Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja ulkomailla opiskelu, tuhoon tuomittu idea?
17.09.2022 |
Kärsin siis sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olen silti lähtenyt ulkomaille tekemään tutkintoa kandin jälkeen. Tuntuu kuitenkin ylivoimaiselta, koska kurssitehtävät ovat kaiken maailman debatti-esitelmä-seminaaripuhe- tyylisiä. Siis stressaan jo ihan tavanomaisesta helposta esitelmästä enkä siihen kykene ilman lääkitystä. Nyt sitten pitäisi vedellä englanniksi kaikkien edessä joka kurssilla paljon vaativampia juttuja ja tutkinnon aihekin on sellainen, joka vaatii itselläni työtä. Hävettää oma osamaattomuus myöskin, koska tällaisissa julkijutuissa se tulee esiin. On ihan eri asia tehdä yksityinen huono essee arvosanalla 2, kuin tehdä surkea esitelmä muiden edessä tai hävitä väittely 10 kertaa putkeen.
Olenko nyt ehkä aliarvioinut tämän sosiaalisten tilanteiden pelon? Tiedän että altistuminen on avain, mutta jos sitä altistumista on koko ajan, joka kurssilla niin vedänkö ennen kaikkea itseni piippuun? Kannattaako tulla kotiin, vai yrittää sitkeästi?
Ja en toivo kommentteja ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä mikä sosiaalisten tilanteiden pelko on. Se oikeasti on todella kuormittavaa ja elämää rajaavaa.
Mitä ajattelette, onko muita ollut samassa tilanteessa?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Näköjään juu.
Niin tuhoon tuomittuako? :D selvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä sinusta, mutta vaivasta tiedän ja itselle tuollainen olisi ylivoimaista.
No, ulkomaalaiset ajattelevat sinua ulkomaalaisena. Heille on aivan sama, että puhuuko ralli- vaiko Oxfordin-englantia.
Esitelmien aikaan todella moni haaveilee ihan omista asioistaan eikä seuraa henkisesti esitelmää vaikka pää onkin siihen suuntaan, jossa esitelmän pitäjä on.
No kyllä. Ulkomailla opiskelu on kaikkinensa vaativampaa kuin kotimaassa, missä hiljaisuutta ja arkuuttakin ihmisen ominaisuutena ymmärretään paremmin. Jos noin vaikealta tuntuu, mitä kuvaat niin sinuna tulisin takaisin jos meinaat täällä kuitenkin työllistyä, se on helpompaa kotimaisilla todistuksilla kuin ulkomaisista kouluista saaduilla joista juuri kukaan työnantaja ei tarkemmin tiedä mitään. Eikä elämän ole tarkoitus olla sellaista että on jaksamisensa kanssa ihan viimeisillä rajoilla koko ajan ja vielä lääkkeitä syöden, ne eivät ole mitään myrkyttömiä vaan esim bentsot aiheuttavat huonotuurisille alzheimeria myöhemmällä iällä, ainakin yksi tutkimus on tehty Usassa siitä ja joku sikäläinen psykiatrikin tästä kertoi.
Tämä näin viisikymppisen näkökulmasta katsottuna.
Opiskelen myös ulkomailla. Itseäni stressaa ja ahdistaa myös tietyt sosiaaliset tilanteet, mutta minulla ei ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai lääkitystä. Jaan kuitenkin omat mietteeni aiheesta.
Meillä on myös paljon esitelmiä ja väittelyitä. Väittelyissä olen huomannut että se kovaäänisin ja hyökkäävin pärjää loistavasti, ja paukuttaa mielipiteensä läpi. Esitelmät ovat minulle kauhua ja niiden aikana tulee kamalat jännitysoireet, jotka toisaalta aivan normaaleja mutta silti tuntuvat ihan hallitsemattomilta. Olen kuitenkin asennoitunut täällä ulkomailla opiskeluun niin että 1. täällä opiskellaan ja harjoitellaan eli tee virheitä vapaasti ja 2. kun valmistun, tuskin nään enää kanssaopiskelijoita joten ihan sama mitä ajattelevat minusta.
