Mistä huomasit että lapsesi on erityislapsi?
Minkäikäinen hän oli? Huomasitko asian itse, vai kertoiko joku muu sen sinulle? Miten otit asian?
Kommentit (75)
Vähän alle 3v, kun ei reagoinut kutsuun, eikä lääkäri löytänyt kuulosta vikaa. Eli omassa kuplassa ja katsekontakti oli vähäistä, minkä tunnistin samaksi käytökseksi kuin sukuun kuuluvalla henkilöllä. Autisminkirjon diagnoosi tuli. Ja hyvä että tulikin ajoissa niin saatiin tukitoimet käyntiin heti. Monet, varsinkin tytöt, jää kokonaan diagnosoimatta tai väärin diagnosoidaan, ja hoidetaan oireita syyn sijaan.
En tajunnut, ennen kuin lapseni itse sanoi haluavansa tutkimuksiin 19-vuotiaana. Toki tiesin, että koulu ei suju. Add sieltä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vähän alle 3v, kun ei reagoinut kutsuun, eikä lääkäri löytänyt kuulosta vikaa. Eli omassa kuplassa ja katsekontakti oli vähäistä, minkä tunnistin samaksi käytökseksi kuin sukuun kuuluvalla henkilöllä. Autisminkirjon diagnoosi tuli. Ja hyvä että tulikin ajoissa niin saatiin tukitoimet käyntiin heti. Monet, varsinkin tytöt, jää kokonaan diagnosoimatta tai väärin diagnosoidaan, ja hoidetaan oireita syyn sijaan.
Osasitko epäillä jo aiemmin? Kuitenkin normaalisti jo 1v reagoi kutsuun.
Jotenkin tuntuu, että tosi myöhään venyy monen erityislapsen diagnoosin saaminen. Ihmettelen eikö vanhemmat huomaa lapsensa erityisyyttä vai eikö huolta oteta tosissaan terveydenhuollossa?
Erityislapsi = Vammainen lapsi. Sen voi sanoa ihan ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tosi myöhään venyy monen erityislapsen diagnoosin saaminen. Ihmettelen eikö vanhemmat huomaa lapsensa erityisyyttä vai eikö huolta oteta tosissaan terveydenhuollossa?
Graavit tapaukset huomataan kyllä ja vanhemmat huomaa, mutta monella oireita alkaa ilmetä vasta koulussa, kun elämä tuo mukanaan paljon uusia vaatimuksia itsenäisestä pärjäämisestä, isossa luokassa keskittymisestä jne.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsi = Vammainen lapsi. Sen voi sanoa ihan ääneen.
No ei esim. asperger tai adhd/add -ihminen ole vammainen.
Ei niitä graavejakaan huomata. Tiedän 2v:n joka ei osaa kävellä tai puhua, mutta vanhemmat sitä mieltä että kehittyy vain omaa tahtia.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä graavejakaan huomata. Tiedän 2v:n joka ei osaa kävellä tai puhua, mutta vanhemmat sitä mieltä että kehittyy vain omaa tahtia.
Jos kaksivuotias ei osaa puhua eikä kävellä ei se välttämättä tarkoita mitään graavia. Voi toki tarkoittaa, mutta ei välttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän alle 3v, kun ei reagoinut kutsuun, eikä lääkäri löytänyt kuulosta vikaa. Eli omassa kuplassa ja katsekontakti oli vähäistä, minkä tunnistin samaksi käytökseksi kuin sukuun kuuluvalla henkilöllä. Autisminkirjon diagnoosi tuli. Ja hyvä että tulikin ajoissa niin saatiin tukitoimet käyntiin heti. Monet, varsinkin tytöt, jää kokonaan diagnosoimatta tai väärin diagnosoidaan, ja hoidetaan oireita syyn sijaan.
Osasitko epäillä jo aiemmin? Kuitenkin normaalisti jo 1v reagoi kutsuun.
Aitismia ei lähdetä edes diagnosoimaan alle 3-vuotiaalle, joten se että osasin epäillä alle 2v oli jo varhain.
