Voiko aviokriisi olla hyvä asia?

Jos pitkässä suhteessa tulee kriisi, joka ravistelee kunnolla rakenteet uusiksi, onko se välttämättä aina huono asia?

Pitkässä, yli 20 vuotta kestäneessä avioliitossamme on käyty kesällä läpi ensimmäistä kunnon kriisiä. Vanhin lapsi muutti pois kotoa ja koin suurta haikeutta.

Olen kokenut kriisin ja avun hakemisen jonkinlaisena epäonnistumisena, mutta tavallaan se on tuonut keskusteluyhteyden takaisin suhteeseen.

Meillä menee ehkä jopa paremmin kuin aiemmin. Eli nähtävästi kriisi voi olla hyvästäkin, miten muilla?