Lue keskustelun säännöt.
Mistä ihmeestä johtuu, että kun tietää täysin, mitkä asiat elämässä edistäisi todella paljon hyvinvointia niin tätä tietoa ei saa TOIMINNAKSI. Sitä on vain passivoitunut.
06.10.2022 |
Tiedän tasan tarkkaan mitä minun pitäisi tehdä, jos haluaisin tuntea oloni onnellisemmaksi, olla enemmän aikaan saavampi ihminen ja muutenkin edistää elämässäni omia kiinnostuksen kohteitani, niin yksinkertaisesti toiminta puuttuu.
Tiedän tasan tarkkaan miten kroppani haluaisi minun syövän, mitä ruokia ja miten estän elintapasairauksien puhkeamisen. Olen ennen saanut tämän toiminnaksi ja tehdyksi, ilman hankaluuksia ja nauttinut täysin rinnoin, se taas johtanut uusiin hyviin asioihin elämässä. En siltikään saa tehdyksi sitä, mitä intuitio jatkuvasti takaraivossa pyrkii kertomaan.
En saa varattua hammaslääkäriaikaa, en pysty sitoutumaan erilaisiin hoitoihin terveyteni edistämiseksi.
En kertakaikkiaan saa ajatuksiani toiminnan tasolle.
Töihin pääsen koska on pakko mutta kaiken muun osalta elämäni jää elämättä. Tiedän mitä pitää tehdä mutta jokin aivosolujen välinen yhteys puuttuu, että saan asioita tehdyksi.
Oikeasti makaan vain, haaveilen, olen unessa. Useimmin masentunut ja syön mitä sattuu. Olen kuin itseni ulkopuolella, jossain syvällä pääni sisällä. Kaikki mikä olisi itselleni hyväksi, jää tekemättä. Kuin pääni olisi jossain vankilan sisällä. En kertakaikkiaan käsitä. Tunnen vain olevani poissa realiteeteistä, jossain muualla. Kuin ei vain saisi jotain osaa itsessäni henkiin.
Ihan älytöntä, tajuan koko ajan paremmin sen, että elämä valuu hukkaan. Yritän huutaa itselleni ja pakottaa mutta olen aivan luhistunut jonnekin. Tämän on loputtava, miten ihmeessä nostan itseni elämään takaisin.
Kommentit (38)
Mitä tietoisempi on yhteiskunnan tapahtumista, sitä vähemmän kiinnostaa olla osana siinä. Sellaista jatkuvaa kusettamista, että miksi mistään välittäisi itsekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sohva passivoi. Se on luonnonlaki.
En tiedä mitä on tapahtunut. Ennen minun oli paljon helpompi aloittaa ja tehdä. Päätin, että alan kuntoilemaan ja aloin. Päätin ruokavaliostani ja se piti.
Sitten nämä useat masennuskaudet mitä on ollut kun elämä on heitellyt, niin olen vain jotenkin aivan toinen ihminen. En saa kipinää, en kosketusta siihen toimintaan mitä ennen löytyi. Jos saankin niin olen lopen uupunut sen jälkeen muutaman päivän ajan ja saatan vain olla entistä vaikeimpien tunteiden kanssa. Tämä on jotain aivan sairasta. Mikä ihme minun päässäni on vikana. Tuhoan itseäni.
Ehkä jokin pelkoreaktio on jäänyt päälle. Kun sen vain saisi normalisoitumaan.
Elämässä ollut hurjan vaikeita juttuja, ihan sellaisia, joita en ole osannut itse käsitellä. Se on tuottanut kovasti häpeää. Syytän kaikesta oikeastaan itseäni, ehkä sen vuoksi en edes anna arvoa omalle elämälleni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä tietoisempi on yhteiskunnan tapahtumista, sitä vähemmän kiinnostaa olla osana siinä. Sellaista jatkuvaa kusettamista, että miksi mistään välittäisi itsekkään.
Olen kokenut tämän kriisin kyllä yhteiskunnallisistakin asioista. Olen jopa syyttänyt tätä omaa oloani tästä oravanpyörästä mutta jokin vainu sisälläni on siitäkin, etten minä voi syyttää olosuhteita tästä passivoitumisesta. On tullut vain sellainen ajatus, että olen vapaa yhteiskunnan säännöistä huolimatta mutta silti en saa toimintaa eteenpäin. Meillähän on hurjasti mahdollisuuksia, mennä vaikka ulos, nauttia elämästä. Ei tämä johdu muista vaan minusta itsestäni. Minähän voi tehdä mitä vain melkeinpä, lähteä toteuttamaan pienin askelin kaikkea mitä arvostan. Onhan meillä yhteiskunnassa paljon hienojakin juttuja.
En vain saa tätä eteenpäin. Halu jäädä eristäytyneeksi on suurempi kuin mennä kohti pelottavaa maailmaa, jossa en kuitenkaan pärjää - ovat ajatuksiani. Jotka tiedostan nekin aivan huuhaaksi tai suurimmaksi osaksi valheeksi.
