Työpaikkakiusaaminen. Mistä se alkaa?
Itselläni se alkoi siitä, että en hyväksy yhden ihmisen toimintatapoja, jotka ovat työmoraaliani vastaan. Sitten tämä yksi alkaa selän takana puhumaan kaveripiirilleen vääristeltyä totuutta ja saa heidät mukaan tähän minun syrjimiseen ja kiusaamiseen. Menee siihen pisteeseen, ettei kanssani enää hirveesti kommunikoida ja valehdellaan, että minullekin on kerrottu asioista. Jätetään asioita tekemättä ja vedotaan siihen, että en ole pyytänyt tekemään ja ei ole aikaa, jota ei minulla ole sen enempää vaan tietyt asiat pitäisi tehdä yhdessä. Sitten teams palavereissa, joissa käsitellän yhteisiä asioita pomon kanssa, niin ollaan vaan hiljaa eikä esitetä omia ehdotuksia eli munun ehdotukset on yleensä sitten se, jotka kirjataan ylös. Sitten kun oitäisi tehdä sovitun mukaan, niin ei tehdäkään, koska ne ei näille toisille kelpaa.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani alkoi siitä, kun en osallistunut selän takana pahanpuhumiseen toisista. Yhtäkkiä huomasin, että itse jouduin syrjityksi. Noh, minulla onneksi on työpaikan ulkopuolella ystäviä.
Minulle käynyt myös noin. Sanoin, että ei, en perusta kaverisuhteitani siihen, että puhun pahaa muista. Voin jutella muista sioista ja tutustua sen kautta, se olisi mukavaakin. Eipä puhellut muista asioista kansani ja alkoi kiusaamaan minua... Oltaisiin vaikka voitu puhua uutisista, harrastuksista jne, mutta ei. Olisi pitänyt haukkua muita...
Mua on kuulemma syytetty, jos joku laite on töissä hajonnut ja itse olen sillä hetkellä kotona vapaapäivällä.
Se alkaa jo hallinnon esimerkistä Suomessa... huonotuloiset kiusataan ulosottoihin asti... siitä saavat työpaikat esimerkkinsä...
Meillä on alettu syrjiä niitä, jotka eivät kuulu sisäpiiriin ja jotka uskaltautuvat kritisoimaan tätä sisäpiiriytymistä. Tavoite on ilmeisesti savustaa ulos kaikki muut kuin sisäpiiriläiset ja aika moni on jo lähtenytkin.
Minulla se alkoi siitä, että uusi työntekijä alkoi inhota heti. Hän tulkitsi kaiken mitä tein tai sanoin vihamieliseksi, vaikka en tehnyt tai sanonut mitään vihamielistä.
Joillekin ihmisille ei voi mitään, jos heillä on pakkomielteitä. Ja jos he alkavat valehdella sinusta, niin siitä se lähtee.
Olen 30-vuotisen työurani aikana nähnyt monenlaista työpaikkakiusaamista. Yhteistä näille on, että kiusattu on itse enemmän tai vähemmän syypää tilanteeseensa.
Yksi laski ilkeämielistä leikkiä muista ja kun sai samalla mitalla takaisin, uhriutui kiusatuksi. Toisella tyypillä taitaa olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ensin se on oikein ystävällinen ja sitten kuin silmäniskusta sanoo jotain ilkeää. Kun sitten saa samalla mitalla takaisin, pahoittaa mielensä. Kolmas kaveri on kova päällepäsmäri ja aina mielestään oikeassa ja muita neuvomassa. Kun muut eivät toimi hänen toivomallaan tavallaan, tuntee tulleensa vähätellyksi.
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lisää.
Työmyyrä kirjoitti:
Olen 30-vuotisen työurani aikana nähnyt monenlaista työpaikkakiusaamista. Yhteistä näille on, että kiusattu on itse enemmän tai vähemmän syypää tilanteeseensa.
