Olen reilu 40v ja havahtunut, että viihdyn parhaiten yksin.

Sama minulla, M +40.

Ei ole edes lapsia nii todellakin olen vapaa kuin taivaan lintu. Nuoria neitoja kiva jututtaa, lapselliset ei kelpaa.

Katuukohan jos ei luo hyvää turvattua parisuhde-elämää vielä nättinä ja freesinä nelikymppisenä? Saisi vaikka talot ja matkat puolison kanssa toisin kuin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Katuukohan jos ei luo hyvää turvattua parisuhde-elämää vielä nättinä ja freesinä nelikymppisenä? Saisi vaikka talot ja matkat puolison kanssa toisin kuin yksin.

Tai sitten katuu sitä, kun joutuu pian huonoon parisuhteeseen. Elämä on jossittelua täynnä.

Yksin arjen hallinta monen lapsen kanssa on myös rankkaa.

Olet hyvin onnekas, ap, kokiessasi olosi niin hyväksi oman elämäsi kanssa.  Se on saavutus, jota ihan kaikki eivät pääse ehkä koskaan kokemaan.

Olen menettänyt  vastoin tahtoani elämässäni paljon, myös kotini, ja siksi osaan arvostaa ihmisiä, jotka kertovat viihtyvänsä kotonaan, perheensä kanssa, olevansa tyytyväisiä siihen missä nyt elävät. 

Koetan välttää korulauseita ja vaaleanpunaisia ajatuksia, mutta sanon tämän ihan kaikille yksin eläville heidän pohtiessaan pitäisikö löytää ihminen, että olethan sinä löytänyt itsellesi hyvän kodin. Se ei ole mikään itsestäänselvyys.

Minä etsin yhä omaa kotiani jossa viihtyisin, nyt jo kuudetta vuotta. Ostan, myyn, asunnon, ja välillä asun tuttavan luona. Kuljen kuin paimentolainen osaamatta enää asettua mihinkään. Antaisin mitä vain, jos tietäisin missä kotini on. Koti meissä rakentuu muustakin kuin rahasta, seinistä, miljööstä. 

Mulla sama tilanne, 5v. erosta, pari lasta ja ikää himpun päälle 40. Eron lisäksi oli monta muutakin asiaa mistä piti toipua ja olin todella allerginen millekään parisuhdejutuille muutaman vuoden. Viihdyin ja viihdyn täydellisen hyvin yksin ja lasten kanssa. Olen päättänyt, että en ala lapsia pistämään minkään uusperheprässin läpi, joten sellaista ei tule. Hyvin todennäköisesti se uusperhekin jossain vaiheessa hajoaa ja taas suuria muutoksia lapsille, ei kiitos. Haluan pitää lasten elämän ja kodin mahdollisimman vakaana, kun ydinperhe on jo hajonnut.

Seurustelukin on semmoinen asia, että enpä tiedä jaksanko enää. Pitäisi olla sitten niin maata järisyttävä rakastuminen ja mies joka ymmärtää, että en oikein usko että tapahtuu enää. Mulle ei pelkkä parisuhde parisuhteen takia merkitse oikein mitään ja koen elämän helppona ilman. Lasten, työn ja kodin juttuja on helpompi hoitaa, kun ei tarvitse miettiä vielä parisuhdetta. Toisaalta etenkin viimeisen vuoden aikana kun lasten kanssa on ollut helpompaa olen alkanut katselemaan enemmän romanttisia elokuvia ja sarjoja ja huokailemaan. Oishan se rakastuminen ja rakastaminen kiva vielä tuntea, piristäisi kivasti, mutta jotenkin epäilen, että tulee enää tapahtumaan. Ja en ole edes varma haluanko kuitenkaan.

Varmaan monelle kaltaisellesi sopisi myös sellainen suhde, jossa molemmat asuvat omillaan?

Eihän siinä mitään, jokaisella on vapaus valita elääkö yksin vai parisuhteessa. Tätä palstaa lukiessa tule tunne, että aika monen olisi viisasta elää ilman sitä juoppoa retkua, jonka kanssa viihdytään siksi, ettei kukaan tule vain sanomaan mitään poikkipuolista. Ei ne pitkätkään liitot aina onnellisia ole vaikka miten yrittäisi itseään huijata.

Mulla aivan sana tilanne. Viihdyn yksikseni ja lapsetkaan eivät ole enää ihan pieniä, joten myös omille harrastuksille jää aikaa. Viihdyn nykyisin niin paljon salilla, että olen haaveillut aloittavani fitness- harrastuksen. Siinä olisi minun elämääni ihan tarpeeksi sisältöä.

