Erityisvanhemmuus toivottomuus

Kurja kuulla. Mitä lapsesi oireilee ja miten? Mietitkö usein itsesi satuttamista? Oletko yksin vastuussa heistä? Käykö pienempi koulua tai päiväkotia?

Kauhea sanoa, mutta ehkä pitäisi vain antaa olla. Sitten jonkun on pakko puuttua ja sitä apua on saatava. Joskus on vain pakko turvautua radikaaleihin keinoihin.

Ilmoita lastensuojeluun että tarviitte heti apua tai tulee ruumiita. Jos eivät vieläkään kuuntele niin oletpahan yrittänyt.

Sama meillä. Apua on haettu, mutta tuntuu ettei kukaan käsitä millaista se oikeasti on. "Apu" on sellaista ympäripyöreää itsestäänselvyyttä. "Oletko sä kokeillut piirtää lapsen kanssa sarjakuvaa niistä hankalista tilanteista?" Ööh no kun se vaan huutaa ja huitoo ja heittelee tavaroita kun tilanne on päällä, ja kun se lopulta rauhoittuu niin se ei enää muista koko juttua tai jos muistutan niin kerää kierrokset uudestaan. Tai pitäisi askarrella kuvakortteja ja palkintotarra-arkkeja ja dymottaa kaikki esineet ja niin edespäin mutta kun niitä tilanteita tulee jatkuvasti ja samalla yrität luovia sitä arkea ja käydä töissä ja hoitaa ruokahuoltoa lapselle, joka on erittäin allerginen ja ronkeli ja eilenkin heitteli lelunsa ja mm. kännykän vessanpönttöön ja minä jäin vain uupuneena itkemään iltasatukirjan sivuille. Ajattelin että en jaksa estää, heitä vaan ja minä t apan itseni niin ei enää haittaa.