Anteeksi ihmiset

Kiitos, ystävät, että kysytte kuulumisia. Tiedän, että ienellä tahansa voi mitä vaan ja kysynkin takaisin. Arvostan tätä tosi paljon.
Mutta olen kuitenkin yleensä yksin. On ihanaa, että on ihmisiä, jotka välillä kysyy miten menee ha joskus nähdään. Vanhoja ystäviä, joskus uusiakin tuttavuuksia. Kuitenkin kaikilla omat perheet, tutut ja sukulaiset ym. kiireet. Niin minullakin, mutta enimmäkseen olen täysin yksin. Ollut jo vuosia useimmiten lomat, joulut, viikonloput jne.

Vaikeus on usein vastata. Mitä tein viikonloppuna, miten vietin syntymäpäiväni. En haluaisi tuoda pähaa mieltä, joskus valehtelen. Tosi vastaus olisi ollut, että olin yksin kotona ja itkin todella paljon. En haluaisi olka tällainen. Pitäisipä joku kädestä, haluaisi ja juttelidi juttujaan. Voi miten paljon kaipaankaan kuunnella toista ihmistä, saada olka läsnä ja vastata.