Voiko suhde kariutua kielitaidon puutteeseen?
En osaa tuottaa monimutkaista englanninkielistä puhetta. Mies taas ammattinsa takia puhuu lähes täydellistä englantia. Voiko suhteesta tulla mitään? Ärsyttää kun en osaa muodostaa sujuvia lauseita noin vain, vaan joudun miettimään miten saisin puheesta soljuvaa ilman töksähdyksiä. Harjoittelen päivittäin ja monet kehuvat kielitaitoani. Luulin olevani hyvä mutta olenkin ihan paska kun huomaan että toinen ilmaisee itseään lennokkaasti ja näpyttää viestit salamana. Itse takkuilen ja mietin että tuleeko tähän on in at by into onto had have blaaaaah :(
Kommentit (39)
Ja siis miehen äidinkieli on italia. Yhteinen kielemme on englanti. Ap
Jos se mies tajuaa asian, kun selittää. Vaikkei ole miestä, sama asia harmittaa. Pitääpä hakea kirja esille myös ja opetella. Uskon että suhteenne voi toimia, koska puheesi yms sujuu myöhemmin paremmin ja aiheita saa esille vaikka piirroksin /viitomalla /näyttämällä jotain. Missä on hymiöt.
oliko millainen kulttuuriero teillä
Vierailija kirjoitti:
Ja lakantuoksuinen lihaksikas parrakas voimakaskyrpäinen suomimies ei kelpaa koska?
*lakanan
Minä en haluaisi olla suhteessa, jossa en voi jakaa kunnolla asioita toisen kanssa vaillinaisen kommunikaation vuosi. Jokainen toki tavallaan. Eihän jotkut keskustele puolisonsa kanssa muuta kuin pakolliset käytännön asiat.
Kielitaitosi paranee kyllä, kun käytät englantia jatkuvasti. Olet varmaan vain liian kriittinen itseäsi kohtaan, tyypillistä naisille.
Taas tällainen tilanne jossa naiselle kelpaa mikä tahansa mies kunhan tällä on rahaa. Ei ole missään tapauksessa normaalia, että parilla on iso kielimuuri.
Hyvin on pärjätty ralli englannilla. On minun kielitaito tietenkin kehittynyt koko ajan paremmaksi parisuhteen aikana. Kaikki on saatu kerrottua, ja kaikki asiat on jopa ymmärretty. Ymmärrän paremmin englannin kielistä puhetta kuin osaan itse vastaavasti puhua, jostain syystä.
Joskus keskustelu jatkuu hyvien naurujen kera kun olen käyttänyt vääriä sanoja väärässä paikassa. Mutta eipä se ole ollut ylipääsemätön este. Ihan huumorilla ne minun kielivirheet on otettu meidän suhteessa ja keskusteluissa.
Just, on teillä ongelmat. Luopukaa englannin kielestä ja alkakaa opettelemaan toistenne äidinkieliä, niin olette samalla tasolla.
Kerrankin joku myöntää puutteet kielitaidossaan. Yleensä kaikki puhuvat mielestään natiivin tavoin lukiopohjalta.
Itse olen tosin sitä mieltä, että pidemmän päälle on parempi puhua jomman kumman äidinkieltä, etenkin jos asutaan jomman kumman kotimaassa. Muuten puheen kehitys jossain vaiheessa pysähtyy ja pahimmassa tapauksessa lapsetkin opetetaan puhumaan pelkkää tankeroenglantia.
Luulisi on onnellisempi kun puoliakan ei ymmärrä toisen puheista.
Ex-mies on ex, koska hänellä ei ollut lainkaan kielitaitoa. Onneksi nykyisellä on ja olen todella tyytyväinen.
Voi, ja yllättävän helpostikin. Kommunikaatio on suhteessa tärkeää. Sen voi tietenkin saada toimimaan, mutta kyllä tuo omat haasteensa tuo ja joissain tapauksissa ratkaisevalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on pärjätty ralli englannilla. On minun kielitaito tietenkin kehittynyt koko ajan paremmaksi parisuhteen aikana. Kaikki on saatu kerrottua, ja kaikki asiat on jopa ymmärretty. Ymmärrän paremmin englannin kielistä puhetta kuin osaan itse vastaavasti puhua, jostain syystä.
Joskus keskustelu jatkuu hyvien naurujen kera kun olen käyttänyt vääriä sanoja väärässä paikassa. Mutta eipä se ole ollut ylipääsemätön este. Ihan huumorilla ne minun kielivirheet on otettu meidän suhteessa ja keskusteluissa.
Jostain syystä?
Kaikki ihmiset ymmärtää ymmärtämiään kieliä paremmin, kuin osaavat niitä tuottaa.
Se, jolla on parempi kielitaito, alkaa ensin yksinkertaistaa puhettaan (viestejään), sen jälkeen huomaa, ettei jaksa edes selittää tai kertoa asioita, koska se on niin hankalaa, ja lopulta kommunikaatio jää hyvin pinnalliseksi.
Jos suhteenne on vakava niin ala ihan tosissaan harjoitella englantia. Myöhemmin sitten italiaa. Kansalaisopistot.fi löytyy vaikka kuinka paljon edullisia eri tasoisia kursseja.
Suurimmassa osassa mun parisuhteita on puhuttu englantia, eikä se ole ollut kummankaan äidinkieli. Silloin kun selvää epäsuhtaa on ollut, minä olen ollut se englantia paremmin osaava osapuoli.
Silloin paremmalla kielitaidolla varustetulla on suurempi vastuu kommunikaatiosta, kun on paremmat valmiudet mukauttaa omaa kielenkäyttöään yksinkertaisemmaksi, ymmärtää mitä toinen yrittää sanoa mahdollisista virheistä huolimatta, ja auttaa toista kehittymään kielen käytössä.
Jos toisen kielitaito on selvästi heikompi kuin esim sellainen jolla työnteko luonnistuisi, niin kyllähän tuo vaikuttaa paitsi siten että tulee väärinymmärryksiä, myös siten että keskustelu jää helposti aika pinnalliselle tasolle. Tunteista keskustelu on vaikeaa, älyllinen keskustelu on vaikeaa. Tai ei vaikeaa, mutta vivahteet ja tarkat ilmaisut puuttuu.
Miksi mies ei opettele suomea, jos asuu täällä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei opettele suomea, jos asuu täällä?
Onko sanottu, että mies asuu täällä?
Muuten toki ihan ymmärrettävä ajatus, ja ehkä mies opetteleekin. Kuitenkin on helppo nähdä, että suuri osa eri kielisten suhteista on sellaisia, että nopeammin päästään vahvaan yhteiseen kieleen kun kouluenglantipohjalta opetellaan englantia, kuin kylmiltään suomea. Siinä kestää jokunen vuosi ennen kuin ollaan hyvällä tasolla.
Avioliiton pohjaksi jommankumman äidinkieli. Muuten ei onnistu.
Tietenkin voi.