Äitinä sen vain jollain tapaa "tiesi". Noin 3-vuotiaana neuvolakin tarttui asiaan. Myöhemmin diagnoosi, mikä taas vuosia myöhemmin vaihtui toiseksi diagnoosiksi.
Kahta eri terapiaa lapsella ollut, jälkimmäinen tänä syksynä loppumassa.
Pienluokalla koulussa.
Oli jo taaperona tosi vilkas. 5-vuotiaana alkoi sellainen oireilu, mitä ei mitenkään voinut ohittaa. Lähdettiin tutkimuksiin koulun tukitoimia varten.
Kouluaika kuntoutti niin, että tänä päivänä hän on korkeakoulututkinnon suorittanut nuorukainen. Näkee hänestä silti, jos osaa katsoa, että ei hän ihan samanlainen ole kuin muut.
Syvä autismi ja vaikkapa add on aika eri asioita. Ja eka nälyy lapsessa aika varhain, jälkimmäinen yleensä aikaisintaan koulussa. Silti molemmat erityislapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tosi myöhään venyy monen erityislapsen diagnoosin saaminen. Ihmettelen eikö vanhemmat huomaa lapsensa erityisyyttä vai eikö huolta oteta tosissaan terveydenhuollossa?
Jos kyseessä on ensimmäinen lapsi eikä vanhemmilla ole hirveästi lapsista kokemusta, niin eipä sitä välttämättä huomaa, että lapsella olisi jotakin erityistä.
Lapset kun useimmiten ovat vilkkaita tai ujoja, eivät keskity pitkäaikaisesti eivätkä välttämättä liiku ja puhu aikataulujen mukaisesti. Mistä sitä huomaa edes?
Päiväkoti-ikäinen aivan normaali lapsi voi olla aika hulivili riehuja, siis ihan päivittäin. Mistä sen tavallinen äiti tai isä voi erottaa, että milloin hulivileys on niin pahaa, että olisi syytä epäillä aivotason poikkeavuutta? No ei mistään.
Alle kouluikäisiä ei oikeastaan yleensä edes tutkita eikä diagnosoida, vasta eskarin lopulla alkaa tulla ajankohtaiseksi edes miettiä tutkimuksia.
Monesti diagnoosi voi viivästyä kyllä sitten siksi, että palvelut on niin ruuhkautuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän alle 3v, kun ei reagoinut kutsuun, eikä lääkäri löytänyt kuulosta vikaa. Eli omassa kuplassa ja katsekontakti oli vähäistä, minkä tunnistin samaksi käytökseksi kuin sukuun kuuluvalla henkilöllä. Autisminkirjon diagnoosi tuli. Ja hyvä että tulikin ajoissa niin saatiin tukitoimet käyntiin heti. Monet, varsinkin tytöt, jää kokonaan diagnosoimatta tai väärin diagnosoidaan, ja hoidetaan oireita syyn sijaan.
Osasitko epäillä jo aiemmin? Kuitenkin normaalisti jo 1v reagoi kutsuun.
Aitismia ei lähdetä edes diagnosoimaan alle 3-vuotiaalle, joten se että osasin epäillä alle 2v oli jo varhain.
Kyllä sitä silti voi huomata että kaikki ei ole kunnossa jo tosi varhain, jos paljon viettää aikaa lapsen kanssa. Tietenkin diagnoosiin vaaditaan tutkimukset.
Itse ainakin hoitajana olen huomannut saman, että moni vanhempi on aivan pihalla siitä missä tahdissa lapsen pitäisi kehittyä. 2-vuotiasta saatetaan kohdella ihan vauvana vielä, eikä tajuta että sen ikäisen olisi pitänyt jo kauan osata esim syödä itse ja ymmärtää jotain siitä mitä hänelle puhutaan.
Kätilö antoi hänet synnytyslaitoksella syliini ja näin miten ihana ja erityinen hän on.
Ainiin ja missä vaiheessa ja minkäikäisenä alettiin tutkia? T. Ap