Olen reilu 40v ja havahtunut, että viihdyn parhaiten yksin.

Olen miettinyt, että miehet jotka menevät nopeasti eron jälkeen uuteen suhteeseen ja rakentavat uusperheen, ovatkohan yleensä onnellisempia?

Up

Mä en kyllä haluaisi enää muuttaa kenkään kanssa yhteen. Oma tupa, oma lupa. Seurustelusuhde olis ok, mutta uusperhearkeen en kyllä taipuis.

Naisilla eron jälkeen viimestään samana iltana jo uusi mies . Mies sen sijaan kuolee ikuiseen yksinäisyyteen ja alkaa seurustella pullon kanssa. Näin se vaan usein menee . Ei mee ihan tasan tää homma.

Ethän yksin elä kun lapset on.

Samoja mietteitä, tosin olen ollut vielä pitempään yksin. En aio enää muuttaa kenenkään kanssa ja aion kasvattaa lapset tässä nyt yksin niin isoiksi, että lentävät jo pesästä. Sen jlk alkaa kunnolla oma elämä. Olen ajatellut, että teen loppuelämän kaikkea mitä itse haluan. Jos haluan lukea kirjaa koko päivän, sen teen. Siis sitten kun olen yksin yksin kotona. Ei tarvetta humputella, en käytä alkoholiakaan enää. Oikeastaan loppuelämä tulee olemaan upea retki itseeni. 

Jos joku joskus tulla tupsahtaa niin katsotaan sitten, mutta asumisesta pidän kiinni. Rakastan yksin oloa ja omaa tilaa niin paljon, etten tule siitä enää luopumaan. 

Aivan samat fiilikset ja ajatukset ja niiden mukaan olen elänyt jo yli 10 vee eron jälkeen. Seurustellut olen, ja se on Ok kunhan molemmat asuu omissa asunnoissaan ainakin siihen saakka kunnes lapset lentää pesästä. Ei ikinä uusperhevirityksiä..

Yksi lapsi asuu vielä kotona. Tämä on mennyt hienosti näin, enkä tekisi mitään eri tavalla.

Up

Mun "ongelma" on kun olen tavannut todella hyvän mielen, helmen, vaan siltikään en haluaisi luopua yksin olosta ja elosta vain lasten kanssa.

Mies haluaisi tiiviin suhteen, hänelläkin lapset.

Olen 40 ja ollut sinkkuna pian 10 vuotta. Olen paljon onnellisempi näin.

Minäkin olen yksin asuva 40v mies ja nautin elämästäni. Saa mennä ja tehdä oman mielensä mukaan, ei tarvitse kysellä mistään suunnasta muiden mielipiteitä. Naapurustossa tulee vastaan saman ikäluokan parisuhteessa olevia miehiä, mutta hymyä ei näy kasvoilla koskaan.

Rakastellaan ap.

Kake 59

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen yksin asuva 40v mies ja nautin elämästäni. Saa mennä ja tehdä oman mielensä mukaan, ei tarvitse kysellä mistään suunnasta muiden mielipiteitä. Naapurustossa tulee vastaan saman ikäluokan parisuhteessa olevia miehiä, mutta hymyä ei näy kasvoilla koskaan.

Ehkä ne ahdistuu sun naamasta. Ei voi tietää.

Minä en ole niin kovin reilukaan, mutta viihdyn omissa oloissani. 

Olen usein kummeksinut, että miksi Suomessa yksinhuolatjia ja muita lasten lähivanhempia pidetään  usein "helppoina" ja tai "yksinkertaisina"  eli sellaisina , jotka olisi erinomaisen helppoa ja mutkatonta saada parisuhdekumppaniksi. Itse kun luulisin sen olevan aivan päinvastoin. .

Koska ainakin jos itselläni olisi lapsi(a), niin olisin varmasti entistäkin paljon tarkempi siinä kenen kanssa olisin valmis uuteen parisuhteeseen, jo syystä tai toisesta yhteiselo laps(i)en äidin kanssa ei olisi enää mahdollista yhdesssä. 

Itsekin saattaisin kyllä harkita parisuhdetta yksinhuoltajan tai muun laps(i)en lähivanhemman kanssa, mutta olisi se haastavampaa kuin sellainen jolla ei olisi ensimmäistäkään lasta. - Koska ainakin itse pitäisin selvänä, että järjestys menisi niin, että ensin laps(i)en asiat ja sitten mahd kumppani. (Suunnittele siinä siinä sitten yhteisiä enemmän ja vähemmän ekstempore juttuja. ja tai pohdi hänen kanssaan  yhteisiä haaveita..)

Sellaista naista en todennäköisesti haluaisi kumppanikseni, jolla olisi mahd. lapsi(a) mutta ei syystä tai toisesta olisi hänen tai heidän kanssa missään tekemisissä.   

PS: Kun joku kuitenkin huomauttaa, että miksi kirjoitin edellä. että Suomessa johtuu siitä, että joissain Suomea eriarvoisemmissa maissa saattaa herkemmin kohdata erilaisia rahan perässä juoksijoita, jotka ovat hyvin monenlaiseen kompromisseihin, kunhan vain saisivat itselle kumppanin ja uskoen samalla vakaasti siihen, että näin voisivat saada itselleen ja jälkikasvuleen merkittävän sponsorin.

Sinkkumies   

Vierailija kirjoitti:

Samoja mietteitä, tosin olen ollut vielä pitempään yksin. En aio enää muuttaa kenenkään kanssa ja aion kasvattaa lapset tässä nyt yksin niin isoiksi, että lentävät jo pesästä. Sen jlk alkaa kunnolla oma elämä. Olen ajatellut, että teen loppuelämän kaikkea mitä itse haluan. Jos haluan lukea kirjaa koko päivän, sen teen. Siis sitten kun olen yksin yksin kotona. Ei tarvetta humputella, en käytä alkoholiakaan enää. Oikeastaan loppuelämä tulee olemaan upea retki itseeni. 

Jos joku joskus tulla tupsahtaa niin katsotaan sitten, mutta asumisesta pidän kiinni. Rakastan yksin oloa ja omaa tilaa niin paljon, etten tule siitä enää luopumaan. 

Täysin samat ajatukset! Minkä ikäiset lapsesi, ja missä iässä olet kun "isoja"?

Vierailija kirjoitti:

Naisilla eron jälkeen viimestään samana iltana jo uusi mies . Mies sen sijaan kuolee ikuiseen yksinäisyyteen ja alkaa seurustella pullon kanssa. Näin se vaan usein menee . Ei mee ihan tasan tää homma.

Ei ole eikä tule.

Rakastan yhä exääni. Jos ja kun en enää rakasta, en etsi tarkoituksella ketään. Ihan sama vaikka eläisin lopun elämäni ilman ketään.

Mutta ovatko uusiin suhteusiin ja uusperheisiin ryhtyneet miehet yleensä tyytyväisiä? Pääsevät helpolla.

Jahas, joku veti herneen nenään, kun mies viihtyy sinkkuna.

Eri

Eiköhän luonto ole sen niin tarkoittanut, että hedelmällisen iän jälkeen ei enää ole pariutumisviettiä.