Olen huolissani mun lapsen mielenterveydestä
On alkanut tapailemaan tyttöjä ja aina kun tulee bänät niin on ihan hajalla. Tuon tapa surra on vielä niin dramaattinen, että oikeasti mietin onkohan hän ihan ok. Hän itkee ja puhuu itsestään tosi rumasti ja toistelee että jos hän kuolisi niin ei ketään edes kiinnostaisi. Ekan eron jälkeen pidettiin tuota normaalina, mutta kun noita on viikon-parin välein ja on aina yhden päivän ihan rikki ja puhuu ihan kamalia asioita niin mua oikeasti on alkanut pelottamaan. Toipuu noista päivässä parissa ja on sitten taas ihan oma itsensä, mutta kun sitten taas sattuu niin menee ihan hajalle. En tiedä kauanko psyyke voi kestää tuollaista.
Kommentit (20)
Jos ohi menee noin nopeasti, en olisi huolissani. Hän vain tuntee suuresti ja on hyvä, että uskaltaa näyttää tunteensa kotona, eikä haudo niitä yksinään.
Aika hyvä flaksi pojalla jos vähintään joka toinen viikko uusi muija..
Vierailija kirjoitti:
Jos ohi menee noin nopeasti, en olisi huolissani. Hän vain tuntee suuresti ja on hyvä, että uskaltaa näyttää tunteensa kotona, eikä haudo niitä yksinään.
Niin kai. On vain vaikea nähdä oma lapsi tuollaisena. Vaikka heittäisi ajattelemattomuuttaan noita itsetuhoisia juttuja niin äitinä niitä on vaikea ohittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvä flaksi pojalla jos vähintään joka toinen viikko uusi muija..
Se ei nyt mikään ihme ole kun tuolla on aina ollut paljon kavereita ja tuo on aina ollut kaikkialla mukana ja pidetty kaveri. 15 vuotiaita lapsia vasta ovat. Se varmasti selittää tuon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvä flaksi pojalla jos vähintään joka toinen viikko uusi muija..
Se ei nyt mikään ihme ole kun tuolla on aina ollut paljon kavereita ja tuo on aina ollut kaikkialla mukana ja pidetty kaveri. 15 vuotiaita lapsia vasta ovat. Se varmasti selittää tuon.
Ap
No tuon ikäisellä nyt muutenkin heittelee tunteet laidasta laitaan. Tuskin mitään vakavaa kun noin nopeasti menee pahat puheet ohi.
Siis eikö ole vain hyvä että sillä on tyttöjä? Mikä ongelma tässä nyt on?
Teillä ei varmaan kerrota rakastamisesta kun lapsi sitä noin epäilee...
Millainen äiti olet ollut kun lapsesi menee noin rikki kun tulee pettymyksiä?
Ihan normaalia. Mun tyttö on samanlainen kun menee poikki. Kyllä se siitä pikkuhiljaa itsensä kampeaa taas elävien kirjoihin. Anna sille aikaa ja tilaa surra. Kyllä se ohi menee.
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei varmaan kerrota rakastamisesta kun lapsi sitä noin epäilee...
Huoh. Teinien rakkaus nyt on yhtä tunteiden vuoristorataa, ei siinä paljon vanhempien puheet rakastamisesta auta.
Hui kamala. Jos parin viikon deittailu johtaa tuollaiseen, niin mihin sitten pitempiaikainen parisuhde. Siinä taitaa tulevaisuuden murha-itsemurha-perhetragedia tehdä tuloaan, jos erosta läpi pääsemiseen ei löydy uudenlaisia keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ohi menee noin nopeasti, en olisi huolissani. Hän vain tuntee suuresti ja on hyvä, että uskaltaa näyttää tunteensa kotona, eikä haudo niitä yksinään.
Niin kai. On vain vaikea nähdä oma lapsi tuollaisena. Vaikka heittäisi ajattelemattomuuttaan noita itsetuhoisia juttuja niin äitinä niitä on vaikea ohittaa.
Ap
Siis onko se itsetuhoinen?
Ei tuommoinen kuolemalla uhittelu kyllä normaalia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ohi menee noin nopeasti, en olisi huolissani. Hän vain tuntee suuresti ja on hyvä, että uskaltaa näyttää tunteensa kotona, eikä haudo niitä yksinään.
Niin kai. On vain vaikea nähdä oma lapsi tuollaisena. Vaikka heittäisi ajattelemattomuuttaan noita itsetuhoisia juttuja niin äitinä niitä on vaikea ohittaa.
Ap
Siis onko se itsetuhoinen?
Sitä se hokee että kukaan ei välitä vaikka kuolisi ja kerran oli lähdössä tuossa mielentilassa mopoilemaan ja hoki "ihan sama, ei ketään kiinnosta" kun sanoin että ei saa lähteä ajamaan mopolla tuossa tilassa kun voi käydä pahasti. Joskus se on hokenut sitä että "ois vaan helppo kuolla".
En sitten tiedä kun tuo menee niin pian ohi ja sitten ei taas ole mitään. Silti itse jään kelaamaan kaikenlaista.
Ap
Huumeet helpottaa oloa ja yliannostus päästää kärsimyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ohi menee noin nopeasti, en olisi huolissani. Hän vain tuntee suuresti ja on hyvä, että uskaltaa näyttää tunteensa kotona, eikä haudo niitä yksinään.
Niin kai. On vain vaikea nähdä oma lapsi tuollaisena. Vaikka heittäisi ajattelemattomuuttaan noita itsetuhoisia juttuja niin äitinä niitä on vaikea ohittaa.
Ap
Siis onko se itsetuhoinen?
Sitä se hokee että kukaan ei välitä vaikka kuolisi ja kerran oli lähdössä tuossa mielentilassa mopoilemaan ja hoki "ihan sama, ei ketään kiinnosta" kun sanoin että ei saa lähteä ajamaan mopolla tuossa tilassa kun voi käydä pahasti. Joskus se on hokenut sitä että "ois vaan helppo kuolla".
En sitten tiedä kun tuo menee niin pian ohi ja sitten ei taas ole mitään. Silti itse jään kelaamaan kaikenlaista.
Ap
Voit toki ottaa poikasi kanssa puheeksi, mistä tuollaiset puheet kumpuavat ja ymmärtääkö hän, miltä teistä vanhemmista tuntuu, kun puhelee noin.
Ihan normaalia draamailua tuo on.