Lue keskustelun säännöt.
Naisen jatkuva "piikittely" parisuhteessa.
ärräpää8kuus
09.09.2022 |
Hei mistä tälläinen tyyli johtuu haluan jo vastauksia muualtakin kun alkanut oikeasti jo vituttamaan asti sellainen että ihan joka asiaan pitää tunkea pettäminen yms vaikka sitä ei ole tapahtunut minun puolelta tai sen pettämisen mahdollisuuden PALVOMINEN jatkuvasti jos vaikka kadulla joku tulee vastan ja katson sitä niin puolisoni mielestä mietin heti seksiä sen kanssa jos edes vilkaisen yms. Mikä helvetti ajaa naisen käyttäytymään näin parisuhteessa. Eikö se tajua että tuollainen ei tunnu kivalta ja alkaa syömään jo sisältä päin.
Oltu vuosi reilu yhdessä ja tämä tuntuu vain pahenevan vaikka välillä sitä ei olekkaan.
Naisen entiset suhteet ovat olleet todellakin KAUKANA normaalista parisuhteesta , voi olla että kumpuaa sieltä tämä kaikki mutta en helvetti enää ymmärrä.
Olen yrittänyt olla se normaali mies hänelle , muistanut kukilla muistanut lahjoilla kehunut häntä pitänyt häntä hyvänä , silitellyt ja puhunut kauniisti. Mutta välillä tuntuu että itekkin alkaa jo kilahdella kun syyttää koko ajan tavallaan tai toiselllaan uskottomuudesta yms. vihjailee siihen suuntaan vaikka sitä ei siis ole ollut.
Tuleeko nuo vanhojen suhteiden traumat olemaan aina osa elämääni vaikka itse olen ns normaali mies, ja varmasti osaan rakastaa oikein.
Kommentit (27)
Naisesi on sairaalloisen mustasukkainen. Jos hän ei suostu terapiaan, eroa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisesi on sairaalloisen mustasukkainen. Jos hän ei suostu terapiaan, eroa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.
Niin ja kerro hänelle näistä ajatuksistasi. Että sinulla ei ole mitään halua pettää, mutta että sairalloinen kyttääminen pilaa suhteen.
Älä jatka suhdetta. Toivottavasti ette asu vielä yhdessä?
Sairaalloinen mustasukkaisuus ja kontrollointi usein vain pahenee.
Vakavan keskustelun paikka, sano ettet jaksa tuollaista käytöstä.
Antaisin lempeän mutta vakavan uhkavaateen: joko pää kuntoon tai ero. Kertoisin että rajastan ja olen uskollinen ja jos tämä ei riitä luottamukseen niin mikään ei. Et voi olla vastuussa edellisten virheistä.
Mustasukkaisuutta pystyy suitsimaan jos oikeasti haluaa, olen itsekin sen tehnyt koska jatkuessaan olisi tuhonnut todella hyvän suhteen. Kumppani voi ostaa harjoituskirjoja tai mennä terapiaan.
Vmp taas. Ei ne puheet ja kukat, vaan ne teot. Mikset eroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vähän liikaakin eksältäni ja aikajanakin sopii kuvioon. Ettehän asu Espoossa ja naisen etunimi ala K kirjaimella?
Mutta mutta, eipä tuommoiset ongelmat yleensä paremmaksikaan muutu.
