Millaista on psykiatrisen sairaanhoitajan työ?
Millaista se on? Haluaisin psykiatrian puolelle, nuorten osastolle töihin.
Kommentit (10)
Saa painaa lapsia lattiaan koko omalla painollaan.
Terv: Ysärillä lasten psykiatrisella potilaana ollut, siellä oli eräs naishoitaja joka painoi lapsia lattiaan "rauhoittaakseen nämä". Joskus siitä aiheutui mustelmia. Kukaan ei välittänyt.
Helppoa. Usein psykiatrisilla osastoilla hoito on lähinnä lääkkeiden syöttämistä ja rytmin palauttamista. Silloin tällöin jutellaan potilaan kanssa, jos kunto sen sallii. Seurataan miten lääkehoito tepsii jne.
Kaikki psykiatriset sairaanhoitajat ei työskentele suljetuilla osastoilla. Osa on myös esim päihdepoliklinikoilla ja muissa avohuollon palveluissa.
Jonkin verran tarjoavat keskusteluapua erilaisten ongelmien kanssa painiville jotka eivät ole kuitenkaan laitoskunnossa.
Parhaimmillaan pääset keskustelemaan syvällisiä, mutta silti mukavia oman hoitosuhdepotilaasi kanssa, tai käyt hänen kanssaan kävelyillä tai saatat toimintaterapiaan. Pahimmillaan yrität pitää hänestä kiinni, kun hän riehuu ja saattaa uhata sinun henkeäsi. Hän voi olla niin rajusti ahdistunut, että muillekin tulee karmea olo. Mukanasi on silloin toivottavasti isompi joukko työkavereita. Joskus yrität rauhoittaa nuorta vaikka käärimällä hänet mattoon. Toisinaan täytyy lääkitä ( lääkärin määräyksellä) vastoin nuoren tahtoa. Joskus pääset seuraamaan, miten ns. köysi jo kaulassa ollut nuori palaakin kotiinsa ja kouluunsa. Välillä löydät potilaasi kuolleena sairaala-alueelta, kun nuori on karannut tekemään itsemurhan jossakin kulman takana. Ikävintä on, kun tajuaa, että nuori on sairastumassa ihan vakavasti hebefreniaan. Siitä ei täysin toivuta, mutta toki tällaisen nuoren elämää voi patemmaksi tehdä. Persoonallisuushäiriöiset ja/tai päihdeongelmaiset yrittävät sahata sinua linssiin. Joudut kirjaamaan paljon tietokoneelle, sillä kirjanpito on tarkkaa. Potilaat pitävät sitä kirjaamista laiskotteluna. Psykiatreista on pulaa, joten toisinaan joudut tekemään töitä hoono soomi -tyyppien kanssa. Osa potilaiden omaisista on hyvin hankalia eli valittavat ja moittivat ihan kaikesta. Toisinaan tulee tunne, ettei ole mikään ihme, että heidän perheissään on joku sairastunut psyykkisesti. Ai niin, joudut välillä kokemaan pilkkaa, koska psykatriaa ei pidetä yhtä arvossa kuin somatiikan aloja. Mutta parhaat tarinat psykiatrialla kuulee, kirjat jäävät kakkosiksi.
Vierailija kirjoitti:
Saa painaa lapsia lattiaan koko omalla painollaan.
Terv: Ysärillä lasten psykiatrisella potilaana ollut, siellä oli eräs naishoitaja joka painoi lapsia lattiaan "rauhoittaakseen nämä". Joskus siitä aiheutui mustelmia. Kukaan ei välittänyt.
Nykyään on vähän eri käytännöt ja laki
Millaisesta työstä sulla on kokemusta? Mikä koulutus? Kannattaa aina aloittaa sieltä helpoimmasta päästä eli ihan terveistä nuorista ja katsoa miten heidän kanssaan sujuu ja sitten tarvittaessa lisää haastetta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa painaa lapsia lattiaan koko omalla painollaan.
Terv: Ysärillä lasten psykiatrisella potilaana ollut, siellä oli eräs naishoitaja joka painoi lapsia lattiaan "rauhoittaakseen nämä". Joskus siitä aiheutui mustelmia. Kukaan ei välittänyt.
Nykyään on vähän eri käytännöt ja laki
Ai sä meinaat vakavissasi ettei ihmiseen nykypäivänä kosketa 🤣 Mua on esim. fyysisesti estetty ottamasta yhteyttä työnantajaan voidakseni ilmoittaa etten pääse töihin.
Itse olen ollut psykiatrisella osastolla muutaman kerran. Kellokoskella jokaisella oli omahoitaja ja hänen kanssaan keskusteltiin pari kolme kertaa vuoron aikana. Minusta hoito oli asiallista vaikkei neurolgista sairauttani huomattukaan (sairauteen liittyy psyykkisiä oireita). Jos omahoitaja ei ollut vuorossa, voi keskustella toisen hoitajan kanssa. Hoitojakso oli noin 4 kuukautta.
Tammikuussa 2019 lapseni veivät minut lääkäriin ja lääkäri lähetti minut M1 lähetteellä Hyvinkäälle, kaupunkiin, jossa en ollut koskaan käynyt. Olin tarkkailussa eli yksin huoneessani kolme päivää. Tänä aikana lääkäri ja hoitaja kävivät luonani viimeisenä aamuna ja lääkäri lähetti minut kotiin, muistaakseni lääkitystä lisättiin. En usko, että he mitenkään huomasivat kuinka sekaisin olen. Kun lähdin sairaalasta, minulle oli aivan epäselvää, miten pääsisin rautatiasemalle. Onneksi bussi tuli ja kuljettaja neuvoi minua.
Myöhemmin jouduin Peijaksen sairaalaan. Siellä keskustelin satunnaisesti hoitajien kanssa. Hoitajien työaikaa tuntui kuluvan oleskeluaulassa istumiseen ja lehtien lukemiseen. Mieleeni on jäänyt eräs potilas, nuorehko mies, joka ajankuluksi teki käytävän seinällä olevassa julisteessa olevia voimisteluliikkeitä. Tämä kuulema kirjattiin että hän oli hyppinyt käytävällä.