Ap
Tuntuu kuin energiani olisi sitoutunut johonkin kehoni tai minuuden osaan, jota en saa korjatuksi. En vain ymmärrä. Usein tekisi mieli huutaa turhautuneisuudesta mutta olen hiljaa ja yritän vain kestää.
Ap
Motivaatio kasvaa tekemällä, ei odottamalla.
Päätä, että teet jotakin 5 min. sen jälkeen voit halutessasi lopettaa. Turha miettiä, teet vaan.
Eiköhän kaikki lihavat tiedä mitä pitäisi tehdä. Yleinen ongelma siis. Ihminen on kehittynyt vuosituhansien saatossa säästämään energiaa, koska se oli joskus hyödyllistä eloonjäämisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisten ongelmien kanssa painin kuin ap. En osaa neuvoa mitään, koska en itsekään tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tai no yksi juttu: yritä välillä myös rentoutua. Aina ei pidä suorittaa.
Tämä kohta kolahti ap:n tekstissä erityisesti: "Syytän kaikesta oikeastaan itseäni, ehkä sen vuoksi en edes anna arvoa omalle elämälleni." Sama juttu mulla. Tämä on nyt ihan villi veikkaus, mutta voisiko ap:lla olla tilanne, että osaat älyllisellä tasolla käsitellä ongelmiasi, mutta et pääse kosketuksiin tunteidesi kanssa? Se voi myös selittää motivaation puutetta, koska ei pidemmän päälle ihmisille riitä se, että älyllisellä tasolla tietää toimivansa järkevästi, jos ei saa mitään aitoa tyydytyksen ja onnistumisen tunnetta. Ja tuo onnistumisen/tyydytyksen tunteen puuttuminen on yksi masennuksen tunnuspiirre.
Joka tapauksessa tsemppiä ja kaikkea hyvää elämääsi, ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sohva passivoi. Se on luonnonlaki.
En tiedä mitä on tapahtunut. Ennen minun oli paljon helpompi aloittaa ja tehdä. Päätin, että alan kuntoilemaan ja aloin. Päätin ruokavaliostani ja se piti.
Sitten nämä useat masennuskaudet mitä on ollut kun elämä on heitellyt, niin olen vain jotenkin aivan toinen ihminen. En saa kipinää, en kosketusta siihen toimintaan mitä ennen löytyi. Jos saankin niin olen lopen uupunut sen jälkeen muutaman päivän ajan ja saatan vain olla entistä vaikeimpien tunteiden kanssa. Tämä on jotain aivan sairasta. Mikä ihme minun päässäni on vikana. Tuhoan itseäni.
Ehkä jokin pelkoreaktio on jäänyt päälle. Kun sen vain saisi normalisoitumaan.
Elämässä ollut hurjan vaikeita juttuja, ihan sellaisia, joita en ole osannut itse käsitellä. Se on tuottanut kovasti häpeää. Syytän kaikesta oikeastaan itseäni, ehkä sen vuoksi en edes anna arvoa omalle elämälleni.
Ap
Kuulostat psykoligi hullulta ja kuulostaa että esität jotain muuta ja kuostaa myös siltä että et tiedä läheskään kaikkea tuosta henkilöstä ketä esität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mieti vain tee, kun heräät aamulla mene kävelylle ei sen tarvitse olla mitään hiki liikuntaa. Aloita pienestä. Kun aamukävelystä on tullut tapa, ota seuraava askel. Rakenna itsellesi parempia tapoja elää. Tämän on aluksi tarkoitus olla vaikeaa. Kohtele itseäsi kuin kohtelisit ihmistä jota rakastat.
Tässä yksi teoria siitä, miten saat itseesi taas vauhtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile Heroic-appia. Siinä valitaan omat periaatteet ja tavoitteet, ja sitten ne pitäisi tehdä päivittäin. Siinä on myös todella paljon motivoivaa sisältöä. Sen saa pariksi viikoksi ilmaiseen kokeiluun. Mä olen saanut sen kanssa enemmän aikaiseksi ja arvostan Philosopher's Notes -osaa, jossa on parhaat ajatukset selfhelp-kirjoista.
Myönteinen ajattelu sekä itsemyötätunto voivat olla portti ulos tuosta kehästä. Minulla on samoja asioita ollut lähes aina. Välillä menee tasaisemmin ja saankin aikaiseksi suunniteltuja asioita. Viimeiset vuodet vain passiivisena. Ikään kuin joku toinen hallitsisi kehoani. Päätän nyt alkaa uusi terveellinen elämä. Alan kulkea portaita kotiini ym. Tietokoneen äärellä viettää liikaa aikaa, se passivoi. Mutta tee vaikka listaa sillä lailla pienesti. Ensin nämä asiat, mitään kiirettähän ei ole. Olet vastuussa vain itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen adhd ja aloittamisen vaikeus yhtenä oireena?
