Yksipuoliset ystävyyssuhteet

Älä ota mitään yhteyttä. Siinä sen sitten näkee kuka kaipailee. Jos kaipailee.

Lopetin yksipuolisen kyselyn. Olen ollut yksin nyt vuoden. Parempi kuitenkin näin kuin huono ystävyys.

Tosi surullista jäädä sitten yksin, mutta niin kai on tehtävä :( entäpä jos joku kyseleekin jossain vaiheessa jotain. Kehtaanko häneen jatkossa pitää yhteyttä ja kysellä useammin itse?

Ap

Anna kun arvaan, olet työtön sinkku?

Ei ne kaverit vaan muista sua kun ovat kiireisiä. Älä laita välejä poikki.

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan, olet työtön sinkku?

Ei ne kaverit vaan muista sua kun ovat kiireisiä. Älä laita välejä poikki.

En ole kumpaakaan, mutta teen vain osa-aikatyötä, eikä ole lapsia, joten ehkä tosiaan minulla on vähän liikaa aikaa. Pitäisi ehkä keksiä jotain tekemistä ilman muita ihmisiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lopetin yksipuolisen kyselyn. Olen ollut yksin nyt vuoden. Parempi kuitenkin näin kuin huono ystävyys.

Sama.

Kuinka usein te muut pidätte yhteyttä ystäviin? Olenkohan liian hätäinen aina.

Ap

Hop

Itse en tarvitse ystäviä mihinkään. Vietän aikani poikaystäväni kanssa. Rahaakin säästyy kun ei tarvii maksaa matkoja näkemisiin ja ravintoloihin

Mua kiinnostaa lähinnä vaan oma elämäni. Ei niinkään ystävien millään tavalla, niin sen takia en kysele heidän kuulumisiaan. Voi olla sama homma sullakin et ystäviä ei vaan kiinnosta

Minä olen sellainen ihminen, joka itse tiedän, etten pidä paljoa yhteyttä ystäviini. Jossain kohtaa, vähän päälle kolmikymppisenä, huomasin, että minusta on tullut todella "huono pitämään yhteyttä". Arvelen pääsyiksi työkuvioiden, järjestötoiminnan sekä parisuhteen, ja myös sen, että ikään kuin henkisiä voimavaroja ei enää riittänyt entiseen malliin. Nuorempana ei edes tullut mieleen mitkään "henkiset voimavarat" - silloin tuntui tärkeältä tavata ystäviä, kavereita, tuttuja. Muistan erään yksinäisyyttään valittaneen ystäväni (niin, tällaisiakin valittajia minulla on ollut ystävissä) pahastuneen, kun joku hänen ystävänsä siivosi mieluummin vaatekaappia kuin tapasi häntä. Itse olisin tuolloin valinnut ehdottomasti kaverin tapaamisen minkään sukkienlajittelun sijaan, mutta nyt en ole enää yhtään varma asiasta. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, ettenkö välittäisi ystävästäni. Älypuhelin, face ja netti ylipäänsä ovat ainakin minulla vaikuttaneet siihen, mihin aikani kuluu. Nettiin kaikissa muodoissaan menee ihan tolkuttomasti aikaa (enää ei ole kyse vain siitä, että työmatkalla lukee ylen sivuilta uutiset, ei todellakaan), ja itse "lasken" kaikki chättäilyt kyllä siihen ystävien kanssa tekemisissä olemiseen, jos tulee tarve laskea. Tiedän kuitenkin, että monet eivät laske ei-livenä yhteydessä olemista "tapaamiseksi" tai ylipäänsä miksikään. (Minusta se on outoa, mutta ymmärrän tuonkin näkökulman.) Olen tajunnut menettäneeni elämästäni joitakuita ennen läheisiä ihmisiä sen vuoksi, että olen itse muuttunut "huonoksi yhteyden pitäjäksi", mikä harmittaa. Mutta toisaalta kun mietin oman elämäni niitä vaiheita, joissa monet ystävät ja kaverit jollain tapaa tippuivat pois etupäässä minun yhteydenpitämättömyyteni vuoksi, en oikein näe, miten olisin voinut ylläpitää ystävyyssuhteita entiseen malliin. Tämä nyt oikeastaan off topic. Vastauksena johonkin edellä olevaan kysymykseen, näen ystäviä 1-6 kertaa vuodessa. Enemmän, jos on sovittu jokin yhteinen harrastus (esim. kuntosalilla/lenkillä käynti). On myös ystäviä eri paikkakunnilla, joiden kanssa soitellaan 2-4 kertaa vuodessa ja nähdään muutaman vuoden välein. Jos tuntuu siltä, että itsellä on enemmän vapaata vapaa-aikaa kuin monilla ystävillä/kavereilla ja jos kaipaisi nimenomaan sosiaalista kanssakäymistä, suosittelen liittymistä johonkin järjestöön tai yhdistykseen, joka on lähellä omia kiinnostuksenkohteita ja arvomaailmaa. Yhteinen kiinnostuksenkohde yhdistää ihmisiä, ja erilaisissa järjestöissä ja seuroissa on mukava puuhata muiden ihmisten kanssa, ihan riippumatta siitä, ystävystyykö siellä kenenkään kanssa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tarvitse ystäviä mihinkään. Vietän aikani poikaystäväni kanssa. Rahaakin säästyy kun ei tarvii maksaa matkoja näkemisiin ja ravintoloihin

