Voiko suhde kariutua kielitaidon puutteeseen?

Tietysti suhde voi kaatua kieliongelmaan.

Aikaisempi suhteeni kaatui osittain siihen, etten englantia osaamattomana enää jaksanut ilmaista itseäni vaillinaisesti. Nykyinen suhteeni alkoi toisella tavalla: puolisoni opetti minulle äidinkieltään ennen kuin seurustelimmekaan. Dynamiikka on vaihdellut: alkuun kumpikaan ei osannut toisen äidinkieltä, sitten minä osasin hänen äidinkieltään oikein hyvin, mutta hän ei minun äidinkieltäni. Nyt puolisoni puhuu erinomaista suomea (äidinkieltäni) ja minä opiskelen hänen äidinkieltään pidemälle. Parasta on se, että kieltä ei koskaan voi oppia kokonaan. Ei edes äidinkieltään. Aina riittää uutta opittavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei opettele suomea, jos asuu täällä?

Onko sanottu, että mies asuu täällä?

Muuten toki ihan ymmärrettävä ajatus, ja ehkä mies opetteleekin. Kuitenkin on helppo nähdä, että suuri osa eri kielisten suhteista on sellaisia, että nopeammin päästään vahvaan yhteiseen kieleen kun kouluenglantipohjalta opetellaan englantia, kuin kylmiltään suomea. Siinä kestää jokunen vuosi ennen kuin ollaan hyvällä tasolla.

Se on vähän kuin rampa taluttaisi sokeaa. Vai kumpi siinä opettaa kumpaa, jos kumpikaan ei kunnolla osaa?

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton pohjaksi jommankumman äidinkieli. Muuten ei onnistu.

Tämä nyt on ihan paskaa jos tuolla tavalla yrittää yleistää. Maailma on täynnä suhteita, joissa tuo onnistuu.

Jotkut puhuvat sitä paitsi jotain toista kieltä paremmin kuin äidinkieltään.

Kyllä suhde voi kariutua siihen millaista kieltä toinen käyttää, eikä puhutunkieien tarvitse olla edes vieraskieli. - Esimerkiksi itselleni kiroileminen ja kirosanojen satunnaien käyttämine "voimasanoina" on ihan ok. Mutta jos hyvin usein käyttää kirosanoja puheessaan, niin tokkopa jaksa kuunnella, vaikka ymmärtäisn kaiken mitä haluaa sanoa, 

Expatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei opettele suomea, jos asuu täällä?

Onko sanottu, että mies asuu täällä?

Muuten toki ihan ymmärrettävä ajatus, ja ehkä mies opetteleekin. Kuitenkin on helppo nähdä, että suuri osa eri kielisten suhteista on sellaisia, että nopeammin päästään vahvaan yhteiseen kieleen kun kouluenglantipohjalta opetellaan englantia, kuin kylmiltään suomea. Siinä kestää jokunen vuosi ennen kuin ollaan hyvällä tasolla.

Se on vähän kuin rampa taluttaisi sokeaa. Vai kumpi siinä opettaa kumpaa, jos kumpikaan ei kunnolla osaa?

Ei parisuhde ole mikään kielikoulu. Ei tavoitteena ole, että kumppaneista toinen opettaa toiselle jonkun kielen, vaan että löydetään tapa jolla voidaan kommunikoida mahdollisimman hyvin.

AP:n tapauksessa mies osaa englantia erittäin hyvin. Ei sen kuitenkaan tarvitse AP:ta opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton pohjaksi jommankumman äidinkieli. Muuten ei onnistu.

Aika moni varsinkin lapsena ulkomaille muuttanut puhuu paremmin joko uuden kotimaansa kieltä tai englantia, koska kuulee äidinkieltään ainoastaan kotona ja muita kieliä sitten koulussa, kavereiden kanssa jne.

Jos kaksi ihmistä on käynyt kansainvälistä koulua ja puhuneet englantia koko elämänsä vaikka se ei olisi kummankaan äidinkieli, niin aivan mainiosti voi onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Expatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei opettele suomea, jos asuu täällä?

Onko sanottu, että mies asuu täällä?

