Olen tullut siihen tulokseen, että olisi pitänyt rakastua jo joskus alle täysi-ikäisenä tai aivan sen kynnyksellä. Mitä vanhemmaksi tulen sitä vaikeammalta ajatus rakastumisesta tuntuu
En ole varma osaisinko edes rakastua, kun en ole koskaan ollut rakastunut. Nuorempana ja naiivimpana se olisi varmasti ollut helppoa, vaikka en vanha ole vielä nytkään. Olen kuitenkin jo tottunut olemaan yksin ja ilman rakkautta, niin en ole varma osaisinko edes rakastaa ketään. Tässä ei olisi mitään ongelmaa, jos olisin tyytyväinen näin, mutta kun en ole.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha oikein oletkaan?
23
En mäkään usko enää kokevani syvää rakastamista tai rakastumista. Olen tehnyt kumpaakin, mutta se oli enemmän osa nuoruuden biologiaa.
Nyt 50 v, eronnut (ja edelleen jonkin verran exään kiintynyt) ja siitä selvinneenä elämääni tyytyväinen.
Hyvä fiilis jonkun kanssa saattaa tulla kysymykseen joskus tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha oikein oletkaan?
23
Eli nuori.
Rakastuin ensimmäisen kerran syvästi 26 vuotiaana, mutta onhan se toki erilaista kuin 16 vuotiaana hormonimyrskyissä koetut ensimmäiset ihastukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha oikein oletkaan?
23
Eli nuori.
Joo, mutta tunnen silti olevani jotenkin keski-ikäinen. Ajatus siitä, että rakastuisin ja että se sama henkilö, johon itse olisin rakastunut rakastuisi minuun tuntuu aivan todella absurdilta. Monet muut ikäiseni ovat kokeneet rakkautta jo ja koen myöhästyneeni siitä junasta niin paljon, että olen jo ehtinyt unohtaa, että joskus kuvittelin itsekin meneväni saman junan kyytiin. Nyt en ole varma haluaisinko tai tajuaisinko edes nousta kyseiseen junaan, jos se pysähtyisi kohdalleni.
Rakastuin ensimmäisen kerran 37-vuotiaana. Nyt takana 8 vuotta avoliitossa ja rakastunut edelleen.
Jep, se on paljon helpompaa rakastua nuorena. Olin 18 vuotta kun rakastuin 26 vuotiaaseen mieheen. Olemme nyt naimisissa, ja olleet yhdessä 10 vuotta. Kun seuraan oman ikäisiä sinkku ystäviäni, vaikuttaa pariutuminen hankalalta!
Parhaita ikiä rakastua ovat nuoruus 16-22 vuotta, keski-iän villit vuodet 45-55 vuotta ja romanttinen vanhuus 70 vuotta. Väliin jäävät opiskelu-, ruuhka- ja eläköitymisvuodet eivät ole otollisia ajankohtia.
Vierailija kirjoitti:
Jep, se on paljon helpompaa rakastua nuorena. Olin 18 vuotta kun rakastuin 26 vuotiaaseen mieheen. Olemme nyt naimisissa, ja olleet yhdessä 10 vuotta. Kun seuraan oman ikäisiä sinkku ystäviäni, vaikuttaa pariutuminen hankalalta!
Niin se vaikuttaa. Parin vuoden kuluttua vaikuttaa, että nuorena pariutuneita eroaa ja kolmekymppisiä vakiintuu.
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin ensimmäisen kerran syvästi 26 vuotiaana, mutta onhan se toki erilaista kuin 16 vuotiaana hormonimyrskyissä koetut ensimmäiset ihastukset.
Osaatko kuvailla tarkemmin noita eroavaisuuksia. Minulla oli teini-iässä ihastuksia, mutta ei minkäänlaista säätöä kenenkään kanssa.
Olen 49 ja vasta nyt olen löytänyt sellaisen ihmisen johon olen oikeasti rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha oikein oletkaan?
23
Eli nuori.
Joo, mutta tunnen silti olevani jotenkin keski-ikäinen. Ajatus siitä, että rakastuisin ja että se sama henkilö, johon itse olisin rakastunut rakastuisi minuun tuntuu aivan todella absurdilta. Monet muut ikäiseni ovat kokeneet rakkautta jo ja koen myöhästyneeni siitä junasta niin paljon, että olen jo ehtinyt unohtaa, että joskus kuvittelin itsekin meneväni saman junan kyytiin. Nyt en ole varma haluaisinko tai tajuaisinko edes nousta kyseiseen junaan, jos se pysähtyisi kohdalleni.
Jokaisella on omanlainen elämänsä. Rakastuminen ei ole automaatio, etenkään jos sopiva kohde puuttuu.
Jos oisit rakastunut teininä, olisit nyt joku yyhoo. Ei mikään rakkaus kestä hautaan saakka, eli et ole menettänyt yhtään mitään.
Samaa miettinyt. Olen vasta näin 25 vuotiaana jo täysin kyynistynyt miehiä kohtaan ja koko ajan tulen kyynisemmäksi.
N25
Iän myötä alkaa ajatella enemmän käytännön asioita: millaista yhteiselo saman katon alla olisi? sopisivatko luonteenpiirteet yhteen esim. yksin olemisen tarpeen osalta? aiheuttaisiko erilainen suhde alkoholinkäyttöön ongelmia? ovatko perhehaaveet suunnilleen samanlaiset?
Ei nuorena tuollaisia ajattele.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Mistä lähtien rakastuminen on ollut suoritus?
Puhut ilmeisesti romanttisesta rakkaudesta? Rakkaudella on muitakin muotoja.
Elä elämääsi ja nauti siitä. Romanttinen rakkaus saattaa tulla vastaan kun vähiten odotat. Kuka tietää että onko se "prinssi tai prinsessa", johon rakastut? Jos pidät jotain puolia itseltäsi piilossa?
23 vuotiaana todennäköisesti on vielä aikaa kokea monenlaista elämässä.
Elämäni suurin rakkaus löytyi 41-vuotiaana.
Faith kirjoitti:
Iän myötä alkaa ajatella enemmän käytännön asioita: millaista yhteiselo saman katon alla olisi? sopisivatko luonteenpiirteet yhteen esim. yksin olemisen tarpeen osalta? aiheuttaisiko erilainen suhde alkoholinkäyttöön ongelmia? ovatko perhehaaveet suunnilleen samanlaiset?
Ei nuorena tuollaisia ajattele.
Olet itseasissa asian ytimessä. Ajattelen liikaa käytännön asioita ja sitä kuinka hankalia ne olisivatkaan, kun olen tottunut olemaan yksin. Jos olisin rakastunut nuorena olisin ollut paljon joustavampi ja ajatellut tunteella, jolloin rakastuminen itsessään ei olisi tuntunut ongelmalliselta.
Kuinka vanha oikein oletkaan?