Yksi laski ilkeämielistä leikkiä muista ja kun sai samalla mitalla takaisin, uhriutui kiusatuksi. Toisella tyypillä taitaa olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ensin se on oikein ystävällinen ja sitten kuin silmäniskusta sanoo jotain ilkeää. Kun sitten saa samalla mitalla takaisin, pahoittaa mielensä. Kolmas kaveri on kova päällepäsmäri ja aina mielestään oikeassa ja muita neuvomassa. Kun muut eivät toimi hänen toivomallaan tavallaan, tuntee tulleensa vähätellyksi.
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lisää.
Saatiin työpaikkakiusaajakin ketjuun
Itse olen kokenut kiusaamista vain esimieheni puolelta. Syy oli siinä, että sain ylempää/sivusta tehtäväkseni toteuttaa uudistuksia, joita oma esimieheni vastusti. Ei kestänyt sitä, että alapuolella oleva nuorempi nainen tiesi omasta työstään enemmän kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Minulla se alkoi siitä, että uusi työntekijä alkoi inhota heti. Hän tulkitsi kaiken mitä tein tai sanoin vihamieliseksi, vaikka en tehnyt tai sanonut mitään vihamielistä.
Joillekin ihmisille ei voi mitään, jos heillä on pakkomielteitä. Ja jos he alkavat valehdella sinusta, niin siitä se lähtee.
Nää on näitä "miks sä katot mua tolleen"-tyyppejä. Traumojensa takia tulkitsevat kaiken vihamieliseksi eikä ole mitään kykyä ymmärtää että omat tulkinnat voivat olla myös vääriä. Motto voisi olla "hyökkäys on paras puolustus."
Joo noin se alkaa jos erehdyt jollaintapaa menemään oman pääsi ja mielipiteesi mukaan etkä yleisen valtavirran, niin sitten alkaa sinun työn tekemisen tarkkailu, mistä sitten väännetään
vääristelyä erinäistä tarinaa eteenpäin muille, jotka sitten "huomaavat samat asiat" ja näin sinut on jätetty ulkopuolelle ja aloitettu syrjimään millon milläkin tavalla.
Riittää, että olet erimieltä jonkun kanssa.
Työpaikkakiusaaminen voi alkaa ihan mistä vaan, vaikkapa "vääränvärisistä" kengistä, aivan samalla tavalla kuin alakoulun lapsilla tai päiväkotipilteillä. En ole koskaan pystynytkään erottamaan aikusen käytöksen lapsen kiusaamiskäytöksestä. Minulla se alkoi neuleliivin käytöstä!
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkakiusaaminen voi alkaa ihan mistä vaan, vaikkapa "vääränvärisistä" kengistä, aivan samalla tavalla kuin alakoulun lapsilla tai päiväkotipilteillä. En ole koskaan pystynytkään erottamaan aikusen käytöksen lapsen kiusaamiskäytöksestä. Minulla se alkoi neuleliivin käytöstä!
Todennäköinen syy ei ollut neuleliivi vaan joku muu syy. Luultavasti sinua kadehdittiin: olit pätevä, älykäs, kaunis tai jotain muuta kadehtimisen arvoista. Tai sitten joku asia vain ärsytti sinussa ja kaikki eivät kykene tunteidensa hillintään aikuisenakaan, joten pitää aloittaa kiusaaminen. Monenlaista nähnyt työpaikoilla kuten kouluissakin. Jossain nähnyt tutkimuksen, että Suomen työelämä on sairainta Euroopassa nimenomaan kiusaamisen ja siitä johtuvien sairaspoissaolojen vuoksi. Sama pätee varmasti koulumaailmaan, niin paljon siellä on kiusaamista ja sieltähän se alkaa. Tai pikemminkin jo päiväkodista. Empatiaa tarvittaisiin lisää kotikasvatukseen ja oppilaitosten kasvatustyöhön.
Työmyyrä kirjoitti:
Olen 30-vuotisen työurani aikana nähnyt monenlaista työpaikkakiusaamista. Yhteistä näille on, että kiusattu on itse enemmän tai vähemmän syypää tilanteeseensa.
