Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Hotelli" ja muut lapsuuden lautapelit
12.09.2022 |
Muistaako joku pelin, jossa kierrettiin peilautaa ja ostettiin ensin hotellille tontteja ja niihin sitten rakennettiin hotellin pää- ja lisärakennuksia yksi tai useampi kerrallaan? Ennen kuin sai ostaa hotelliin rakennuksen, piti heittää noppaa, jossa oli kaksi vihreää, kaksi punaista, yksi ilmainen ja yksi x2-sivu. Punaisilla ei saanut rakentaa ja x2-sivulla oli pakko rakentaa tuplahinnalla.
Tää oli 80-luvulla yksi parhaista peleistä. Muistan hotelleista ainakin Fujyaman, l'etoillen ja Waikikin. :D
Ahhh, olisipa hienoa pelata tätä nyt!
Mitä lautapelejä sinä tykkäsit pelata?
Kommentit (22)
Muistaa. Pelin nimihän ei ollut hotelli vaan kansainvälisesti "Hotel". Sai aikaan kuumia tunteita esiteini pojissa joissa välillä pahviset 3D-hotellit olivat pitkin olohuoneen lattiaa. Itse halusin aina omistaa ne siniset koska olivat korkeimpia. Ah, muistoja.
Tämän lisäksi oli tietysti muuttuva labyrintti joka oli nerokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on Hotel-peli hyllyssä edelleen.
Meillä oli hotelli peli mutta kaikki osat kadonneet. Huutonetissä olen nähnyt myytävän joskus.
Lautapelit ovat menneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hurjia loikkia eteenpäin. Ne tuurivoittoiset lastenpelit, joita kasarilla ja ysärillä pelattiin, kalpenevat nykytarjonnan edessä. Nykyisin noiden vanhojen pelien arvo on yksinomaan nostalgiassa, ja onhan esimerkiksi Pekingin Mysteerit sikäli mukava katseltava omassa hyllyssänikin, mutta en minä sitä aivan heti enää peluuseen ottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Finanssi-lautapeli 70- luvulta!
Sitten oli Uusi Finanssi kasarilla.
Pelaan hotellia useasti lastenlasten kanssa. Monopolia,. Häviän aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lautapelit ovat menneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hurjia loikkia eteenpäin. Ne tuurivoittoiset lastenpelit, joita kasarilla ja ysärillä pelattiin, kalpenevat nykytarjonnan edessä. Nykyisin noiden vanhojen pelien arvo on yksinomaan nostalgiassa, ja onhan esimerkiksi Pekingin Mysteerit sikäli mukava katseltava omassa hyllyssänikin, mutta en minä sitä aivan heti enää peluuseen ottaisi.
Tämä. Jotenkin tulee myötähäpeä jos joku nykypäivänä listaa lempilautapelikseen Afrikan tähden, Monopolin tms. "nopparallin". Juu onhan noilla nostalgia-arvoa, mutta lautapelimekaniikkojen osalta noita ei voi edes verrata nykypeleihin, kun ainoa toiminta noissa vanhemmissa peleissä on heitä noppaa ja siirrä nappulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautapelit ovat menneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hurjia loikkia eteenpäin. Ne tuurivoittoiset lastenpelit, joita kasarilla ja ysärillä pelattiin, kalpenevat nykytarjonnan edessä. Nykyisin noiden vanhojen pelien arvo on yksinomaan nostalgiassa, ja onhan esimerkiksi Pekingin Mysteerit sikäli mukava katseltava omassa hyllyssänikin, mutta en minä sitä aivan heti enää peluuseen ottaisi.
Tämä. Jotenkin tulee myötähäpeä jos joku nykypäivänä listaa lempilautapelikseen Afrikan tähden, Monopolin tms. "nopparallin". Juu onhan noilla nostalgia-arvoa, mutta lautapelimekaniikkojen osalta noita ei voi edes verrata nykypeleihin, kun ainoa toiminta noissa vanhemmissa peleissä on heitä noppaa ja siirrä nappulaa.
No en nyt tiedä ovatko aikuiset ennenkään into piukassa pelanneet jotain Afrikan tähteä tai Kimbleä, eiköhän se ole enemmän sellaista muuten kivaa aikaa lasten kanssa. Ja miksi ihmeessä lapsille sitten taas pitäisi olla monimutkaisempia pelejä? Toki on kiva, että kehitellään uusia pelejä, mutta ei niiden sen "vaikeampia" tarvitse olla lapsille kuin ennenkään. Kiva sitten on myös se, että nykyisin pelejä on aikuisillekin.