Sairaalloisen mustasukkainen on niin kuin jo joku sanoi ja huono itsetunto. Ei ole tervettä ja syö parisuhdetta. Jos ei puhe auta naiseen niin sanot että haluat eron. Raivostuttavaahan tuo on kun et edes petä häntä. Pahimmillaa voi tulla jopa väkivaltaiseksi mustasukkaisuuksissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nuorille naisille ehkä tyypillisempää, kun ollaan epävarmoja ja on paineita monessa asiassa. Entä alkoholi tai e-pillerit, onko vaikutusta. Jos hän ei näe jostain oletko luotettava vai ei, ei tunne hyvin. Mutta ei kilahtelu tai piikittely kuulu parisuhteeseen. Jos on rakastunut, ei pitäisi olla ikävä toista kohtaan saati muutenkaan, eroon pyrkivä on riitaisa tai jos ei kiinnosta tarpeeksi. Mutta ihmisiä on eri luonteisia, ellei tv draamoista saanut mallin tai äidistään. Jos olisi lapsia, draamakuningatar ei ole kiva tai kuningas, lapsikin siitä kärsii. Jos suhde on riitainen/hyökkäävä miehen puolelta, silloin nainen puolustautuu ja ärtyy. Ristiriidat suhteessa voivat kyllä lopettaa parisuhteen, kun toinen ei enää jaksa - jos ei tule selvyyttä tai sopusointua. En oikeasti tiedä mikä syynä teillä, nämä olivat muiden suhteista arvioita ja kokemuksia.
Käsittelemättömät vanhojen suhteiden ongelmat.
Tai persoonallisuushäiriö esim. harhaluuloisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ymmärrän" naistasi siinä mielessä, että olen itsekin sairaalloiseen mustasukkaisuuteen taipuvainen. Aivoni sanovat minulle, että miksi ihmeessä mies olisi minun kanssani, jos joku muu näyttäisi vähänkään vihreää valoa. En esimerkiksi voi luottaa etteivätkö 15+ vuotta tuntemani ystävänikin saattaisi viedä miestäni...
Pystyisin ns. "normaaliin" parisuhteeseen, jos onnistuisin löytämään miehen, joka suunnilleen palvoisi maata jalkojeni alla. Miehen, joka ei voisi "elää ilman minua". Joka ilmaisisi avoimesti surua, epätoivoa ym. negatiivisia, jopa rumina ja epämiehekkäinäkin pidettyjä tunteita. Tarvitsisin kaltaiseni hullun.
Tekee pahaa myöntää mutta olin tollanen nykyiselleni, varmaan just koska edelliset suhteet oli hyvin epänormaaleja. No, onneksi mies jaksoi mua koska jossain vaiheessa mustasukkaisuus loppui. Veikkaisin että varmaan pari vuotta olin enemmän tai vähemmän kilipää mutta sen jälkeiset vuodet (tähän mennessä 7) ovat sujuneet luottavaisemmissa merkeissä. Ehkä vaan lopulta uskoin että nykyiseni onkin erilainen. Vaati kyllä itsetutkiskelua yms että sain aivoni ajattelemaan eri tavalla kuin mihin olin tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisesi on sairaalloisen mustasukkainen. Jos hän ei suostu terapiaan, eroa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.
Niin ja kerro hänelle näistä ajatuksistasi. Että sinulla ei ole mitään halua pettää, mutta että sairalloinen kyttääminen pilaa suhteen.
Ei kannata ottaa puheeksi vaan erota. Ja tehdä se erokin niin, että nainen saa tietää siitä vasta jälkikäteen. Tuollaisen ihmisen kanssa on oikeasti vaarallista olla samoissa neliöissä jos/kun se tuntee olonsa hylätyksi ja/tai käytöksensä/luonteensa kritisoiduksi.
Tuollainen omistuksenhalu t a p p a a.
Mun vaimo harrastaa myös sellaista henkistä kiusaamista ja halveksumista. En tiedä johtuuko siitä, kun hänellä on skitsofrenia diagnoosi.
Elämä ei ole helppoa tuolla isen kanssa, joten älä ainakaan mene lisääntymään hänen ka nssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ymmärrän" naistasi siinä mielessä, että olen itsekin sairaalloiseen mustasukkaisuuteen taipuvainen. Aivoni sanovat minulle, että miksi ihmeessä mies olisi minun kanssani, jos joku muu näyttäisi vähänkään vihreää valoa. En esimerkiksi voi luottaa etteivätkö 15+ vuotta tuntemani ystävänikin saattaisi viedä miestäni...
