Lue keskustelun säännöt.
Olenko huono vaimo ja äiti kun en halua kyläillä miehen vanhempien luona?? ov
30.04.2010 |
Mies tekee vaativaa työtä ja on paljon matkoilla, mutta vastapainoksi saa usein pitkiä viikonloppuja vapaaksi. Melkein aina kun miehellä on 4 pv lomaa peräkkäin hän haluaa että lähdemme koko perhe hänen vanhempiensa luokse asumaan noiksi päiviksi.
Itse en viihdy siellä, appivanhemmat ovat kyllä mukavia mutta en vaan tykkää olla montaa yötä peräkkäin toisten nurkissa pienten lasten kanssa. Lapset kyllä nauttivat olostaan siellä ja me saamme miehen kanssa hengähtää kun appivanhemmat ovat paljon lasten kanssa.
Mutta kun sinne pitäisi mennä JOKA kerta kun on lomaa. Itse haluaisin olla välillä kotona ja nauttia siitä että mies on arjessa mukana, ja tehdä koko perheen voimin niitä asioita joita yleensä minä teen lasten kanssa (olen siis kotona lasten kanssa).
Miehen vanhempien luokse on vain reilu 100 km matkaa, omat vanhempani asuvat melkein 600 km päässä joten siellä vierailemme ymmärrettävästi harvoin. Nyt on alkanut ärsyttää kun koko ajan pitäisi roikkua tuolla anoppilassa, mies perustelee että siellä hän pääsee hyvin "irti" työstressistä, paremmin kuin kotona, mutta missä on minun lomani? Olen lasten kanssa paljon yksin, ja kun mies on vihdoin kotona niin sitten pitää lähteä anoppilaan...
Onko muita jotka eivät viihdy anoppilassa? Olenko nalkuttava vaimo kun en jaksaisi aina lähteä toisten nurkkiin?
Kommentit (23)
Mikä tahansa pakkotapa perheen ainoan yhteisen ajan viettämiseksi korventaa. Joku teille kaikille sopiva ratkaisu pitäisi olla? Oletteko puhuneet, miksei miehesi saa lepoa ja rentoutusta omassa kodissaan oman arjen keskellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jään usein kotiin kun mies suuntaa lasten kanssa vanhemmilleen.
tuota että mies ottaisi lapset mukaan, mutta jotenkin se tuntuu aika "kylmältä" vaihtoehdolta. Kun tiedän kuitenkin että appivanhemmat kovasti toivoisivat minun tulevan mukaan. Ja sitten mietin että ajattelevatko he sen olevan joku mielenilmaus heitä kohtaan jos en tule mukaan.
Toisaalta nuorin lapsista on vasta vajaa vuoden ikäinen, jotenkin mietityttää että tuon ikäisellä tulee varmaan kova ikävä äitiä neljässä päivässä. Ja en haluaisi jäädä yksin kotiin kuopuksen kanssa kun mies ja isommat lapset menevät mummolaan.
ap
aikuiseksi ja oppia nauttimaan niistä vapaapäivistä ihan perheen kera eikä aina lähteä lusmuilemaan anoppilaan. Perheestä pitää oppia ottamaan vastuuta, myös vapaa päivinä. Ja sun hyvinvointi on huippu tärkeää, joten keskustelunpaikka!
Mitäs jos ehdotat, että lähtee sinne ainoastaan lasten kaa ja saat itse vähän vapaata? Tämä ei tietenkään ratkaisu ongelmaan, mutta tuli vaan mieleen!
Te voisitte myös sopia, että jokatoinen pitkävapaa teette mitä sinä haluat ja joka toinen mitä mies haluaa.
Ps. Mulla tökkii anoppilassa käynti kun pitäsi siellä puolpäivää olla..eikä ees oo pitkä matka.