Tulee vähän mieleen se, kuinka jossain lehtiartikkeleissa puhutaan lastenkirjallisuudesta niin, että onneksi on päästy jo jostain Viisikoista ym., jotka olivat niin yksinkertaisia, musta-valkoisia tms. Ihan kuin ne lapset olisivat sen kummempia mm. tunne-elämän kehitykseltään kuin vaikka 30 v. sitten. Sitten kun tarjotaan lapsille "hienoja" kirjoja, jotka käsittelevät seksuaali-identiteetiltään epävakaan alkoholistiperheen lapsen kipuilua ilmastoahdistuksessa, niin ihmetellään, kun eivät lapset lue... Ehkä se lapsi haluaisi tänäkin päivänä lukea kirjaa, jossa syödään eväitä ja seikkaillaan kavereiden ja koiran kanssa ja kaikki loppuu hyvin.
Eli juu, pelejä ja kirjoja saa minun puolestani olla jokaiseen makuun ja kaiken ikäisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautapelit ovat menneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hurjia loikkia eteenpäin. Ne tuurivoittoiset lastenpelit, joita kasarilla ja ysärillä pelattiin, kalpenevat nykytarjonnan edessä. Nykyisin noiden vanhojen pelien arvo on yksinomaan nostalgiassa, ja onhan esimerkiksi Pekingin Mysteerit sikäli mukava katseltava omassa hyllyssänikin, mutta en minä sitä aivan heti enää peluuseen ottaisi.
Tämä. Jotenkin tulee myötähäpeä jos joku nykypäivänä listaa lempilautapelikseen Afrikan tähden, Monopolin tms. "nopparallin". Juu onhan noilla nostalgia-arvoa, mutta lautapelimekaniikkojen osalta noita ei voi edes verrata nykypeleihin, kun ainoa toiminta noissa vanhemmissa peleissä on heitä noppaa ja siirrä nappulaa.
No en nyt tiedä ovatko aikuiset ennenkään into piukassa pelanneet jotain Afrikan tähteä tai Kimbleä, eiköhän se ole enemmän sellaista muuten kivaa aikaa lasten kanssa. Ja miksi ihmeessä lapsille sitten taas pitäisi olla monimutkaisempia pelejä? Toki on kiva, että kehitellään uusia pelejä, mutta ei niiden sen "vaikeampia" tarvitse olla lapsille kuin ennenkään. Kiva sitten on myös se, että nykyisin pelejä on aikuisillekin.
Tulee vähän mieleen se, kuinka jossain lehtiartikkeleissa puhutaan lastenkirjallisuudesta niin, että onneksi on päästy jo jostain Viisikoista ym., jotka olivat niin yksinkertaisia, musta-valkoisia tms. Ihan kuin ne lapset olisivat sen kummempia mm. tunne-elämän kehitykseltään kuin vaikka 30 v. sitten. Sitten kun tarjotaan lapsille "hienoja" kirjoja, jotka käsittelevät seksuaali-identiteetiltään epävakaan alkoholistiperheen lapsen kipuilua ilmastoahdistuksessa, niin ihmetellään, kun eivät lapset lue... Ehkä se lapsi haluaisi tänäkin päivänä lukea kirjaa, jossa syödään eväitä ja seikkaillaan kavereiden ja koiran kanssa ja kaikki loppuu hyvin.
Eli juu, pelejä ja kirjoja saa minun puolestani olla jokaiseen makuun ja kaiken ikäisille.
Joo ihan totta. Mutta sitä vähän ihmettelen, että joku aikuinen nykypäivänä ihan tosissaan innostuu jostain Kimblestä tai Afrikan tähdestä ja listää näitä lempipeleikseen. Näitäkin on nimittäin tullut vastaan. Sehän vertautuu tuohon, että aikuinen sanoo Viisikoiden tai jonkun Aku Ankan olevan lempikirjojaan. Kun tuota lautapelitarjontaa löytyy aikuiseen makuun tänä päivänä niin älyttömästi, niin vähän negatiivinen vaikutelma tulee jos illanvietossa joku sanoo "pelataan Kimbleä/Afrikan tähteä/Monopolia"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aavekaljaasi oli mun suosikki lautapeli lapsena. Taitaa pyöriä se laivanraato ja pari muuta osaa jossain kellarin pimennoissa vanhempieni luona yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finanssi-lautapeli 70- luvulta!
Sitten oli Uusi Finanssi kasarilla.
Ihan huippu oli👌
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautapelit ovat menneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hurjia loikkia eteenpäin. Ne tuurivoittoiset lastenpelit, joita kasarilla ja ysärillä pelattiin, kalpenevat nykytarjonnan edessä. Nykyisin noiden vanhojen pelien arvo on yksinomaan nostalgiassa, ja onhan esimerkiksi Pekingin Mysteerit sikäli mukava katseltava omassa hyllyssänikin, mutta en minä sitä aivan heti enää peluuseen ottaisi.
Tämä. Jotenkin tulee myötähäpeä jos joku nykypäivänä listaa lempilautapelikseen Afrikan tähden, Monopolin tms. "nopparallin". Juu onhan noilla nostalgia-arvoa, mutta lautapelimekaniikkojen osalta noita ei voi edes verrata nykypeleihin, kun ainoa toiminta noissa vanhemmissa peleissä on heitä noppaa ja siirrä nappulaa.
