Jakavatko teillä miehet arjen kanssanne?

asuneet yhdessä ennen naimisiinmenoa?

Sellaista fifty-sixty-meininkiä. Ei kai se ikinä tasan mene, mutta kumpikin yrittää parhaansa. Mies huolehtii lapsen muistettavat asiat paikoitellen paremmin kuin minä. Ja huom: mieheni ei edes ole lapseni isä, mutta lapsi hoituu hänellä kuin oma.

yhdessä asuttukin.



Varsinkin kun lapset ovat pieniä ja vain toinen puolisoista käy töissä, jää taloudellinen vastuu yhden hartioille.



Yritä keksiä teille yhteisiä juttua. Oma mieheni oli myös hetken aikaa tuollainen, mutta sian pikku hiljaa vedettyä mukaan perhe-elämään.



Kärsivällisyyttä ja hiukan naisellista oveluutta peliin.

yhdessä ennen naimisiin menoa ja kummallakin oli paljon omia menoja. Silloin oli ok kummallekin että tavattiin vasta myöhään illalla kun tultiin kotiin. Lapsi syntyi vasta naimisiin menon jälkeen ja tällöin minusta alkoi tuntua että jäin täysin yksin lapsen ja arjen kanssa, koska mies ei ole rajoittanut menemisiään.



ap

Jotkut miehet oppivat kantapään kautta, jotkut eivät milloinkaan.



Älä tuhlaa omaa ja lastesi elämää siihen, että annat miehen asua kuin hotellissa. Aikuinen, kypsä ihminen rakastaa perhettään ja osallistuu arkeen tasapuolisesti ihan omasta halustaan. Älkää nyt hyvät ihmiset suostuko vähempään! Kusipäitä EI tarvitse katsella minkään tekosyyn (mutkuseonniinkuniinhyväisäjasitkansniinkurehellinenja...) varjolla.



Ottakaa itseäänne niskasta kiinni.

Mun mies kyllä matkustaa paljon, eli arki on sillä tavalla paljon yksin mun harteilla. Mutta kun mies tulee matkalta, hyppää todellakin siihen arkeen suunnilleen ennen kuin saa takin päältä. Jos on lähdössä maanantaina reissuun, tekee sunnuntaina meille ruoat valmiiksi jonnekin keskiviikkoon asti ja pesee pyykit. Minä silitän miehen paidat matkalaukkuun. Teemme kumpikin sitä missä olemme hyviä :)



Ja se rahallinen hyvä ja lentopisteet jotka noista matkoista kertyy menee aina perheelle tai mulle, että pääsen esim. pitkäksi viikonlopuksi yhdessä miehen kanssa jonnekin.



Tämä asia oli näin ennen naimisiinmenoa ja ennen lapsia ja näin se on ollut sen jälkeenkin, 15 vuotta.

mies ei ole muuttanut elämäntyyliään lapsen jälkeen, sinä olet. Oliko lapsi vahinko vai pitkän harkinnan tulos? Tiesikö miehesi, mitä odotat häneltä lapsen syntymisen jälkeen? Kai se mies haluaisi viettää aikaa lapsensa kanssa, jos olisi tämän tuloa kovasti odottanut. Nyt ei varmaan ole niin.

äläkä seuraa sivusta toisen menevää elämää. Järjestä ensin oma elämäsi sellaiseksi kuin sen haluaisit. Ei arjenkaan tarvitse olla lapsen takia uhrautumista. Etsi muita lapsiperheitä, joita voit tapailla, ystävättäriä, joiden kanssa lähteä ostoksille ja uusia harrastuksia. Hanki lapsellesi luotettava hoitaja, joka voi pari kertaa viikossa tarjota sinulle sitä omaa aikaa. Muina päivinä tee kaikkea mukavaa lapsesi kanssa. Käykää retkillä, vierailuilla, puistoissa, teatterissa, elokuvissa, hoplopissa, uimassa jne. Kotihommia voit hoitaa silloin kuin jaksat ja ehdit, etupäässä siis vain lapsesi ja omasi ruoat, tiskit ja pyykit ja jos aikaa jää, voit toki omasta halustasi tehdä jotain miehesi eteenkin. Älä vaadi häntä muuttumaan. Muutu itse! Tuhlaa aikaa itseesi ja lapseesi! JOssain vaiheessa voi hyvinkin käydä niin, että miehelle alkaa tulla ikävä teidän seuraanne mutta jos ei, voit hyvällä tuurilla löytää sen paremman miehen , joka osaa teitä arvostaa. Pakottamalla et saa miestäsi ikinä muuttumaan ja arkenne on vain tylsää riitelemistä ja ahdistusta.

harkittu ja yhdessä odotettu ja suunniteltu. Ja mieheni kyllä tiesi että odotan meidän myös hoitavan lapsen yhdessä. Tästä siis puhuttin monet kerrat. Ja taisi olla paskapuhetta miehen osalta.