Mies käy lasten kanssa vanhemmillaan 3-4 kertaa vuodessa, itse jään yleensä mieluummin kotiin. Olen vaan sanonut että on niin ihanaa kun on kerrankin hiljaista ja saa tehdä mitä haluaa, anoppi on tämän hyvin ymmärtänyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin yksin olosta hiljaisessa kodissa. Lapset nauttivat mummista ja mies tapaa sisaruksiaan ja vanhempiaan. Mies tulee aina iloisena kotiin, kun tajuaa, että on hankalampiakin naisia olemassa kuin oma vaimo...
yrittämättä aina miellyttää muita ja toteuttaa toisten toiveita? Miksi appivanhemmille ei voisi sanoa, että yksin kotiin jääminen on sinulle mahdollisuus hengähtää ja levätä? Jos he eivät tätä sinulle soisi, niin ei voi mitään - teet silti niin kuin hyvältä tuntuu.
Miksi et voisi jäädä kuopuksen kanssa kaksistaan kotiin? Tai yhden lapsen kanssa vuorotellen? Lapset saisivat arvokasta aikaa kahdestaan vanhemman kanssa. Voisitte tehdä yhteisiä kivoja juttuja ja ehtisit keskittyä yhteen lapseen toisin kuin koko porukan ollessa koolla.
No olen miettinyt tuota että mies ottaisi lapset mukaan, mutta jotenkin se tuntuu aika "kylmältä" vaihtoehdolta. Kun tiedän kuitenkin että appivanhemmat kovasti toivoisivat minun tulevan mukaan. Ja sitten mietin että ajattelevatko he sen olevan joku mielenilmaus heitä kohtaan jos en tule mukaan. Toisaalta nuorin lapsista on vasta vajaa vuoden ikäinen, jotenkin mietityttää että tuon ikäisellä tulee varmaan kova ikävä äitiä neljässä päivässä. Ja en haluaisi jäädä yksin kotiin kuopuksen kanssa kun mies ja isommat lapset menevät mummolaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsesi tai heidän puolisonsa vierailisivat sinun luonasi aikuisena vasten omaa tahtoaan, vain siksi, ettei sinulle tulisi paha mieli?
Minä esimerkiksi leivon jotain mukaan, kun mies lähtee käymään lasten kanssa vanhempiensa luona. Osoitan jotenkin soittamalla tai muuten, ettei minulla ole mitään heitä vastaan, vaikka en tulekaan. Mieheni mielestä on noloa kun perhe ei kulje yhdessä, vaikka yritän näin hyvitellä sitä etten mene mukaan. Anoppi ja appikin ovat alkaneet ihmettelemään, että minkälainen ihminen minä olen, kun en osaa olla perheeni kanssa sukulaisten luona. Yritän kuitenkin sinnikkäästi tehdä tällaista tapaa, että menen mukaan vierailulle vain joskus. Minut on kasvatettu niin, että ensimmäisenä pitää huolehtia itsestään ja minulle tekee tosi hyvää olla ilman perhettä. Ihan sama mitä muut ajattelee minusta. Minä tiedän mikä on minulle parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sen takia en vaan oikein koe sitä lomailuksi jos olen yksin hänen kanssaan kotona usean päivän peräkkäin. Jos ollaan koko perhe kotona niin mies herää kuopuksen kanssa edes silloin tällöin öisin.
No joo, en yleensä ole niitä jotka pyrkivät miellyttämään muita, mutta jotenkin kun tiedän miten paljon appivanhemmat odottavat myös minun tulevan mukaan, tuntuu hassulta jättäytyä kotiin.
ap
hyvä kirjoitus! Voisin kanssa kokeilla tuota että vaikka leivon jotain mukaan kun mies lähtee.
Ja varmaan kyllä alkaisivat appivanhemmat ihmetellä jos en tule mukaan.
Kuopus kyllä tykkää olla mummolassa, mutta epäilyttää tosiaan tuo 4 päivän ero.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tosi hyvin, että ei huvita lähteä toisten nurkkiin vapaa-ajallaan oleilemaan pitkiksi ajoiksi. Kyläilyt on erikseen, tarviiko sinne "asumaan" jäädä? Paitsi joskus jos oikeasti huvittaakin jäädä, mutta tommonen pakkotahtisuus viikonloppuisin ja vapaalla tökkisi mua ainakin todella pahasti.
