Seksuaalisen identiteetin löytäminen myöhemmin - kriisi!
Olen siis 35-vuotias yhden lapsen äiti ja olen vasta viime aikoina huomannut kuinka pidän toisia naisia viehättävänä, myös seksuaalisella tasolla. Ongelma on vain se että olen aina pitänyt itseäni heterona ja sen myöntäminen että minulla saattaa olla bi-seksuaalisia taipumuksia häiritsee minua. Jotenkin se että kuinka negatiivisena sitä pidetään ja kuinka huono juttu on varsinkin tuoda sitä julkiseksi. Olen yrittänyt pitää itseäni kaapissa eikä toisaalta sekään ole hyvä juttu koska en voi olla silloin oma itseni. Isoin kysymysmerkki on se että olenko enemmänkin bi-utelias kuin että pesunkestävä bi.
Olen suudellut naista ja harrastanut seksiä naisen kanssa ja se oli parasta seksiä mitä minulla on ikinä ollut. Silti tunnen että siinä on jotain väärää ja että minä en saa tuntea niin (johtuen ehkä vanhoillisesta kasvatuksestakin). Miten olette te jotka olette löytäneet seksuaalisen identiteetin vasta paljon myöhemmin pärjänneet tässä tunteiden viidakossa... ja varsinkin hyväksyneet sen puolen itsessämme?
Kommentit (2)
Hyvää pohdintaa sinulla, sanotat hyvin sitä sitä miten yksilön näkökulmasta aika ei edelleenkään ole helppoa ei-heterolle. Monet on eläneet tuollaisten ajatusten kanssa koko elämänsä teini-iästä asti. Varsin tuttua itsellekin.
Ei juurikaan .. 'tuttua'-kriisiä.
Se ahdistaa.
Ehkä jos joisi viinaa?
Mutta kun ..'tuntuu"-että:
Sekin pilattu.. (nyky-) ihmisen..
Elämä.