Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Antaisin mitä vaan, että saisin JOSKUS olla yksin
Kommentit (19)
Muistan tuon ajan. Nyt yksin kaikki illat, yöt, aamut ja viikonloput.
Kunpa olis joskus seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asunut 25 vuotta yksin jo.Olo tilaani en vaihda koskaan pois. Vaikka yksinasuvalla rahaa vähemän käytössä mutta raha ei voita sitä.Oma vuokra asunto,oma tili,oma elämä jota kukaan ei hallitse ja ei tarvii tällä itkeä: Mies söin kakun jääkapista yöllä tai ei tee mitään jne.
Muistan tuon tunteen kun oli 3 lasta. Kun joskus sais olla yksin eikä koko ajan kotitöitä.
Nyt 16 vuotta sitten lähti viimeinen kokonaan omilleen, kahdeksan vuotta sitten puolison elämä päättyi.
Kyllä nyt on saanut olla yksin ja rauhassa. Ei se niin kivaa olekaan.
Kun on yksin ei ole koskaan huonossa seurassa! Rakastan asua ja olla yksin.
N 60 v.
En ole koskaan asunut yksin, enkä ole ollut yksineläjä, jos olen vuorokaudenkin yksin, niin huoneet alkaa ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää pystyisi olla yksin. Exän jälkeen olin 12 vuotta. Nyt uuden kanssa oltu yli vuosi yhdessä ja jopa asuttu yhdessä 4kk.
Lapset hoitoon jonnekin ja lähdet itse hotelliin tai valtaat talon itsellesi. Oma rauha välillä on erittäin virkistävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoitoon jonnekin ja lähdet itse hotelliin tai valtaat talon itsellesi. Oma rauha välillä on erittäin virkistävää.
Tämäpä tämä, lapset vielä saa järjestettyä johonkin hoitoon mutta miestä ei. Hotelli on omanlaistaan luksusta, mut kerran kymmeneen vuoteen voisi olla ihan kotonakin vaikka pari tuntia yksin.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan asunut yksin, enkä ole ollut yksineläjä, jos olen vuorokaudenkin yksin, niin huoneet alkaa ahdistaa.
Kannattaa vähän totutella. Äiti ei asunut kotoa lähdettyään milloinkaan yksin ja lasten pois muutettua + 50v avioliiton päätyttyä leskeyteen, on aivan hukassa kun yhtäkkiä pitääkin olla itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulisin hulluksi jos en saisi asua yksin. Joku koko ajan hengittämässä ja haisemassa ja pitämässä ääntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoitoon jonnekin ja lähdet itse hotelliin tai valtaat talon itsellesi. Oma rauha välillä on erittäin virkistävää.
Tämäpä tämä, lapset vielä saa järjestettyä johonkin hoitoon mutta miestä ei. Hotelli on omanlaistaan luksusta, mut kerran kymmeneen vuoteen voisi olla ihan kotonakin vaikka pari tuntia yksin.
Eikö sun mies käy töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota vapaapäivä, kun mies on töissä ja lapset hoidossa ja koulussa. Joo, sen voi oikeasti tehdä. Ei tule avioero eikä huostaanotto. Et ole huono ihminen.
On ihmisiä jotka kaipaavat yksinoloa, varsinkin naiset.
Jotkut eivät halua olla yhtään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota vapaapäivä, kun mies on töissä ja lapset hoidossa ja koulussa. Joo, sen voi oikeasti tehdä. Ei tule avioero eikä huostaanotto. Et ole huono ihminen.
Tässä on vielä se hyvä, että mies jää päivää aikaisemmin lasten kanssa lomalle, kun sä olet vielä töissä huilaamassa. Saa viedä heidät uimaan tai huvipuistoon tai jotain, ja sun ei tarvi olla järjestämässä sitä, koska saat olla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hoitoon jonnekin ja lähdet itse hotelliin tai valtaat talon itsellesi. Oma rauha välillä on erittäin virkistävää.
Tämäpä tämä, lapset vielä saa järjestettyä johonkin hoitoon mutta miestä ei. Hotelli on omanlaistaan luksusta, mut kerran kymmeneen vuoteen voisi olla ihan kotonakin vaikka pari tuntia yksin.
Eikö sun mies käy töissä?
Ei, koska koronan nykyä siirtyi kokonaan etätöihin. Silloin vielä kun kävi toimistolla, tein itse samaa 8-16 työaikaa, ja jos joskus pääsinkin vähän aiemmin kotiin niin hain kotimatkalla lapset päikystä.
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä jotka kaipaavat yksinoloa, varsinkin naiset.
Jotkut eivät halua olla yhtään yksin.
Mun kokemus on vähän erilainen. Kun tarkkailen ympäristöäni, ei minusta näytä tai kuulosta että naiset tarvitsisivat yksinoloa miehiä enemmän, vaan että miehille perhe-elämä tarjoaa sitä helpommin (ihan jo sillä että lapset kysymysten, pyyntöjen ja tarpeiden kanssa lähestyy ensisijaisesti äitiä ja useammin äiti lähtee lasten kanssa kotoa tekemään jotain kuin isä), jolloin isällä tämä tarve täyttyy ilman suurempia koreografioita tai ilman että mies ehtii edes tunnistaa tarvetta ja sen tärkeyttä, mutta jos perheen äiti haluaa olla kotona yksin kaksi tuntia niin se ei tapahdukaan itsestään vaan vaatii pyytämistä, sopimista, painostusta ja ehkä anopin apua.
Pitäisikö järjestellä elämää ja asumista toisin, positiivisesti? Että saisitte kaikki omaa tilaa.
Alue: Aihe vapaa
Asutko sisaruksesi kanssa samassa huoneessa?