Lue keskustelun säännöt.
Pienestä se on kiinni, onni nimittäin.
10.05.2010 |
Olen jo pidempään ollut vähän onneton tässä avioliitossa. On ollut "muka" niin kiireistä neljännen lapsen myötä, että kaikki hellyys ja läheisyys on jäänyt. Sitten on tullut nalkutettua vähän turhastakin miehelle ja on hiipinyt mieleen ajatus, onko tämä avioliitto jo ihan kuopan reunalla kun ei tunnu olevan mitään yhteistä.
Pari yötä on nyt nukuttu saman peiton alla toisen iholla kiinni, mies on körmähtänyt kerran viereeni sohvalle makoilemaan ja siliteltäväksi, ja kerran on suudeltu - ja nyt tuntuu jo aivan toisenlaiselta! Oikein rakastumisen tunne nostaa taas päätään ja hormonit hyrrää. :D
Niin se vain taitaa olla, että pitkässä liitossa ihaninta on se, että omaan puolisoonsa voi rakastua uudelleen ja uudelleen.
Kommentit (2)
miksi ei miehen kanssa missään vaiheessa olla täysin "kasvettu erillemme", vaikka pahojakin kriisejä on ollut, on se, että nukumme joka yö kiinni toisissamme, joko lusikka-asennossa tai minä miehen kainalossa, pää rinnan päällä. Aina ei ole aikaa ja energiaa tuon enemmälle hellyydelle ja huomioon ottamiselle, mutta yö toisen kainalossa auttaa kummasti jaksamaan arkea.
Eli ei sen romantiikan ja hellyyden tarvitse aina olla kynttiläillallisia, vaan tuollaiset pienet hyvät, yhteiset hetket voivat pelastaa paljon! Onnea teille AP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa hyvältä ja toivottavasti se menee nuin meilläkin.. ja kait se on mennytkin ;) Et välillä tulee niitä hyviä ja huonoja aikoja, kinhan niistä aina selviää.