Mä olen 48 ja olen ollut erosta, jolloin olin 32 v, sinkkuna. En vaan halua enää miestä. Ennen 40 v olisin halunnut välillä seksiä, mutta kun ei irtoseksi kiinnostanut ja miestä en arkeeni halunnut, niin käytännössä surruttelin vaan leluilla menemään ja se riitti. Nykyään ei enää tee edes seksiä koskaan mieli. 

Nuo ruoanlaitot yms, eihän sinkkuna tarvi niitä niin tehdä jos ei huvita. Itsekin elän pääosin valmis-, eines- ja ravintolaruoalla, ei mene ruoanlaittoon aikaa juurikaan. Siivouksenkin ostan palveluna kotisiivousfirmalta. En minä kyllä arkeeni mitenkään miestä tarvitse mihinkään. Kaiken voi ostaa palveluna mitä ei osaa/jaksa/viitsi itse tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Katuukohan jos ei luo hyvää turvattua parisuhde-elämää vielä nättinä ja freesinä nelikymppisenä? Saisi vaikka talot ja matkat puolison kanssa toisin kuin yksin.

Kyllä nainen voi yksinkin ostaa omakotitalon, vaikka rakentaakin sellaisen - ja matkustaa yksin tai ystävien kanssa. Naiset on kykeneviä hakeutumaan hyväpalkkaiseen työhön ja tekemään ihan mitä itse haluaa. Tiedänkin naisen, joka rakensi omakotitalonsa alusta saakka itse ja hoitaa kaikki asiansa alusta loppuun itse - siihen ei moni mieskään pysty.

Itseasiassa monesta miehestä tulee laiska parisuhteeseen ryhdyttyään. Alussa pitää näytellä tekevänsä kotitöitä että saa naisen haaviin, mutta sitten jättäydytään sohvalle odottamaan ruokaa ja palvelua. Moni mies kusee tässä kohtaa ihan omille kengilleen. Käy ilmi, että tarkoitus olikin vain saada äidinkorvike ja kotitalouskone eikä mitään muuta. Mies elää kuin lapsuudenkodissaan, menee niinkun haluaa ja sitten ihmetellään kun nainen lähtee ja palvelu loppuu. Moni mies voi katsoa vain peiliin, miksi parisuhde päättyy.

Minä tosiaan olen löytänyt ihanan, fiksun, puuhakkaan miehen, jolla itsellään lapset 50/50. Mies haluaisi nähdä ja olla aina, haluaisi yhteisen kodinkin jos voisi valita. Minä taas en tekisi lapsille sitä, ja tämä kuormittaa.

Minä viihdyn itsekseni lasten kanssa, mutta yksin ei ole varaa ostaa perheelle riittävän tilavaa asuntoa, ja siksi tyytyminen kaupungin vuokra-asuntoon. Vasta kun lapset lentäneet pesästä, voin ostaa oman. Toisen kanssa voisi yhdessä jo.

Eiköhän ap oo nainen, mun mielestä aivan selkeästi. Kumpi olet ap?

Vierailija kirjoitti:

Katuukohan jos ei luo hyvää turvattua parisuhde-elämää vielä nättinä ja freesinä nelikymppisenä? Saisi vaikka talot ja matkat puolison kanssa toisin kuin yksin.

Mitä ihmettä, kyllä minä olen saanut talon ja matkoja sen verran kuin ne kiinnostaa ihan ilman miestäkin. Elätkö jossain menneisyydessä, jossa mies on se joka tienaa ja naiset on kotonna tai jossain pienipalkkaisessa osa-aikatyössä jonka palkalla ei taloja ja matkoja ostella? Mä tienaan it-alalta ihan hyvin enkä tarvi miestä taloudellisten asioiden takia.

Yli 90% ihmisistä ovat tympeitä ja rasittavia, joten lähinnä helpompaa olla yksin.

Olen nainen ja alkuperäinen kyselijä.

Palkkani on suomalainen keskivertopalkka, ja elämä taloudellisesti ok mutta ei mitenkään vaurasta niin että raaskisin käydä matkoilla ym. juurikaan. Tulot menevät vuokran maksuun, lasten ruokaan ja harrastuksiin jne. Elämä on normaalia, hyvää. Vauraampaa se voisi olla parisuhteessa. Mutta nyt on oma tila, oma rauha, minä ja lapset. Nautin siitä. Paljon voi tehdä ja harrastaa ilman rahaakin.

Hyvä keskustelu.

Ihannetilanne olla itsekseen lasten kanssa, parhautta. Olen 50v kun nuorimmainenkin jo lukioon menossa, oma vapaa elämä sitten vielä edessä. Aion muuttaa mieluisaan kaupunkiin, matkustaa ja treffailla, vaan en silloinkaan asua kenenkään kanssa. Ihanaa!