Vuosia kiusatusta lapsesta tuli luokan suosituin koulua vaihtamalla

Meillä sama. Kiusaamisen aikana toki kävi jo harrastuksessa, jossa oli tykätty kaveri, ja tyttö itse tiesi, että hänessä ei vikaa. Mutta joo, muutama paskiainen tämän aiheutti, loppu lammasporukka meni perässä. Oli vuosien vääntö, ja onneksi lopulta koulun vaihdon kautta kaikki on nyt hyvin. Ja tytöllä normaaleja koulukavereita. Näille kiusaajille toivon kaikkea paskaa elämässään, uskon vahvasti, että sillä tiellä jo olette. Ette saaneet nujerrettua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. Kiusaamisen aikana toki kävi jo harrastuksessa, jossa oli tykätty kaveri, ja tyttö itse tiesi, että hänessä ei vikaa. Mutta joo, muutama paskiainen tämän aiheutti, loppu lammasporukka meni perässä. Oli vuosien vääntö, ja onneksi lopulta koulun vaihdon kautta kaikki on nyt hyvin. Ja tytöllä normaaleja koulukavereita. Näille kiusaajille toivon kaikkea paskaa elämässään, uskon vahvasti, että sillä tiellä jo olette. Ette saaneet nujerrettua.

Kiitos kun kirjoitit! Tuota samaa olen puhunut, että nyt on normaaleja koulukavereita. Meillä meni niin, että harrastustuksen kautta tutustui pariin tyyppiin ja vaihtoi samaan kouluun heidän kanssaan. Ja nyt on iso kaveriporukka, omanlaisiaan jokainen eikä samasta muotista veistettyjä kuten edellisessä koulussa. ap

Ne kiusaajien vanhemmat on varmaan olleet itekin kiusaajia kun noin selittelevät.

Hienoa! Olisipa itselle käynyt noin. Tai no, löysin lopulta mukavan ison kaveriporukan vuosien jälkeen, yläasteelle siirtyminen käytännössä laajensi kaveripiiriä ja jatkui lukioon.

Kaikista paras on vaihtaa lapselle koulua jos vaan voi. Koulut ei tee tarpeeksi kiusaamiseen puuttumiseen eikä kiusaajaa saada pois.

Tuohan oli hyvä ratkaisu. Miksi aina valitetaan, että kiusaajan pitää vaihtaa koulua ja uhri ei saa vaihtaa koulua?

Olisipa ollut mahdollisuus vaihtaa koulua.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan oli hyvä ratkaisu. Miksi aina valitetaan, että kiusaajan pitää vaihtaa koulua ja uhri ei saa vaihtaa koulua?

Saahan toki uhrikin vaihtaa koulua jos kerran haluaa, mutta lähtökohta on tietysti se, että ongelman aiheuttaja eli kiusaaja on se joka lähtee eikä hänen uhrinsa. Vai onko sinusta hyvä idea, että kiusaaja saa palkinnon, jos pakotetaan uhri lähtemään?

Kiusaaminen on luonnollinen, hyvin primitiivinen ominaisuus kaikissa elukoissa. Mitä primitiivisempi, sitä vähemmän on kykyä hillitä vaistotoimintaa. Pätee moneen muuhinkin asiaan, kuten lisääntymiseen.

Huomasin tuon jo pikkulikkana kun kävin kesäleireillä ja useissa eri harrastuksissa. Joissain porukoissa olin kiusattu ja syrjitty, joissan taas se sosiaalinen ja suosittu tyttö. Oma käytös oli aina sama. Huomasin, ettei touhussa ole mitään järkeä ja kehitin täten rautaisen itsetunnon, joka ei ole riippuvainen muitten mielipiteistä.

Nyt keski-ikäisenä naisena olen yleisesti ottaen hyvin suosittu ja pidetty ihminen, mutta silti on ihmisiä jotka tuntuvat vihaavan ja puhuvat shaibaa selän takana.

Pojan luokalle tuli uusi poika, joka kertoi heti alussa näille muille pojille, että häntä kiusattiin vanhassa koulussa ja siksi he muuttivat. Nämä meidän pojat ottivat hänet oikein ekstra-kaveriksi ja ihmettelivät, että olipas tyhmiä ne vanhan koulun tyypit. Ja eikös joku pösilö rinnakkaisluokan luuseri yrittänyt härnätä tätä uutta poikaa, mutta nämä meidän pojatpa pistivät tuon kiusaajapyrkyrin ojennukseen.

Olin oikeasti ylpeä ja iloinen, että meillä oli näin fiksu poika ja koko kaveripiiri!

Vierailija kirjoitti:

Huomasin tuon jo pikkulikkana kun kävin kesäleireillä ja useissa eri harrastuksissa. Joissain porukoissa olin kiusattu ja syrjitty, joissan taas se sosiaalinen ja suosittu tyttö. Oma käytös oli aina sama. Huomasin, ettei touhussa ole mitään järkeä ja kehitin täten rautaisen itsetunnon, joka ei ole riippuvainen muitten mielipiteistä.

Nyt keski-ikäisenä naisena olen yleisesti ottaen hyvin suosittu ja pidetty ihminen, mutta silti on ihmisiä jotka tuntuvat vihaavan ja puhuvat shaibaa selän takana.

Joo, olen analysoinut, että kiusaaja on kateellinen kiusatulle jostakin. Usein näin on.

Mulle itselleni kävi vähän noin aikoinaan lapsena. Edellisessä koulussa nimiteltiin ja huudeltiin, mua kutsuttiin "läskiksi", vaikka näin jälkikäteen kuvista katsottuna olin ihan normaalipainoinen, ja sitten oli kaikkea muutakin huutelua, mitä ei varmasti täällä mene läpi sensuurista ja muitakin tapahtumia, ihan aikuisten toimesta, jotka olivat todella traumatisoivia ja ikäviä lasta kohtaan.

Muuton takia jouduin vaihtamaan koulua ja siinä meni PITKÄÄN, että aloin luottamaan siihen, että koulukaverit aidosti ja oikeasti haluaa istua viereen, viettää aikaa yhdessä, kutsua synttäreille jne. Oli pitkään semmoinen paranoia, että tämä on varmaan jotain vittuilua, tai joku jekku tms. Mutta ei se ollut, sain paljon kavereita helposti ja koulussa meni muutenkin todella hyvin.

Täällä samaa, tsemppiä ja kiitokset  hyvästä menestyksestä teille että kerroitte.

Ei tarvi kuin tuntea yksi kateellinen joka tuntee ne muut ja helvetti irti, tai niin yrittävät kaikkensa ettei menestyisi. sairaat ovat sairaita sekin hyvä oivaltaa. Ettei jumitu niitä pohtimaan ja anna estää omaa toimintaa.

Epäilemättä lapsi siirtyi Steiner-kouluun. Sinne ne kaikki kiusatut menee.

Vierailija kirjoitti:

Epäilemättä lapsi siirtyi Steiner-kouluun. Sinne ne kaikki kiusatut menee.

Ei mene.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi kuin tuntea yksi kateellinen joka tuntee ne muut ja helvetti irti, tai niin yrittävät kaikkensa ettei menestyisi. sairaat ovat sairaita sekin hyvä oivaltaa. Ettei jumitu niitä pohtimaan ja anna estää omaa toimintaa.

Usein tosiaan riittää vain se yksi. On ihmeellistä, miten isonkin porukan saa puolelleen tekemään pahaa, mutta varmaan juuri tähän perustuu myös diktaattorien suosio.