Todellisuus kuitenkin tuntuu olevan että hänelle riittää kun näkee lapsen aamuisin muutaman tunnin ajan ja niissä väleissä kun tulee piipahtamaan kotona.



ap

kaupassa käydään yhdessä tai sitten mies käy lapsen kanssa kaksin kaupassa, siivoukset hoidetaan vuorotellen tai yhdessä siivotaan kun lapsi on päikkäreillä. Lapsen aamutoimet hoidetaan yhdessä tai sitten toinen saa nukkua pidempään ja toinen hoitaa aamutouhut. Täytyy myöntää, että mieheni on oikea aarre

harkittu ja yhdessä odotettu ja suunniteltu. Ja mieheni kyllä tiesi että odotan meidän myös hoitavan lapsen yhdessä. Tästä siis puhuttin monet kerrat. Ja taisi olla paskapuhetta miehen osalta. Todellisuus kuitenkin tuntuu olevan että hänelle riittää kun näkee lapsen aamuisin muutaman tunnin ajan ja niissä väleissä kun tulee piipahtamaan kotona. ap

miehellä on harrastus, vaativa työ ja kotona hän on muuten vaan nahjus aloittamaan mitään kotihommia oma-alitteisesti. Minä en suostu olemaan marttyyri vaan elän omaa elämääni lasten kanssa niin kuin parhaaksi näen, mies joko on mukana tai ei, pahemmin en häntä enää edes kaipaa sotkemaan kuvioitamme.

Oma asenne ratkaisee!!

Mies tekee ruokaa useammin kuin mina, hoitaa lapsia jos he ovat sairaana, vie laakariin jne. Ollaan molemmat kylla toissa. Mies on yksityisyrittaja joten hanella on joustavammat tyo-ajat kuin minulla.

haittaa edes se että mies ei osallistu kotitöihin vaan se, että ei ole edes kotona. Tuntuu kuin olisin naimisissa olava yksinhuoltaja. Kaipaisin seuraa, keskustelukumppania ja kaikista eniten toisen läsnäoloa ja eikö oman puolison kuuluisi sitä olla?



ap

Siis eihan tuo ole mikaan perheenisa. Itse olisin mieluummin yksin kuin odottelisin jatkuvasti miehen kotiintuloa..

ja matkapäiviä pari viikossa. Hän ei voisi paljon parempi isä enää ollakaan. Touhuaa lasten kanssa sisällä ja ulkona. Laittaa ruokaa yhtä paljon kuin minäkin. Jos on lähdössä tai juuri tullut matkalta...tuntuu vielä jotenkin yrittävän korvata poissaolonsa touhuamalla paljon kotona ja lasten kanssa. Mies hoitaa keittiön siisteydestä paremmin kuin minä. minä puolestaan taidan tarttua imurin varteen helpommin.



Älä ihmeessä tyydy tuollaiseen tilanteeseen. Löytyy miehiä, joiden kanssa voi elää tasavertaista "normaalia" elämää. Yhdessä tehden ja touhute. En vois kuvitellakaan omaa miestäni vaikkapa pelailemaan tietokonepelejä tai makoilemaan sohvalla kun lapset hereillä!

suoriltaan jättäisit miehen ja etsisit paremman miehen tai heti aloittaisit täysin erillisen oman elämän miehestä huolimatta, mitä jos keskustelisitte toiveistanne toistenne kanssa?



jos näyttää, etteivät toiveenne ja parisuhdehalunne kohtaa tai niitä ei voi sovittaa yhteen, keskustelkaa yhdessä jatkosta. onko niin, että molemmat elätte erillistä elämää saman katon alla, vai lähdettekö eri teille. jos päädytte jostain kumman syystä tuohon erillisten omien elämien tilaan, kannattaa jossain vaiheessa nakittaa mies kotiin illoiksi, eli siten, että teillä on molemmilla yhtä paljon mahdollisuuksia iltamenoihin.



sanoit itse, että lapsi on yhdessä suunniteltu, muistuta miestä tästä.

työpäivän jälkeen osallistuvan kybällä kotitöihin? Toihan olisi joku eldorado! Ei voi muuta sanoa kuin että tasan eivät käy onnen lahjat!

Ei pelkästään mies. ;o)

Odotatteko ihan tosissanne miestenne vielä työpäivän jälkeen osallistuvan kybällä kotitöihin? Toihan olisi joku eldorado! Ei voi muuta sanoa kuin että tasan eivät käy onnen lahjat!

Ja perustelen sen sillä, että minä hoidan lapsia 24/7, olin sitten kipeä tai terve. Eli valvon, heräilen yöllä, hoidan neuvolat, tk-käynnit ja vanhemman lapsen harrastuksen.

Palaan kohta töihin. Kokemuksesta tiedän, että äidin palatessa töihin, miehellä voi jäädä hoitovapaa "päälle", eli odottaa äidin yhä hoitavan kodin 80%.

Miksi totuttaisin miehen olemaan tekemättä mitään, kun muutaman kuukauden päästä haluan mieheltä luonnistuvan kodin- ja lastenhoidon 50%:sti?