Muuten toki ihan ymmärrettävä ajatus, ja ehkä mies opetteleekin. Kuitenkin on helppo nähdä, että suuri osa eri kielisten suhteista on sellaisia, että nopeammin päästään vahvaan yhteiseen kieleen kun kouluenglantipohjalta opetellaan englantia, kuin kylmiltään suomea. Siinä kestää jokunen vuosi ennen kuin ollaan hyvällä tasolla.

Se on vähän kuin rampa taluttaisi sokeaa. Vai kumpi siinä opettaa kumpaa, jos kumpikaan ei kunnolla osaa?

Ei parisuhde ole mikään kielikoulu. Ei tavoitteena ole, että kumppaneista toinen opettaa toiselle jonkun kielen, vaan että löydetään tapa jolla voidaan kommunikoida mahdollisimman hyvin.

AP:n tapauksessa mies osaa englantia erittäin hyvin. Ei sen kuitenkaan tarvitse AP:ta opettaa.

Kyllä se ainakin meillä on sitäkin ollut. Se on ollut helpoin tapa oppia kommunikoimaan ja ymmärtämään toisiamme mahdollisimman hyvin. Yli kahden vuosikymmenen kokemuksella.

Expatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Expatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei opettele suomea, jos asuu täällä?

Onko sanottu, että mies asuu täällä?

Muuten toki ihan ymmärrettävä ajatus, ja ehkä mies opetteleekin. Kuitenkin on helppo nähdä, että suuri osa eri kielisten suhteista on sellaisia, että nopeammin päästään vahvaan yhteiseen kieleen kun kouluenglantipohjalta opetellaan englantia, kuin kylmiltään suomea. Siinä kestää jokunen vuosi ennen kuin ollaan hyvällä tasolla.

Se on vähän kuin rampa taluttaisi sokeaa. Vai kumpi siinä opettaa kumpaa, jos kumpikaan ei kunnolla osaa?

Ei parisuhde ole mikään kielikoulu. Ei tavoitteena ole, että kumppaneista toinen opettaa toiselle jonkun kielen, vaan että löydetään tapa jolla voidaan kommunikoida mahdollisimman hyvin.

AP:n tapauksessa mies osaa englantia erittäin hyvin. Ei sen kuitenkaan tarvitse AP:ta opettaa.

Kyllä se ainakin meillä on sitäkin ollut. Se on ollut helpoin tapa oppia kommunikoimaan ja ymmärtämään toisiamme mahdollisimman hyvin. Yli kahden vuosikymmenen kokemuksella.

No sun tapa ei oo ainoa oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton pohjaksi jommankumman äidinkieli. Muuten ei onnistu.

Tämä nyt on ihan paskaa jos tuolla tavalla yrittää yleistää. Maailma on täynnä suhteita, joissa tuo onnistuu.

Jotkut puhuvat sitä paitsi jotain toista kieltä paremmin kuin äidinkieltään.

Adoptiolapset?

Tarkentava kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton pohjaksi jommankumman äidinkieli. Muuten ei onnistu.

Tämä nyt on ihan paskaa jos tuolla tavalla yrittää yleistää. Maailma on täynnä suhteita, joissa tuo onnistuu.

Jotkut puhuvat sitä paitsi jotain toista kieltä paremmin kuin äidinkieltään.

Adoptiolapset?

Esim ulkomailla syntyneet tai sinne lapsena muuttaneet. Adoptiolapset toki joo, mut on niitä paljon muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Expatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Expatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei opettele suomea, jos asuu täällä?

Onko sanottu, että mies asuu täällä?

Muuten toki ihan ymmärrettävä ajatus, ja ehkä mies opetteleekin. Kuitenkin on helppo nähdä, että suuri osa eri kielisten suhteista on sellaisia, että nopeammin päästään vahvaan yhteiseen kieleen kun kouluenglantipohjalta opetellaan englantia, kuin kylmiltään suomea. Siinä kestää jokunen vuosi ennen kuin ollaan hyvällä tasolla.

Se on vähän kuin rampa taluttaisi sokeaa. Vai kumpi siinä opettaa kumpaa, jos kumpikaan ei kunnolla osaa?