No en nyt tiedä ovatko aikuiset ennenkään into piukassa pelanneet jotain Afrikan tähteä tai Kimbleä, eiköhän se ole enemmän sellaista muuten kivaa aikaa lasten kanssa. Ja miksi ihmeessä lapsille sitten taas pitäisi olla monimutkaisempia pelejä? Toki on kiva, että kehitellään uusia pelejä, mutta ei niiden sen "vaikeampia" tarvitse olla lapsille kuin ennenkään. Kiva sitten on myös se, että nykyisin pelejä on aikuisillekin.
Tulee vähän mieleen se, kuinka jossain lehtiartikkeleissa puhutaan lastenkirjallisuudesta niin, että onneksi on päästy jo jostain Viisikoista ym., jotka olivat niin yksinkertaisia, musta-valkoisia tms. Ihan kuin ne lapset olisivat sen kummempia mm. tunne-elämän kehitykseltään kuin vaikka 30 v. sitten. Sitten kun tarjotaan lapsille "hienoja" kirjoja, jotka käsittelevät seksuaali-identiteetiltään epävakaan alkoholistiperheen lapsen kipuilua ilmastoahdistuksessa, niin ihmetellään, kun eivät lapset lue... Ehkä se lapsi haluaisi tänäkin päivänä lukea kirjaa, jossa syödään eväitä ja seikkaillaan kavereiden ja koiran kanssa ja kaikki loppuu hyvin.
Eli juu, pelejä ja kirjoja saa minun puolestani olla jokaiseen makuun ja kaiken ikäisille.
Joo ihan totta. Mutta sitä vähän ihmettelen, että joku aikuinen nykypäivänä ihan tosissaan innostuu jostain Kimblestä tai Afrikan tähdestä ja listää näitä lempipeleikseen. Näitäkin on nimittäin tullut vastaan. Sehän vertautuu tuohon, että aikuinen sanoo Viisikoiden tai jonkun Aku Ankan olevan lempikirjojaan. Kun tuota lautapelitarjontaa löytyy aikuiseen makuun tänä päivänä niin älyttömästi, niin vähän negatiivinen vaikutelma tulee jos illanvietossa joku sanoo "pelataan Kimbleä/Afrikan tähteä/Monopolia"
Ahaa, ok, en ole itse vain siis törmännyt aikuisiin, jotka ihan omasta tahdostaan valitsevat Afrikan tähden lempipelikseen. No, itse kyllä luen Viisikoita ja Aku Ankkaakin, mutta ekassa viehättää se, että kirjoitan itsekin ja lukiessa oppii aina jotain ja jälkimmäisestä luen vain tiettyjen taiteilijoiden sarjat. Mutta on kyllä totta, että luen aika paljon muutakin :)
Täällä lapsuuden lautapelit olivat sitä tuttua peruskauraa;
Afrikan tähti
Monopoli
Trivial pursuit (lasten versio)
Kimble
Cluedo
Siisteimmät pelit olivat Batman ja Turtlesit, joita pelattiin serkun tykönä. Muistan, kuinka Batmobiilin päälle laitettiin muovinen muotti "suojapanssariksi", mutta muuten pelistä ei ole mitään muistikuvaa mitä piti tehdä.
Olisin halunnut oman Hotelli-pelin, mutta en saanut koskaan sellaista. Nyt voisin ehkä jostain saada, mutta ei se enää kiinnosta keski-ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Lautapelit ovat menneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hurjia loikkia eteenpäin. Ne tuurivoittoiset lastenpelit, joita kasarilla ja ysärillä pelattiin, kalpenevat nykytarjonnan edessä. Nykyisin noiden vanhojen pelien arvo on yksinomaan nostalgiassa, ja onhan esimerkiksi Pekingin Mysteerit sikäli mukava katseltava omassa hyllyssänikin, mutta en minä sitä aivan heti enää peluuseen ottaisi.
Ok, mutta onhan se ymmärrettävää, että useimmat ihmiset eivät pelaa kovinkaan paljon lautapelejä eivätkä siis voi tietää, mitä kaikkea nykyään on tarjolla.
Hotelli oli hieno peli. Ainoa miinus, että rakenukset, ainkaan ne pilvenpiirräjät ei olleet kovin kestäviä. Ne pienemmät ladon näköiset ja bumerangi pysyivät kyllä hyvin kasassa. Toivoin peliä hartaasti joululahjaksi ja kyllä sitä pelattiikin ahkerasti vuosia kunnes räjähti käsiin.
Alue: Aihe vapaa
Trivial Pursuitia tuli pelattua jo kasarilla. Hotellia ehkä pelasin kerran kaverin luona, mutta en muista siitä kauheasti.