Mun mielestä sun miehen pitäisi nyt vähän havahtua.
mikä syy on kun et halua kyläillä. Oletko laiska jaet halua muutoksia arkeesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä kirjoitus! Voisin kanssa kokeilla tuota että vaikka leivon jotain mukaan kun mies lähtee.
Ja varmaan kyllä alkaisivat appivanhemmat ihmetellä jos en tule mukaan.Kuopus kyllä tykkää olla mummolassa, mutta epäilyttää tosiaan tuo 4 päivän ero.
ap
niin eikö vierailuaikaa voi lyhentää. 100 km on sellainen matka, että ainakin täällä moottoriteiden varressa tehdään välillä sen mittaisia päivän kyläilyreissuja.
mikä syy on kun et halua kyläillä. Oletko laiska jaet halua muutoksia arkeesi.
siihen aina pyrimme kun mies on kotona. Olen kyllä varmaan laiska, ja kun olen paljon lasten kanssa yksin, haluan välillä lomaa eli sitä että mies ottaa vastuuta lastenhoidosta. Anoppilassa asutaan ahtaasti eikä ole ihan kaikkia mukavuuksia mitä kotona ja arki on siellä kaikin tavoin hankalampaa kuin kotona. Olen sitten varmaan tosi laiska, mutta en koe sitä millään tavalla lomana vaan paremminkin stressin aiheuttajana.
ap
Esim. yhden yön reissuja ja sitten lopun aikaa vietätte kotona tai teette jotain muuta perheenne kesken. En minäkään jaksaisi noin pitkää aikaa olla appivanhemmilla ja 100 km ajomatka on tosi lyhyt.
Yksi kerta anoppilassa.
Sitten sinun vanhemmillesi.
Kolmas pitka loma kotona.
Minut on kasvatettu niin, että ensimmäisenä pitää huolehtia itsestään ja minulle tekee tosi hyvää olla ilman perhettä. Ihan sama mitä muut ajattelee minusta. Minä tiedän mikä on minulle parasta.
Kun ihminen saa perheen, hänen on opittava luopumaan itsekkyydestään. Ei se nyt maata kaada, jos joskus jäät kotiin, mutta onhan sinun kunnioitettava myös miehesi tahtoa. Onhan se myös todella noloa, että appivanhempasi joutuvat jatkuvasti ihmettelemään missä olet. Ehkä te itsekkäät ihmiset tavallaan valmistelette eroa tuollaisella käytöksellä. Se onkin viisasta, jos tietää jo valmiiksi, ettei sinusta ole jakamaan elämääsi puolisosi ja lastesi kanssa.
mitä teette lomilla.
keksi vaikka valmiiksi jokin kohde, esim. päiväseltään menette jonnekin ja loput päivät kotona.
En kestäisi, jos jatkuvasti oli rampattava kylässä.
tehty sopimus, että jokainen joulu ollaan mun vanhemmilla, jokainen juhannus miehen vanhemmilla ja usein myös pääsiäinen (koska miehen sisarukset tulevat sinne tuolloin). Muulloin sit se joka haluaa vierailla, vierailee lapsen kanssa ja toinen saa jäädä kotiinkin jos haluaa. Mä vähän ihmettelen, että miksei mies vois mennä lasten kanssa vanhemmilleen, ja sä saisit jäädä kotiin? Eihän aikuinen ihminen ole useinkaan mitenkään innoissaan jos joutuu olemaan vieraiden ihmisten nurkissa -siksi just me ollaan toi meidän sopimus tehty, että sillä on sit kyläilyt kuitattu eikä muuhun tarvitse suostua. Paljon painetta poistuu jo sillä, että tietää voivansa sanoa ei!