Liian tiivis maailmantilanteen seuraaminen aiheuttaa kamalaa pessimismiä kaiken suhteen. Otan siitä aina aika ajoin etäisyyttä. Ei kaikkea tarvi kokoajan tietää. Jos maailma putoaa niskaan, alkaa sireenit soida so to speak. Luoda sellaista omaa kuplaa, tehdä mielekkäitä asioita, manifestoida tulevaa . Se on siis eri asia kuin pelkkä haaveilu. Manifestoidessa vaivutaan syvempään tilaan, missä pyritään jo elämään sitä haluttua elämää ja ajattelemaan, että se toteutuu kyllä. Opettella tuntemaan miltä tuntuu sitten, kun olen saavuttanut nämä asiat. Tunteminen on tärkeintä.
Kaikki on mahdollista, muutos tulee vain oman ajattelun muutoksen myötä. Niin, sitä harjoittelen edelelleen. Huomaan, mitä pidempään pysyn positiivisuuden puolella ja mieleni on avoin alkaa hyviä juttuja tulemaan eteen ihan sarjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile vaikka yhden kokonaisen päivän tehdä niitä hyviä valintoja. Sellainen testipäivä. Teet kohtuullisen listan etukäteen.
Aamulla herätessäsi alat toteuttaa niitä listan tehtäviä, esim. hammaslääkäriajan varaaminen, kävelylenkki, terveellisen ruoan valmistaminen. Nuo riittävät yhdelle päivälle.
Illalla kuulostelet, millainen vointisi on.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Koska vatvot ja mietit liikaa. Tee>itsetunto nousee>positiivisia kokemuksia>
Vierailija kirjoitti:
Naisen adhd ja aloittamisen vaikeus yhtenä oireena?
Höpöhöpö nyt valelääkäri. Jos ei ole eliniän vaivannut ongelma, niin ei ole ADHD. On ihan normaalia, että ihmisillä on saamattomia kausia, ilman että on joku diagnosoimaton ongelma.
Nestori k kirjoitti:
Työpaikoillahan noita saamattomia selittelijöitä/kaakattajia parveilee pilvin pimein! "Tietävät" miten toisten hommat pitäisi hoitaa (usein jälkikäteen), omissa onkin sitten hanskat hukassa 🦧!Vetävät kuitenkin samaa tai parempaa palkkaa kuin muut 🤑!
Ongelmia ovat huono ongelmien ratkaisukyky, kokemattomuus, alhainen koulutustaso, päättämättömyys, uskallus tarttua toimeen, tyhmyys ja naisen logiikka 🐔,...
Ai, meidän töissä nuo työvälttelijät on kaikki miehiä. Työtä vaan vältellään poikain kesken pidetyillä virallisilla ja epävirallisilla palavereilla ja lounailla. Sairaspoissaoloista 90% johtuu viinan kittaamisesta vapaa-ajalla.
Faith kirjoitti:
Kokeile vaikka yhden kokonaisen päivän tehdä niitä hyviä valintoja. Sellainen testipäivä. Teet kohtuullisen listan etukäteen.
Aamulla herätessäsi alat toteuttaa niitä listan tehtäviä, esim. hammaslääkäriajan varaaminen, kävelylenkki, terveellisen ruoan valmistaminen. Nuo riittävät yhdelle päivälle.
Illalla kuulostelet, millainen vointisi on.
Joskus yksikin tavoite päivälle tuntuu ylitsepääsemättömältä, saati sitten kolme. Kokonainen päivä voi jollekin olla sellainen peikko, että jää kaikki tekemättä ja illalla on vaan surkeampi olo, kun epäonnistui. Toimii ehkä normaali-ihmisellä, jolla jo muuten arki ja rutiinit pyörii, mutta ei silloin, jos on jotain ahdistusta taustalla.
-eri
Masennus on tuollaista.
Itse elän vaikea-asteisen masennuksen kanssa kroonisesti, sinnittelen kokopäivätyöt ynnä muut velvoitteet niin olisihan minulle tuollainen noinkin tähän verraten kevyen tuntoinen elämä jo ihan terveen ja normaalin tuntoista.
Mutta ei se ole sitä. Se on silti masennusta. Lievää sellaista ja sekin on sairaus. Sekin pitäisi hoitaa.
Toinen juttu taas että ei täällä tavallinen työssäkäyvä saa parantavaa hoitoa masennukseen, mutta se on eri tarina. Pitäisi olla tosi rikas tai tosi köyhä.
Nythän valtaosa masentuneista vetää nappeja naamaan ja paiskii viimeisillä voimillaan usein pienipalkkaisia töitä elättääkseen itsensä ja verokertymällään myös paljon muita sekä hoitaaksensa mm. toisten psykoterapian kuluja.
Ei jää rahaa omaan enää, koska ne kertaviikkoiset joihin voisi rahan jostain repiä on ihan turhaa lätinää.
Sohva passivoi. Se on luonnonlaki.