Näytätkö tunteita, esimerkiksi ärtymystä muille? Koetko morkkista, jos vaikka naapuri on nähnyt sinut vihaisena omalla pihallasi?

Anteeksi kun en keksi parempaa otsikkoa, mutta haluaisin keskustella tästä aiheesta. Tunteista puhuminen on kai jo ihan normi, mutta mitä niiden näyttämisestä ajatellaan?

Olen koko ikäni kärsinyt siitä, että tunteeni näkyvät päälle päin niin helposti. Voi olla, että en sano mitään, mutta kasvoni paljastavat kyllä että kiukkuinen/väsynyt/iloinen. Positiivinen tunne ei tietenkään ole niin erikoista, vaikka muutaman kerran sain nuorempana kuulla siitäkin, että miksi hymyilen niin paljon.

Eilen oli tilanne, että olin aivan turhautunut sekä teini-ikäiseen lapseen, että puolisooni. Menin ovesta ulos ja samalla sanoin varmasti hyvin kyllästyneellä äänellä nuorimmalle lapselle, että mene nyt jo autoon. Samalla huomasin naapurin, joka oli koiran kanssa juuri meidän pihaliittymän kohdalla. Tervehdittiin, ja sitten minua alkoi hävettää, että tässä sitä vain rynnitään ovesta ulos ja tiuskitaan lapselle...

Miten yleistä siis on, että aikuinen hillitsee tunteensa tilanteessa kuin tilanteessa? Pitäisikö tähän aina pyrkiä?
Ymmärrän, että jatkuva tiuskiminen ja huuto on typerää ja ei-toivottua, mutta entä tällainen inhimillinen arjen tilanne?

Ja kyllä, olen aika hukassa itseni kanssa ja takana on sellainen lapsuus että oksat pois. Olen alkanut nyt avioliitossakin epäillä itseäni, että en ole ihmisenä kovin hyvä, sillä tunnen tunteita ja näytän sen... Puolisoni ei meinaa sietää minua tässä suhteessa.