Eilen tuntui hetken että en saa henkeä
Kysyin mieheltä miksi hän on kanssani
-hiljaisuus
Tovin päästä
Minä ;Miksi et vastaa mitään
Mies: mitä siihen voi vastaa
Minä no yleensä siihen vastataan että koska rakastan sua. Tosi kivaa. Et siis rakasta? Miksi siis oot mun kanssa
Mies: Tykkään Susta Kai.
Minä Kai? Et siis rakasta, niinkö?
Mies: ei Mulla ole mitään tunteita
Lopputulos yöt eri peittojen alla, kiva kuulla 2kk ikäisen vauvan äitinä että miehellä ei ole tunteita, ja kai tykkää musta. edes siitä ei ole varma. Nonni hyvä pohja parisuhteelle. Sanoin miehelle että vois joskus ajatella mitä sanoo tai edes miten. Tässä kiitos siis 9kk pahoinvoinnista, lapsen synnyttämisestä ja 24/7 vauvan hoivaamisesta. No ei siinä miehiä riittää maailmassa ja jos pärjäsin 20v tyttönä vauvan kanssa yksin niin pitkään nytkin, aika paska ajoitus silti .
Ikäväähän tuo on, mutta eiköhän tuommoiset toisen rakastamiset tulisi olla selvillä jo ennen lapsen tekoa?