Toteutetaanko teidän parisuhteessa tasapuolisesti kummankin unelmia?

Unelma olisi semmoinen lämmin kuoritakki kun palellun ulkona. En raaski ostaa. Mies tuossa suunnittelee ostavansa ensi kesänä uuden moottoripyörän. Neljännen. Eipä siihen ole kai mitään sanomista.

Onneksi meillä on aika samanlaiset unelmat, ongelmia ei ole ollut:) Kauniit talot, matkat jne

Aikoinaan kun mieheni sai perintöä hän osti haaveilemansa jenkkiauton. Ropaili ja kunnosti sitä 3 vuotta ja myi pois, unelma oli silloin koettu.

Mun unelmia on olleet kauniit puutarhat ja nyt mulla on menossa 3. ja 4. Elämässä on niin paljon upeita asioita muutenkin.

Ei, johtuen siitä että masentuneella miehelläni ei ole unelmia eikä mikään kiinnosta. Mennään siis hyvin usein mun mielenkiinnonkohteideni mukaan, kun toiselle on kaikki se ja sama.

Vierailija kirjoitti:

Unelma olisi semmoinen lämmin kuoritakki kun palellun ulkona. En raaski ostaa. Mies tuossa suunnittelee ostavansa ensi kesänä uuden moottoripyörän. Neljännen. Eipä siihen ole kai mitään sanomista.

ei oo, jos elät miehes rahoilla.

Me molemmat pidämme matkailusta. Kysyn aina vaimolta, mihin hän seuraavaksi haluaisi mennä, mutta vastausta ei saa. Niinpä minä olen sitten toteuttanut omaa haavelistaani. Kohteissa vaimolla on sitten omia mielenkiinnonkohteita, joihin minäkin lähden mukaan.

Yleensä pariskunnat toteuttavat dominoivamman osapuolen unelmia. Minä huomasin toteuttavani ex-miesystävän haaveita eikä muutosta tullut puhumisen jälkeenkään. Nyt toteutan omia unelmiani ja elämä on paljon parempaa näin. Suosittelen!

Unelmat on molemmilla samat mutta niihin pääsemiseen on esteenä toteutumistapa.

Eli miehen yltiöpäisyys mitään ei saavuteta kunnolla ja elämä on kiikun kaakun kasassa niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Mies elää sitkun elämää ja siihen asti mikään ei ole arvossaan paitsi älytön raataminen joka ei tuota tulosta.

Itselleni riittää vähempikin ja haluaisin myös nauttia elämästä. Yhteiset unelmat alkavat jäädä mielestäni kun näen niiden siirtyvän ja siirtyvän kauemmaksi ja kauemmaksi ja tunnen väsyvän, turhautuvani ja etääntyväni läheisistä ihmisistä.

Mielen alkaa vallata aloite kyvyttömyys ja viha. Pian käännyn omaan suuntaani ja teen elämästäni vaatimattoman hyvän. Mies saa jatkaa yksinään säntäilyään ja pilvilinnojen tavoittelua. Kaikille ei vaan ole hyvää tarjolla kulissien vuoksi en jaksa enää. Siinäpä sitten tutut ja naapurit halveksivat tai säälivät supattavat seläntakana mutta ainakin minä alan elää.

Vierailija kirjoitti:

Unelma olisi semmoinen lämmin kuoritakki kun palellun ulkona. En raaski ostaa. Mies tuossa suunnittelee ostavansa ensi kesänä uuden moottoripyörän. Neljännen. Eipä siihen ole kai mitään sanomista.

Omapa on ongelmasi jos et raski. Moni ei pysty koska rahaa ei ole. Mitä teet sillä kuoritakki rahalla? Säästät? Ostat keskihintaisia ruokaa? Käyt kampaajalla? Käyt harrastuksissa? Elämä on valintoja ja sinä et raski toteuttaa unelmaasi joten...

