Kutsutko leikkipuistossa pitkätukkaista lasta tytöksi tai sinipaitaista lasta pojaksi? Ääneen lausuttu oletus voi olla isku pienen ihmisen itsetunnolle.

Jos lapsi on selkeästi tyttö tai poika niin saatan sanoakin. Jos epävarmaa niin sanon kaveriksi. "Kaveri oli ensin jonossa".

Aina ei jaksa edes kauheen tarkasti vieraisiin lapsiin keskittyä niin kaveri-termi on ollut siinäkin helppo käyttää.

T. Kahden pojan äiti

Ahdistaisi olla hesarin tilaaja tai lukija kerta kaikkisesti.

Eipä ole mitään syytä puhua vieraille lapsille.

En koska tytötkin voi pitää sinisiä paitoja ja pojillakin voi olla pitkät hiukset.

T: Joku jonka veljellä oli lapsena tosi pitkät hiukset ja itse taas tykkäsin pukeutua ns. "poikien väreihin"

Kauheaa että lapset oppivat tähän vaikka suvaitsevaisuuden ajat ovat jo takanapäin

Jos tuntematon lapsi on tarve jostain syystä ottaa aikeeksi käytän sanaa toi/tuo/se lapsi tai toi/tuo/se tyyppi. Tai jotain vastaavaa.

En. Kutsun lapseksi tai kaveriksi. Oma poikani tykkäsi pienenä kukista, perhosista, pinkistä, violetista ja pitkistä hiuksistaan. Häntä kutsuttiin usein tytöksi ja päiväkodissa pilkattiin "tyttöjen vaatteista". Pikkuhiljaa alkoi sitten käyttämään muiden poikien tykkäämiä kuvioita vaatteissaan ja hiuksetkin halusi kouluun mennessä leikata. Eikä siinä mitään, mutta muutos oli selvästi vain siitä lähtöisin, että halusi kuulua joukkoon.

Puhun yleensä kaverista mutta välillä myös tytöstä tai pojasta. Jos menee väärin niin voi voi, harmi jos jollekin siitä tulee traumoja. Huomasin että kerran aloin leikkipuistossa empimään kun lapseni kysyi että kuka on tuon pojan äiti, ja aloin miettimään että voinko olettaa että se on hänen kanssaan ollut nainen. Siitä tajusin että nyt varominen menee liian pitkälle. Jos nykyään täytyy varoa jotain marginaalia ja unohtaa ne 99,999999% ihmisistä niin sitten mennään liian pitkälle.

Ps. Minuakin on luultu teininä useamman kerran pojaksi. So.

Kutsun häntä tädiksi

Eipä kauheasti tule mieleen tilanteita, joissa tuntematonta lasta kutsuisin kummallakaan.

Miksi pitää ylipäänsä alkaa päteä sillä, että luokittelee ihmisiä? Minusta kaveri on positiivinen ilmaus sen sijaan, että kommentoidaan toisen oletettua sukupuolta.

Itse inhosin lapsena punaista ja vaaleanpunaista väriä yli kaiken. Sen lisäksi minulla ovat niin luonnonkiharat hiukset, että ne näyttävät lyhyehköiltä ja minua on lapsena pojiteltu jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Jos kävelee kuin ankkaa, kaakattaa kuin ankka, niin oletan että kyseessä on ankka eikä vaikkapa strutsi. Jos pojalla on hame päällä ja pitkä tukka, oletan että hän on tyttö kunnes toisin todistetaan. Miksi muuten ihmiset nykyään loukkaantuvat niin hirveästi, jos heidän oletetaan edustavan jotakin sukupuolta, rotua tai seksuaalista suuntautuneisuutta? Ei kenenkään olettaminen ketään haavoita.

No kyllä se voi haavoittaa. Ei minusta edes nuorena aikuisena tuntunut kivalta kun myyjä tuli kodinkoneliikkeessä sanomaan "mitäs pojille saisi olla". Olin siis liikkeellä avomiehen kanssa, ja ihan nainen olen.

Kyllä haavoittaa, jos kyseessä on kehittyvä lapsi. Aikuinen osaa itse suhtautua asiaan, jos on mieleltään terve.

Eihän aikuisiakaan kutsuta naiseksi, mieheksi, akaksi, ukoksi jne. Aikuisten pitäisi näyttää lapsille sivistyneen käytöksen esimerkkiä.

Kutsun niitä työn ääniksi 

Muistakaa nyt sanoa toimittaja Piia Matikaiselle "hyvää huomenta, herra", jos hän tulee vastaan.

Hesarin perjantaipropaganda-artikkeli ei yllättänyt. Huomioni kyllä kiinnitti se, että ohjeeksi annettiin päätellä lapsen nimestä, kumpaa sukupuolta hän on. Eikö siinä ikävästi oleteta, että sukupuolia on vain kaksi ja että ihminen ei voi olla kumpaakin yhtaikaa? Ja kyllä poika nimeltä Päivi edelleen voi pahastua.

Kasvata lapsesi itsetuntoa, niin ei tule vastaavia ongelmia jatkossakaan.

Miksi jotain random-lasta pitäisi edes sanoa tytöksi tai pojaksi? Aina voi kysyä nimen ja käyttää sitä, tai jos pitää ennen "tutustumista" jotain sanoa, niin "hei sinä sinipaitainen siellä hiekkalaatikolla" tai "hei sinä vihreäshortsinen siellä keinumassa" toimii oikein hyvin.

Transpakotus ei kuulu lapsen maailmaan:

”Lapselle kannattaa opettaa, että jokainen ihminen tietää itse sukupuolensa.”

Kutsun leikkipuistossa muita lapsia kavereiksi tai lapsiksi, ei ole tarvetta heitä sukupuolittaa eikä lapsista tosiaan välttämättä sukupuolta erotakaan. Olen oman taaperon kanssa huomannut, että jos pinkki ja röyhelöt puuttuvat niin kanssaihmiset olettavat kyllä pojaksi. Hän on tyttö mutta en itse oikein välitä linkistä/vaaleanpunaisesta, joten hänellä on enimmäkseen aika neutraalin värisiä vaatteita. Ei mielestäni kuitenkaan erityisen poikamaisia vaatteita ole esim. punainen, keltainen ja vihreä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten ihmiset nykyään loukkaantuvat niin hirveästi, jos heidän oletetaan edustavan jotakin sukupuolta, rotua tai seksuaalista suuntautuneisuutta? Ei kenenkään olettaminen ketään haavoita.

Kyllä lapselle voi tulla paha mieli jos oletetaan väärän sukupuolen edustajaksi. Muistan ala-asteella että kaverini suunnilleen traumatisoitui, kun häntä luultiin pojaksi vaikka oli tyttö. Ei se kaikille lapsille varmaan mikään paha paikka ole mutta osalle voi olla.