendistä, niin varmasti onnistuu.

Ihmiset sietävät ihan sairasta käytöstä sen perusteella, että ollaan sukua. Onneksi olen ainoa lapsi, aina noissa sisarussuhteissa on jotain häikkää, vaikka päällisin puolin näyttäisikin hyvältä. 

Älä ole tekemisissä. Problem solved.

Tekstiäisi lukiessa tarvitsi lukea vain kolme riviä niin tilanne selvisi heti. Välit poikki kateelliseen. Häntä ei kukaan ulkopuolinen voi auttaa. 

Oliko ap:lle vastauksista apua?

Miksi nimität näitä siskoiksesi? Oletteko edes ikinä asuneet yhdessä, jäivätkö teinit asumaan isän kanssa? Tarina on vähän kuin Tuhkimo-sadusta. Piinallisia sisarpuolia on tosin vain yksi.