Lue keskustelun säännöt.
Muistan äitini kiukkuisena siivoajana.
21.04.2010 |
Meillä piti olla kaikki millilleen järjestyksessä. Hirveä nalkutus ja vihainen ilme jos jotain ylimääräistä oli jossain. Meillä ei ollut vesivärejä koska äiti pelkäsi niiden sotkevan. Äiti jaksaa vieläkin muistuttaa kuinka hänelle vieraat usein kommentoivat "onpa täällä siistiä". Meillä oli koti jossa elämä ei saanut näkyä. Ehkä juuri siksi minusta on tullut rento boheemi joka siivoaa vasta kun on ihan pakko.
Kommentit (17)
taas en muista että meillä olisi siivottu koskaan. Ei siellä silti sekaista ollut...paitsi mun huoneessa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli aina samoissa tupakanhajuisissa vaatteissa ja pesi itsensä enintään kerran viikossa saunassa. Koti oli aina sekainen ja täynnä rojua.
Ei siis ihme, että minusta tuli neuroottinen siivooja.
aina vähän, ja sitten välillä isompi siivous. Ja näin teen minäkin.
Kohtuus kaikessa..kultainen keskitie..jne.
taas ei koskaan siivottu ja olikin aina niin sotkuista etten kehdannut tuoda kavereita kotiin, ja lisäksi pelkäsimme isää joka nalkutti joka asiasta. Meilläkin tunnelma aina rentoutui kun isä lähti jonnekin (paitsi jos se meni ryyppäämään). Nykyään olenkin hullu.
olisi siistiä ja yritän siivota, mutta silti aikamoinen sotku vaan aina on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina vähän, ja sitten välillä isompi siivous. Ja näin teen minäkin. Kohtuus kaikessa..kultainen keskitie..jne.
Lapsuuden kodissa oli sotkuista ja siksi nykyisessä kodissani on sotkuista.
Mitä tästä opimme? Joka asiasta voi syyttää lapsuutta ja vanhempia oli asia miten päin vain. Itsessä ei ole vikaa, tietenkään sillä pohjimmiltaan synnyimme täydelliseksi mutta lapsuus ja vanhemmat ovat meidät pilanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meiän äiti uhkas pistää tulet nurkkaan jos ei auteta siivoon.eli polttaa meiän kodin:D
ja mitähä muuta kaikkee:D
sit mietittiin veljen kaa ett miltäköhä ne tulet nurkas näyttäs:D
En syytä äitiäni tai lapsuuttani mutta en vaan muista että äiti olisi koskaan kanssani leikkinyt. Meilläkin äiti siivosi ja teki keittiössä omiaan.
Nyt kun minulla on pieniä lapsia niin saatan joskus jättää imuroimiset huomiseen ja pelleillään lasten kanssa.
Vesivärit oli jokusen päivän pöydässä ennenkö ne pesin pois! Ja voitte varmaan kuvitella äitini ilmettä kun tänne tulee.. Suoraan olen sanonut että siivoaminen ei lopu koskaan, mutta lapset on pieniä kerran! En halua oppia kantapäänkautta ja leikkiä vasta lastenlapsien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en esim. voinut leipoa tai ommella, koska olisi tullut sotkua. Omassa kodissani tunnen vieläkin ahdistusta, jos on vähän epäjärjestystä, sitähän lapsiperheissä on ja hillitöntä syyllisyyttä jos joku huomauttaa jotain kodin siisteydestä.
Silti pidän rennomman otteen, kerran viikossa kunnon siivous, noin joka toinen päivä imurointi jne.
En syytä äitiäni tai lapsuuttani mutta en vaan muista että äiti olisi koskaan kanssani leikkinyt. Meilläkin äiti siivosi ja teki keittiössä omiaan.
Nyt kun minulla on pieniä lapsia niin saatan joskus jättää imuroimiset huomiseen ja pelleillään lasten kanssa.
Vesivärit oli jokusen päivän pöydässä ennenkö ne pesin pois! Ja voitte varmaan kuvitella äitini ilmettä kun tänne tulee.. Suoraan olen sanonut että siivoaminen ei lopu koskaan, mutta lapset on pieniä kerran! En halua oppia kantapäänkautta ja leikkiä vasta lastenlapsien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä elämän jälkiä näkyi. Mutta perjantai-iltaisin oli siivoushelvetti. Kaikki huoneet, kaikki pinnat kaikki, kaikki pyyhittiin. Matot piestiin. Touhu alkoi kun isoveli tuli koulusta ja päättyi kun matot saatiin takaisin lattioille ja huonekalut järjestykseen joskus kahdeksan aikaan. Neljä tuntia ankaraa raatamista ilman taukoja joka viikon perjantai. Ensin isoveljeni ja sitten minä aloimme vältellä kotonaoloa siivoushelvetin aikana. Ensin äitimme murjotti kun joutui siivoamaan itse. Sitten hän oppi, ettei hänen tarvitse raivokkaasti siivota, jos kerran pojatkaan eivät. Muistan kotimme silti siistinä, vaikka vimmaisesta raatamisesta perjantaisin luovuttiin - paitsi oman huoneeni.
Äitini on siivousfriikki, minä taas en siivoa ellei ole pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varmaan rypeä onnettomassa lapsuudessa koko aikuisikä, niin ei tarvii elää ollenkaan. Ja kun vielä suurin piirtein joka kurjasta asiasta syyttää vanhempiaan, niin ei koskaan tarvii ottaa vastuuta itsestään!
Surullista mut ei mene mun kaaliin ei, että miksi aikuinen ihminen haluaa pilata elämänsä märehtimällä tällasia juttuja?!
Meilläkin äiti oli siivousfriikki. Ainainen nalkutus siivoamisesta. Aina oli jokin paikka rempallaan, siis muka rempallaan. Elämä ei todellakaan saanut näkyä! Koko perhe oli täysvalmiudessa siivoamaan.
Minulla on rennompi ote siivoamiseen, mutta jäljet äidin siivousintous on jättänyt. Yllätysvieraat ovat kauhistus, koska paikat eivät ole tip top. Ehkä joskus opin relaamaan :)
Minusta on ihan tervettä reflektoida omaa lapsuutta ja sen perusteella miettiä, miten itse haluaa toimia ja millaisen lapsuuden antaa omille lapsilleen.
Jokainen lapsi tietysti kokee asiat omalla tavallaan.
todella kontrolloiva. Ei siis puuttunut siisteyteen mut kaikkeen muuhun. Meillä ei saanut juosta, meluta, hyppiä, kuunnella musiikkia, tuoda kavereita - ylipäänsä tehdä mitään. Me suurinpiirtein pidätimme henkeä kun isä tuli kotiin, ja onneksi hän viihtyi niin huonosti kotona että lähi sieltä aika nopsaan jonnekin ja saatiin olla vähän vapaammin.
Minä myös olenkin sitten aika rento ja suurpiirteinen.:)