Ehkä vietän vain liikaa aikaa yksin kotona. Teen vähemmän töitä, kuin mieheni, joten välillä tuntuu kovin yksinäiseltä ja kaipaisi seuraa, mutta voi olla että kaverinikin haluavat työpäivän jälkeen ja vapaa-ajalla olla omien perheidensä kanssa.

Ap

Minäkin sanon, että älä laita välejä poikki, elleivät nuo ihmiset ole muuten ilkeitä tai inhottavia. 

Jatka vain nykyiseen malliin, yritä tavata uusia ihmisiä entisten lisäksi ja harrasta kivoja asioita. Jos et ihan oikeasti halua olla vain yksin, niin nauti niistä ajoista kun tapaat ystäviäsi, vaikka sitten kaikki tapaamiset ovatkin sinun järjestämiäsi. 

Minusta se on hyvä vastavuoroisuuden mittari, miten ystävät reagoivat, kun sinulla on jokin asia elämässä huonosti. Minulla on ollut vaikeampi vaihe elämässä ja huomaan, ketkä ystävät todella välittävät aidosti ja ketkä eivät.

Itse olen yksipuolisten ystävyyksien se passiivinen osapuoli, voin ehkä avata hieman tätä toista näkökulmaa:

Fakta: Rakastan ystäviäni, he ovat minulle tärkeitä ja sydämeni pohjasta aidosti välitän heistä. 

Silti, en ole juuri koskaan se joka kyselee kuulumisia tai ottaa yhteyttä. Miksi? Noh, koska olen introvertti ja sosiaalinen energiani on hyvin rajallista. Käytännössä se kaikki (ja usein enemmänkin...) kuluu jo siinä että että vastailen muiden yhteydenottoihini. Sosiaalinen elämäni on käytännössä sen sanelemaa, ketkä ottavat minuun eniten yhteyttä. Heitä sitten näen jaksamiseni puitteissa eikä yleensä aikaa/energiaa jää lainkaan aloitteellisuuteen muita kohti. 

Minulla on paljon ystäviä, vaikka en joutuisi käymään täysipäiväisesti töissä, minulla ei olisi aikaa pitää aktiivisesti yhteyttä heihin kaikkiin vaikka kuinka tärkeitä he ovat minulle ihmisinä. Työpäivän jälkeen yleensä olen hyvin väsynyt ja tarvitsen lepoa. Voin silti tekstailla jollekulle, mutta en kaikille. Normaalina päivänä minuun on yhteydessä vähintään 3 aktiivisinta ystävääni. Viikottain minuun on yhteydessä kenties 5-10 eri läheistä. Lisäksi käytännössä joka viikko ottaa yhteyttä joku jonka kanssa yhteydenpito on harvempaa. 