Ei parisuhde ole mikään kielikoulu. Ei tavoitteena ole, että kumppaneista toinen opettaa toiselle jonkun kielen, vaan että löydetään tapa jolla voidaan kommunikoida mahdollisimman hyvin.

AP:n tapauksessa mies osaa englantia erittäin hyvin. Ei sen kuitenkaan tarvitse AP:ta opettaa.

Kyllä se ainakin meillä on sitäkin ollut. Se on ollut helpoin tapa oppia kommunikoimaan ja ymmärtämään toisiamme mahdollisimman hyvin. Yli kahden vuosikymmenen kokemuksella.

No sun tapa ei oo ainoa oikea.

Vaikeaa uskoa, että jokin muu tapa olisi kenellekään parempi, jos asutaan jomman kumman kotimaassa, jossa kieltä kuulee jatkuvasti ympärillään. Eri asia, jos asutaan jossain kolmannessa maassa, kuten me aikoinaan Briteissä. Siellä molempien englannintaito parani, koska olimme päivät tekemisissä natiivien kanssa. Ei niin, että olisimme toisiamme opettaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lakantuoksuinen lihaksikas parrakas voimakaskyrpäinen suomimies ei kelpaa koska?

*lakanan

Ei kelpaa koska satuhahmon kanssa ei voi olla parisuhteessa.

Hyvin näyttää voimismammat saavan seuraa kyproksen lomilla vaikkei puhu enkkua ees.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin näyttää voimismammat saavan seuraa kyproksen lomilla vaikkei puhu enkkua ees.

Ei aina tarvita sanoja, katse riittää!

Toki voi, mutta en kyllä ikinä itse olisi antanut kariutua kun ulkomaalaiseen ihastuin. Puhuin siis tosi huonoa rallienglantia kun ihastuin skottimieheen. Mutta se ongelmahan on iihan itsestään vuosien kuluessa toki ratkennut kun olen oppinut kieltä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Avioliiton pohjaksi jommankumman äidinkieli. Muuten ei onnistu.

Mielellään ei. Silloin toinen on ylivoimaisesti toisen yläpuolella kommunikaatiossa. Aina se, joka puhuu kieltä huonommin, tuntee olevansa tyhmempi tai huonompi, kun ei mitenkään voi kyetä samanlaiseen tunneilmaisuun kuin toinen omalla äidinkielellään.

Vierailija kirjoitti:

Kielitaitosi paranee kyllä, kun käytät englantia jatkuvasti. Olet varmaan vain liian kriittinen itseäsi kohtaan, tyypillistä naisille.

Suomalaisten "hyvälle" kielitaidolle on hyvin tyypillistä, että ensin ajatellaan suomeksi, sitten alkaa ajatuksen kääntäminen toiselle kielelle.

Sujuva kielitaito on, jos sanavarasto riittää niissä yhteyksissä, joissa kielitaitoa tarvitsee, osaa ajatella vieraalla kielellä ja käännöstyö jää väliin, siten puheesta tulee luonnollista. Ajattelemaan vieraalla kielellä oppii keskustelemalla, katsomalla esim netistä ko kielisiä filmejä ilman tekstitystä. Hyvin tärkeää on myös suurten tekstimäärien lukeminen, sanakirja voi olla tukena, mutta sitä ei saa käyttää liikaa, pitää oppia ymmärtämään asioita, sanoja niiden asiayhteydestä. Kaikenlainen kirjallisuus on hyväksi!

Mikäli kyseessä on todella vahva ja hyvä parisuhde, on kielitaito mielestäni vain hidaste. Meidän tapauksessamme lähdimme siitä liikkeelle, että tasoero englannin kielen taidossa oli huomattava, mikä vaati aivan alussa enemmän selitystä asioissa. Osaavampi tarvittaessa hieman yksinkertaisti puhettaan, mutta vähemmän osaavan taidot kuitenkin karttuivat nopeasti. Nykyään voimme puhua vaikeistakin aiheista sekä suomen että englannin kielellä.

Kyllä sen nuolemisen oppii, kun harjoittelee...