Minulla on erittäin autistinen isä, enkä usko, että elämä paranee tästä eteenpäin

en usko olevani ollenkaan neurotyyppinen, minun on vaikea ymmärtää muita ja heidän tunteitaan, kamppailen myös empatian kanssa, en usko, että minulta puuttuu empatiaa, mutta on niin vaikeaa ymmärtää muiden tunteita, että ehkä On oikein sanoa, että minulta puuttuu empatiaa. Yleensä kysyn ihmisiltä, miltä heistä tuntuu, koska en osaa sanoa ollenkaan, en usko, että pystyn tulkitsemaan tunteita hyvin pienimmässäkään määrin lol. elämäni aikana monet henkilökohtaiset kokemukset ja havainnot ovat vahvistaneet minulle, että olen lievästi autistinen. jopa kaksi erilaista sosiaalista piiriä ovat aiemmin aidosti kysyneet minulta, olinko spektrissä.