Muita, joista ei kertakaikkiaan olisi uusioperheen äidiksi? 3 omaa lasta.

Biojäteperhettä, keräyskuituperhettä? Ai, vai tarkoititko uusperhettä?

että minusta ei olisi, ihan varma en voi olla,

toivottavasti ei tarvitse koskaan kokeilla varmaksi.

mutta äitipuoleksi en :)



Vähänkö skitso!

en varmasti ottaisi miestä jolla lapsia,samaten tuskin mieheni ottaisi naista jolla lapsia.En toisin sanoen suostu rakastumaan sellaiseen mieheen.

jos jäisin leskeksi, niin voisin hyvinkin pariutua uudelleen toisen lesken kanssa, vaikka tällä olisi jo ennestään lapsia. Uusia, yhteisiä lapsia en haluaisi missään nimessä.

voi jopa olla, että kykenisin rakastumaan kumppanini lapsii. Vaikea sanoa, mutta uskon ainakin niin. Pakettiinhan ne kuuluu.



Onneksi kuitenkin olen vielä onnellisessa liitossa lasteni isän kanssa. Ja näitä on tässä omasta takaakin jo kolme.

Kaksi entisestä liitostani ja yksi mieheni kanssa yhteinen. Ei se äitiys tässä sen vaikeampaa ole kuin ydinperheessäkään.



Ap tarkoitti kai sellaisia uusperheitä, joissa on lapsia molempien entisestä liitosta?



Myönnän, että joskus on tullut mieleen, että mahtaisiko sujua näin hyvin, jos miehelläkin olisi ollut lapsia ennestään. Vaikea tietää ja onneksi ei tarvitsekaan tietää!

lapsirakas ihminen joka tykkää sekä omista että "naapurin" lapsista. Se luulo romuttui nopeasti kun mieheni kuoleman jälkeen aloin seurustelemaan miehen kanssa jolla oli entisestä liitosta 2 lasta. Toisen lapsen kanssa oli ihan ok välit mutta toista inhosin sydämeni pohjasta. Vaikka kuinka yritin suhtautua ja käyttäytyä neutraalisti inhoamaani lasta kohtaan, väkisinkin suhtautumiseni näkyi. Sen vuoksi erosimme minun aloitteestani. Onneksi ei asuttu missään vaiheessa avoliitossa joten sikäli maatamullistava elämänkäänne se ei ollut. Itselle oli hirveä järkytys ymmärtää etten todellakaan pidä kaikista lapsista.

Harmi vaan että tajusin sen liian myöhään... tässä sitä ollaan, uusperheen äitinä!

itselläni 2 lasta ja hyvä jos pystyn olemaan äiti näillekään ilman hermoromahdusta.



Jos joskus eroaisin nykyisestä miehestäni ja alkaisin seurustelemaan jonkun muun, "lapsellisen" miehen kanssa, en ainakaan muuttaisi yhteen miehen kanssa ennenkuin lapset isoja/omillaan.

Aivan liian monimutkaisia kuvioita näkee ympärillä, joten olen ikionnellinen tästä meidän ydinperheestä.



Ainoana mahdollisuutena näkisin sen niin, että mun oma mies kuolisi, jolloin ehkä jonkun toisen lesken kanssa jaksaisi alkaa yrittämään alkaa uusperheeksi. Mutta sekin sitten hitaasti, että ensin vuosien seurustelua, että kaikki ehtis tottua ajatukseen.



Näin siis ajattelen nyt, mutta totuushan on sitten usein tarua ihmeellisempää.

Pystyisin kyllä rakastamaan toisenkin lapsia. Se varmaan tulisi siinä, kun elettäisiin ja oltaisiin perheenä. Mulla on 5 omaa lasta. Vanhimmat jo aikuisia ja mulla on lapsenlapsiakin. En ota niin henkilökohtaisesti kaikkia juttuja, enkä sekoittaisi aikuisten tunteita siihen, miten lapsia kohtaan tuntisin. Lapset on mulle lapsia ja murrosikäisistä tykkään erityisesti :)