Miten suhtautuisit, jos saisit anteeksipyynnön ystävältä/kaverilta jonka kanssa välit ovat katkenneet riitaisasti?

No olisihan se mukava saada anteeksipyyntö. Ainakin yksi tällainen ihminen on omassakin elämässä, ja mulle olisi kyllä merkityksellistä, jos hän pyytäisi anteeksi. Se, että jätti meidän välit tähän tilaan käyttäydyttyään itse tosi törpösti, kertoi minulle ettei hänellä ollut itsereflektiokykyä, tai ettei pitänyt meidän ystävyyttä niin arvokkaana, että olisi ylittänyt ylpeytensä ja pyytänyt anteeksi. Tästä jo monta vuotta, enkä ko. henkilöä mieti, mutta arvostaisin kyllä anteeksipyyntöä edelleen, ja omasta puolestani voisin jopa olla valmis herätellä sitä ystävyyttäkin sen jälkeen.

Mitä tarkoitusperiä sillä anteeksipyynnöllä on enää näin vuosien jälkeen? Hän näkee asiat eri tavalla kuin minä. Koska asioita ei aikanaan selvitetty ja annettiin tilanteen eskaloitua, mitä järkeä on kaivaa vanhoja haavoja auki? Minun mielipiteeni hänestä ei tule enää muttumaan.

Yksi kämänen anteeksipyyntö ei muuta niitä asioita, jotka tapahtuivat silloin, eikä se poista sitä mielipahaa, jota tämä ihminen on minulle aiheuttanut. Anteeksipyyntö tulee liian myöhään.

Tuon ihmisen pitäisi tehdä katumusharjoituksia ihan itsekseen ja jättää minut hänen oman sekasortoisen elämänsä ulkopuolelle. En edelleenkään halua olla missään tekemisissä. Ovi on sulkeutunut ja pysyy kiinni!

Vastaisin jotain ympäripyöreää, kuten että asia selvä. Sitten jatkaisin elämääni kuten ennenkin.