Olen siis päivittäin yhteyksissä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä vaikka en itse koskaan tee aloitetta. Ymmärrän hyvin ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että en saa aikaiseksi kysellä kuulumisia niiltä, jotka eivät ole minuunpäin niin paljoa yhteydessä ja kyllä: huomaan välillä jonkun ottavan etäisyyttä juurikin siksi että yhteydenpito on käytännössä kokonaan heidän varassaan. Mutta aina kun aktiivisimmista yksi etääntyy, joku astuu hänen tilalleen ja taas kaikki aikani menee yhteydenottoihin reagoimiseen eikä energiaa jää lainkaan aloitteellisuudelle. 

Tämä tilanne ei ole minullekaan optimaalinen, koska ikävöin monia ihmisiä ja mietin että mitähän heille kuuluu. Mutta en voi myöskään alkaa ignooraamaan niitä jotka ottavat minuun yhteyttä. Yritä ymmärtää. 

Tämä on absurdia, koska en koskaan lapsena/nuorena ollut "se suosittu" enkä ole millään lailla cool tai menestynyt ihminen joka magneetin lailla vetäisi siipeilijöitä puoleensa. Olen tavallinen, kohta keski-ikäinen ja silti tässä tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein te muut pidätte yhteyttä ystäviin? Olenkohan liian hätäinen aina.

Ap

Riippuu ihan siitä, mitä tarkoitat yhteydenpidolla. Mä - kuten kommentoija 11 - lasken yhteydenpidoksi myös chattailun. Lähimpiin ystäviini pidän yhteyttä lähes päivittäin ja yhden ystäväni kanssa monta kertaa päivässä. Mutta just chattailemalla. 

Kiitos vastauksista. Mukava kuulla myös näkökulmia toisesta näkökulmasta. Kaikki ystävät ovat kyllä ihan normaaleja ja ystävällisiä, kun vastaavat ja nähdään. Kysyvät silloin myös minun kuulumisia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein te muut pidätte yhteyttä ystäviin? Olenkohan liian hätäinen aina.

Ap

Riippuu ihan siitä, mitä tarkoitat yhteydenpidolla. Mä - kuten kommentoija 11 - lasken yhteydenpidoksi myös chattailun. Lähimpiin ystäviini pidän yhteyttä lähes päivittäin ja yhden ystäväni kanssa monta kertaa päivässä. Mutta just chattailemalla. 

Lasken tähän myös chattailun. Harvoin kukaan ystävä myöskään oma-aloitteisesti alkaa mitään juttelemaan nykyisin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse en tarvitse ystäviä mihinkään. Vietän aikani poikaystäväni kanssa. Rahaakin säästyy kun ei tarvii maksaa matkoja näkemisiin ja ravintoloihin

Tuossa on totuuden siemen, sillä kaikki maksaa nykyään hirveästi. Vaikka olisi kiva nähdä kavereita useammin, niin ei vaan raski ajaa autolla pitkiä matkoja, koska kaikesta joutuu koko ajan säästämään ja julkisia meillä ei kulje kuin jotain koululaisbusseja ja kahvilat ja ravintolat ovat kalliita ja nykyään kukaan ei halua vieraita eikä kyläilykulttuuria ole eikä kyllä enää kaivatakaan. Jokainen maksaa kahvilassa omat kulunsa ja jos on kallista niin niissä käydään harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein te muut pidätte yhteyttä ystäviin? Olenkohan liian hätäinen aina.

Ap

Riippuu ihan siitä, mitä tarkoitat yhteydenpidolla. Mä - kuten kommentoija 11 - lasken yhteydenpidoksi myös chattailun. Lähimpiin ystäviini pidän yhteyttä lähes päivittäin ja yhden ystäväni kanssa monta kertaa päivässä. Mutta just chattailemalla. 

Lasken tähän myös chattailun. Harvoin kukaan ystävä myöskään oma-aloitteisesti alkaa mitään juttelemaan nykyisin.

Ap

Okei. Mä tosiaan yhden ystäväni kanssa chattailen monta kertaa päivässä. Nytkin pidän taukoa siivouksesta ja syön tietokoneen ääressä samalla chattaillen ystäväni kanssa.