En löydä paikkaa maailmasta

Paikat on loppu.

Joku jatkokoulutus voisi olla sun paikka? Josta saisit tekemistä, ihmiskontakteja ja ehkä harjoittelun kautta työpaikan. Ethän luovuta.

Semmosta elämä on.

Saisitpa jostain anabolisia steroideja. 

Niiden avulla saisit kehosi potentiaalin avattua ja kehittyisit.  Niitä ei tarvitse käyttää kauaa.   

Riittää että jonkun aikaa.   Sen avulla saa perusteet joita sitten kehittää lopun ikäänsä normaalilla treenillä.

 Ilman niitä jää nobodyksi, koska hormonit vain mahdollistaa mahdottomia kehittymisen asioita ihmisessä.

Meet Kuopion torille, asetut Partasen kalakukkokojun vasempaan takakulmaan, otat 24 askelta koilliseen ja siinä on sun paikkas.

Eipä kestä kiitellä.

Oli ilo löytää sulle ihan oma paikka elämässä.

Kuopioon mahtuu.

Olet varmaan te-toimistossa työttömänä työnhakijana. Heillä pitäisi olla jotakin apua tarjolla. Voisit varmaan saada palkkatukityön. Se on hyvä vaihtoehto, kun työssäolosta/opiskelusta on aikaa. Minä olin vuosia sitten jonkin aikaa palkkatuella töissä.

Nykyäänhän te-virkailijoiden tulee soittaa tietyin väliajoin työnhakijoille ja tarkistaa suunnitelmia. Tai näin oli ainakin jokin vuosi sitten. Voisit keskustella vakavasti, mitä vaihtoehtoja työllistymiseen sinulla on. Ja varmaan voit vaikka heti ensi viikolla soittaa omalle te-neuvojallesi.

Yksin kun asioita pohtii, kaikki voi näyttää synkältä, joten älä jää yksin.

Kannattaa harkita myös lisäopintoja.

Voimia ja onnea! Olin itse aika pahassa tilanteessa vuosia sitten, mutta lopulta adiat alkoivat selvitä.

Evoluutiolla oli aikoinaan semmonen jännä idea, että oma-aloitteiset löytävät jatkuvuutta. Kokeiltuaan tätä ideaa kolmisen miljardia vuotta evoluutio ei ole vielä vaihtanut mieltään. Sinäkin tulit siitä putkesta -luovuttamaan.  

Mikä siis yhtäkkiä tekee immuuniksi itsessä oleville hyville puolille ainoana lajinsa edustajana koko ihmiskunnan historiassa?

Sekö, että kukaan ei muistuta niistä ulkopuolelta, vaiko se, että niitä ei osaa itse löytää itsessään?

Tarvitseeko mansikan kertoa mustikalle, miltä se maistuu?

Jos kaatuu, jääkö odottamaan, kunnes joku nostaa ylös?

Kun miettii omia kokemuksiaan, eikö juuri niiden miettimisestä löydy ne omat vastaukset? Mistä tykkää? Mistä ei? Mikä sinulle on tärkeää?

Jos et itse löydä itsestäsi mitään tärkeää, miten joku muu muka sitten voisi sen muuttaa?  

Vai oletko sitä mieltä, että luovuttaminen on aliarvostettua hommaa?

Kaiken loppu ja ei mikään ovat epäuskottavia näkemyksiä maailmassa, jossa jo internet on uusia ilmaisia taitoja täynnään.

Olla osa jotain ulkoista ei ole sinä, vaan sun jatke, joten se ulkoinen voi jatkaa jotain vain, jos on jotain, mitä jatkaa.

Kaikki on itsessä.

Sano sille terveisiä, kun tapaat sen

Kiitos vastauksista. Mikään ei näytä tänä aamuna valoisammalta, mutta olen kiitollinen rohkaisuista. Tuntuu vain että elämäni meni pieleen, eikä ole enää mitään. Se on ohi. Ap

Tee asialle jotain.

Kuinka vanha olet?

Mene asukastaloon. Niitä on joka lähiö ja kaupunki. Löydät samaa aihetta eläviä ihmisiä sieltä.

Kunhan menet nyt jonnekin, mikä voisi antaa sinulle virtaa ja mistä saisit tunteen että kuulut johonkin. Oli se sitten opiskelu, harjoittelu/työpaikka tai harrastus. Se kuulumisen ja onnistumisen tunne voi olla ihan pienestä kiinni. Kyllä sinullekin ihan varmasti paikka löytyy, lähde nyt vain rohkeasti etsimään sitä.

Kato tää Kokonaan äläkä anna aiheen hämätä.

Sit jos tuntuu että on vaikeaa niin kato tämä.

Sit tietää, mitä on vaikea.  Ja miten se voitetaan. Surkuttelematta.

Noista jos pistät paremmaksi, niin sit on kova.

Noilta sälleiltä voi oppia Hieman asennoituumista

Kyllä sulle paikka löytyy ihan varmasti! Nyt vaikuttaisi siltä että tarvitsisit ennenkaikkea psyykkistä apua, voisitko varata ajan terveyakeskukseen ja sieltä psykologille?

Ajoittain tulee useimmille risteyskohtia joissa on hukassa eikä tiedä minne mennä, joillakin vaan kestää pidempään löytää ne oikeat ihmiset ja hyvä duuni, itsellä kesti paljon pidempään kuin oman ikäisillä.

Kokeile google mapsia.

Mulla sama, mutta olen jo 40.