Uskon siihen, että tiedät omat voimavarasi ja sitä myöten haluatko jatkaa vai et. Ei ole häpeä muuttaa suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta olet kyllä ottanut jo valtavan askeleen, kun olet uskaltanut lähteä. Itselläni jäi aikoinaan samat haaveet saman vaivan takia toteuttamatta, mikä harmittaa edelleen. Nyt kun siellä jo olet, sinuna kokeilisin kaikki mahdolliset keinot ja hakisin kaiken mahdollisen avun, jottei tarvitsisi ns. luovuttaa. Jos siis muuten viihdyt siellä.
Altistuminen sellaisenaan ei välttämättä auta, jos sen myötä ei saa hyviä ja korjaavia kokemuksia. Itse "suoritin" altistumista terapiassa, ja siellä se hajotettiin hallitusti osiin, niin että aloitin helpoimmista tilanteista ja vähitellen etenin vaikeimpiin. Ei siis suoraan kylmiltään "suden suuhun". Tärkeää oli myös käydä terapeutin kanssa altistustilanteet läpi jälkeenpäin, etten jäänyt märehtimään jotain huonosti mennyttä hetkeä ja paisutellut sen merkitystä mielessäni suuremmaksi kuin olikaan.
Toivottavasti löydät keinoja parantaa oloa :) Paljon tsemppiä!
Ei voi sanoa, kumpi kannattaa. Altistaminen voi poistaa ongelman ja tajuat, että ketään ei kiinnosta sinun epäonnistumisesi tai huonoutesi. Tai sitten et tajua ja se vetää sinut piippuun.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään synnynnäinen ja parantumaton tila, vaan se on tullut jostain syystä ja siitä voi päästä eroon (vaikka syy olisikin muuttamaton; menneisyyshän ei yleensä lakkaa olemasta, vaikka meneekin ohi). Kyse on vain siitä että osaatko sinä pyristellä siitä eroon niin, että voimst riittävät siihen asti kunnes alkaa helpottaa.
Eli jos päätät jatkaa (ja sillä suunnalla on enemmän voitettavaa, joskin riskejäkin on) kannattaa ainakin pitää huoli siitä, että on jotain hyviä palautumiskeinoja (jotka ei koostu pelkästä yksinäisyydestä vaan on jotain palautumista tehostavaa mistä itse nautit) ja pari päivää viikonloppuisin jolloin on ihan itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä jeesiä. Professorilta, opiskelukavereilta jne. Paljonhan on myös ryhmätöitä, jolloin kaikki ei ole yksin sinun kontollasi. Arvioi myös omaa kehittymistäsi, älä vertaa itseäsi liikaa kurssin priimuksiin. Kun keskityt käsiteltävään asiaan, voit hieman etäännyttää ajatuksiasi peloistasi.
Minusta olet todella rohkea. Ulkomailla opiskelu voi todella muuttaa elämäsi suunnan, joten kannustan sinua yrittämään vielä.
Kiitos paljon hyvistä neuvoista! Jos ikää ei olisi jo kertynyt niin voisin roikkua täällä pidempäänkin pohtimassa kestänkö tätä myllyä, mutta ikä asettaa vähän paineita tän. Ehkä pitää kääntyä opintopsykologin puoleen näin ensi töiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä sinusta, mutta vaivasta tiedän ja itselle tuollainen olisi ylivoimaista.
Äh. Tätä itsekin pelkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taistele läpi vaan. Siitä opit ja kotimaassa olo voi tuntua helpommalta sen jälkeen.
Sinnittele ainakin kevääseen.
Olin vaihtarina vaikka olin nuorena ujo nörtti ja vähän masentunut. Vieraassa paikassa asuminen ja vieraalla kielellä toimiminen piristi. Olen huomannut että vieraalla kielellä toimiessa ei jää energiaa muuhun negatiivisuuteen tai vellomiseen.
Näköjään juu.