Omien huonojen puolien siirtäminen lapsille?
Ajatteletteko te muut sitä, että kenties (ja jopa todennäköisesti) siirrätte omassa luonteessanne olevat ns. huonot puolet lapsillenne? Ite mietin tuota ennen kuin tein lapsia ja päätin tietoisesti pitää lapseni erossa oman luonteeni ärsyttävimmästä piirteestä, eräänlaisesta pessimismistä. Vaan näyttäisi kovasti siltä, että pieleen meni: nyt 3 luokalla olevalla lapsellani on selvästi nähtävissä ei viitti yrittää kun se ei kuitenkaan onnistu -asennetta.
Onko muilla tällaisia pohdintoja tai huonoja puolia, joilta pyritte lapsenne säästämään?
Kommentit (2)
Meillä ääripäät kohtasivat. Minä olen todella rauhallinen monen muunkin kuin itseni mielestä. Puoliso sitten onkin senkin edestä vauhdikkaampi.
Lapsemme yhtä rauhallinen kuin minäkin ja ihmettelee kun toisella vanhemmalla on jatkuvasti tuli hännän alla ja kiihtyy sekunnissa nollasta sataan. Välillä naureskelemme hänelle hyväntahtoisesti kun erot välillämme ovat niin koomiset.
Siirtyvät automaattisesti geenien mukana, asiaan ei voi vaikuttaa ja voi ottaa ihan rennosti.