Pystyisin ns. "normaaliin" parisuhteeseen, jos onnistuisin löytämään miehen, joka suunnilleen palvoisi maata jalkojeni alla. Miehen, joka ei voisi "elää ilman minua". Joka ilmaisisi avoimesti surua, epätoivoa ym. negatiivisia, jopa rumina ja epämiehekkäinäkin pidettyjä tunteita. Tarvitsisin kaltaiseni hullun.
Et tarvitse tuollaista miestä vaan korjauksen omiin ongelmiisi.
hymyilet ja sanot vaan et en mä vielä ehtiny seksiä miettiä, kunhan vilkaisin.
Taitaa muija jakaa kylillä tavaraansa.
Vierailija kirjoitti:
Tekee pahaa myöntää mutta olin tollanen nykyiselleni, varmaan just koska edelliset suhteet oli hyvin epänormaaleja. No, onneksi mies jaksoi mua koska jossain vaiheessa mustasukkaisuus loppui. Veikkaisin että varmaan pari vuotta olin enemmän tai vähemmän kilipää mutta sen jälkeiset vuodet (tähän mennessä 7) ovat sujuneet luottavaisemmissa merkeissä. Ehkä vaan lopulta uskoin että nykyiseni onkin erilainen. Vaati kyllä itsetutkiskelua yms että sain aivoni ajattelemaan eri tavalla kuin mihin olin tottunut.
Ex-tapailukumppani myös ilmeisesti ajatteli, että olisin ollut tällainen ihmeellinen parantava yksisarvinen, no en ollut ja omakin mielenterveyteni olisi mennyt ennen sitä maagista parantumista. Se oli jatkuvasti sellasta syyllistämistä että "noin vaan olet heittämässä mut pois", kun minulla alkoi kärsivällisyys loppumaan. Vertaili itseään johonkin rikkinäisiin esineisiin joita korjailin enkä heittänyt pois ja minun olisi pitänyt samalla tavalla panostaa ilmeisesti hänen korjaamiseensa. Minusta tollanen oli jotenkin aivan helvetin outoa. En ole mikään hemmetin psykiatri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ymmärrän" naistasi siinä mielessä, että olen itsekin sairaalloiseen mustasukkaisuuteen taipuvainen. Aivoni sanovat minulle, että miksi ihmeessä mies olisi minun kanssani, jos joku muu näyttäisi vähänkään vihreää valoa. En esimerkiksi voi luottaa etteivätkö 15+ vuotta tuntemani ystävänikin saattaisi viedä miestäni...
Pystyisin ns. "normaaliin" parisuhteeseen, jos onnistuisin löytämään miehen, joka suunnilleen palvoisi maata jalkojeni alla. Miehen, joka ei voisi "elää ilman minua". Joka ilmaisisi avoimesti surua, epätoivoa ym. negatiivisia, jopa rumina ja epämiehekkäinäkin pidettyjä tunteita. Tarvitsisin kaltaiseni hullun.
Et tarvitse tuollaista miestä vaan korjauksen omiin ongelmiisi.
Olen ollut tällainen koko ikäni, ja koska mitkään lääkkeet tai mikään terapia ei maagisesti tee minusta maailman hyvännäköisintä - ja sitä myöten itsevarmaa - ihmistä, ovat vaihtoehtoni joko olla yksin tai löytää outouksiini sopiva vastinpari. On epärealistista ajatella, että kaikki olisivat kykeneviä muutokseen.
Tyyppi haluaa jollaaiin kierolla selkeesti huonolla tavalla huomiota, on tositosi epävarma ittestään ja hakee sulta sitä että sanoisit että ei voisi ikinä kuvitellakaan muita naisia koska oot niin ihana ja upein nainen. Taijjotaan sinnepäin suuntaan, mikä varmaan tympii pitkälti.
E-R-O-A