Yksi laski ilkeämielistä leikkiä muista ja kun sai samalla mitalla takaisin, uhriutui kiusatuksi. Toisella tyypillä taitaa olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ensin se on oikein ystävällinen ja sitten kuin silmäniskusta sanoo jotain ilkeää. Kun sitten saa samalla mitalla takaisin, pahoittaa mielensä. Kolmas kaveri on kova päällepäsmäri ja aina mielestään oikeassa ja muita neuvomassa. Kun muut eivät toimi hänen toivomallaan tavallaan, tuntee tulleensa vähätellyksi.
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lisää.
Aivan päinvastaisia kokemuksia 20 vuoden työuralla. En muista yhdessäkään tapauksessa nähneeni vikaa kiusatussa, vaikka läheltä seurasin tilanteita.
Esimies aiheuttaa työpaikalla porukan jakautumisen kahteen leiriin. Esimies suosii suosikkejaan, jotka nuoleskelevat. Nämä saavat kaikenlaisia etuja ynnä palkanlisiä. Sitten on toinen puoli työntekijöistä, joita kyykytetään ja joita ei suosita. Nuoleskelijat puhuvat esimiehelle kaikenlaista pahaa tai epäedullista ei-suosikeista. Lopputulos: työt kärsivät, eikä porukan kesken vallitse luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Esimies aiheuttaa työpaikalla porukan jakautumisen kahteen leiriin. Esimies suosii suosikkejaan, jotka nuoleskelevat. Nämä saavat kaikenlaisia etuja ynnä palkanlisiä. Sitten on toinen puoli työntekijöistä, joita kyykytetään ja joita ei suosita. Nuoleskelijat puhuvat esimiehelle kaikenlaista pahaa tai epäedullista ei-suosikeista. Lopputulos: työt kärsivät, eikä porukan kesken vallitse luottamusta.
Tervepäinen esimies ei toimi näin vaan on tasapuolinen. Narsismiin kuuluu leireihin jako. Narsistilla on usein suuri hovi. Hovin ulkopuolisia narsisti syrjii näkyvästi ja siten valta kasvaa. Hovi mielistelee entistä enemmän. Nähty, kuultu ja koettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies aiheuttaa työpaikalla porukan jakautumisen kahteen leiriin. Esimies suosii suosikkejaan, jotka nuoleskelevat. Nämä saavat kaikenlaisia etuja ynnä palkanlisiä. Sitten on toinen puoli työntekijöistä, joita kyykytetään ja joita ei suosita. Nuoleskelijat puhuvat esimiehelle kaikenlaista pahaa tai epäedullista ei-suosikeista. Lopputulos: työt kärsivät, eikä porukan kesken vallitse luottamusta.
Tervepäinen esimies ei toimi näin vaan on tasapuolinen. Narsismiin kuuluu leireihin jako. Narsistilla on usein suuri hovi. Hovin ulkopuolisia narsisti syrjii näkyvästi ja siten valta kasvaa. Hovi mielistelee entistä enemmän. Nähty, kuultu ja koettu.
Jostain syystä esimiehiksi päätyy ja hakeutuu sellaisia, joista viimeksi pitäisi esimiehiä tehdä.
Minulla alkoi sairauslomasta. Olin ollut todella vähän poissa ja yksi puolitoista viikkoa kestänyt sairausloma sai pomon tolaltaan. Siitä alkoi vuoden kestänyt kiukuttelu ja vihoittelu, tein niin tai näin, mikään ei enää kelvannut hänelle.
Lopulta sanoin itseni irti ja ihmettelin, miten voimakkaasti hän siihenkin reagoi.
Olisi nyt vain ollut tyytyväinen, kun lopulta lähdin.
Omalla kohdallani alkoi siitä, kun en osallistunut selän takana pahanpuhumiseen toisista. Yhtäkkiä huomasin, että itse jouduin syrjityksi. Noh, minulla onneksi on työpaikan ulkopuolella ystäviä.