Matkailija kirjoitti:

Me molemmat pidämme matkailusta. Kysyn aina vaimolta, mihin hän seuraavaksi haluaisi mennä, mutta vastausta ei saa. Niinpä minä olen sitten toteuttanut omaa haavelistaani. Kohteissa vaimolla on sitten omia mielenkiinnonkohteita, joihin minäkin lähden mukaan.

Jep pattaya on kiva.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi meillä on aika samanlaiset unelmat, ongelmia ei ole ollut:) Kauniit talot, matkat jne

Aikoinaan kun mieheni sai perintöä hän osti haaveilemansa jenkkiauton. Ropaili ja kunnosti sitä 3 vuotta ja myi pois, unelma oli silloin koettu.

Mun unelmia on olleet kauniit puutarhat ja nyt mulla on menossa 3. ja 4. Elämässä on niin paljon upeita asioita muutenkin.

Ne perinnöt

Tuttavaperheen mies tuntuu lähinnä menevän salarakkaansa mielihalujen mukaan.

Tätä olen viime aikoina miettinyt. Suhteen alussa luulin että unelmat on samat, ja alussa yhteiselo sujuikin hyvin. Mutta keski-ikäistymisen myötä miehestä on tullut valtavan passiivinen, nykyään hänen unelmansa taitaa olla kotona oleminen ja keitettyjen perunoiden syöminen, ja minä kieltämättä kaipaisin enemmän tekemistä ja vaihtelua. Eihän meidän toki tarvitse kaikkea tehdä yhdessä, mutta esim. matkailu, joka itselle on tärkeää ja minkä kerroinkin jo suhteen alkupuolella, on nykyään miehen mielestä vain rahan haaskausta.

Olen kyllä miettinyt, että miltä tuntuisi elämä jossa joku ei koko ajan jarruta.

Me olemme molemmat toteuttaneet omia unelmiamme. Joskus ne ovat samoja, joskus eivät, mutta kumpikaan ei ole vastuussa siitä, miten toinen unelmansa saavuttaa.

No kyllä toteutetaan:) Mun mies haaveili eräästä hieman kalliimmasta rannekellosta, joten hankin sen hänelle yllätyslahjaksi. Minä puolestani unelmoin pitkästä ja romanttisesta viikonlopusta Alpeilla ja hän järjesti meille sinne matkan. Olemme molemmat luonteiltamme sellaisia, että tahdomme tehdän oman rakkaan onnelliseksi. Nuo mun esimerkit liittyivät ainoastaan materiaaliseen puoleen. Oikeastaan tavallista arkipäivän huomiointia pidän kaikkein tärkeimpänä:)

Miehen haaveet on sellaisia, että niitä voi toteuttaa extempore, mutta mun haaveet vaatisi suunnittelua, mutta se ei miehen työn takia onnistu. Siis matkustelu.

Toteutan itse omat unelmani. Ei ole tullut mieleen, että se olisi parisuhdeaktiviteetti. Minulla ei ole sellaisia unelmia, joihin tarvitsisimme parisuhdetta, vaan suhteet ovat aivan muita asioita varten.

Vierailija kirjoitti:

Miehen haaveet on sellaisia, että niitä voi toteuttaa extempore, mutta mun haaveet vaatisi suunnittelua, mutta se ei miehen työn takia onnistu. Siis matkustelu.

Mikset matkusta yksin tai ystävän kanssa?

Molemmat toteuttaa itse omia "unelmiaan." Ei meillä ole nyt yhteisiä unelmia... 😄

Toteutamme omia unelmiamme. Olen käynyt monilla matkoilla yksin tai ystävien kanssa, kun miestä ei kiinnostanut tulla mukaan.

Hyvä kysymys. Meillä oikeastaan ongelmana se, että kummallakaan ei tunnu olevan enää mitään unelmia. Perhearjessa raadetaan, ruokaa pöytään, lapsi nukkumaan, töitä, töitä töitä... en oikein saa edes kiinni mikä minun unelmani voisi olla. Kaikkea on, mutta sisältä tyhjää, kuollutta...