Tyttäreni on aina ollut vääränlainen minun puolen suvun mielestä
Miehen suku taas hyväksyy tyttäremme sellaisena kun hän on, siinä ei ole ikinä ollut ongelmaa. Tytär on:
Varovainen
Ujo
Säästeliäs
Hiljainen, etenkin aluksi
Luotettava
Sinnikäs
Toiset huomioiva
Hitaasti lämpenevä
Jne
Toinen lapsemme taas on kaikkea mitä sukuni arvostaa:
Ulospäinsuuntautunut
Puhelias
Rohkea
Huumorintajuinen
Seurallinen jne
Tyttö saa kuulla kuinka on naurettavaa tuhertaa moisen asian takia itkua, pitää olla reipas ja puhua kuuluvalla äänellä, ja miten hölmöä on pelätä mitään. Esimerkiksi pienenä pimeää tai haluttomuutta olla yökylässä vierailla jne.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Miksi joku suku arvottaa lasten luonteenpiirteet toisiaan paremmaksi? Mainittakoon että onneksi mieheni vanhemmat arvostavat molempia lapsiamme, eivätkä vain sitä äänekkäämpää ja rohkeampaa..
Kommentit (27)
Koska vain extrovertit on voittajii.
Minäkin olin vääränlainen. Olin/olen tyttö/nainen.
Tiedän tuon tunteen kun ei kelpaa omalle suvulle. Minusta ei tullut akateemsta joten en ole mitään.
Ihan kuin olisit kuvaillut omat tyttäreni.
Suurin osa extroverteista on paljon yksinkertaisempia kuin introvertit. Osa jopa häiritseviä höpöttäjiä.
Ekstrovertit EI ansaitse ihmisoikeuksia!!!
Minäkin olen vääränlainen. Analyyttinen ja sarkastinen. Äidin suku kutsuu huumorintajuttomaksi hikipingoksi. Tituleeraavat maisteriksi (kukaan tuskin yllättyy, että olen äidin puolelta ainoa maisteri. Serkkuni on käynyt amk:n ja se siedetään. Muut ovat amiksia tai kouluttamattomia)
Isän sukuun kelpaan, vaikka siellä ovatkin sitä mieltä että huumorini on liian mustaa ja olen liian hiljainen. Lisäksi on vähintään lievä pettymys, että olen humanisti. Sentään valtiolla töissä virkamiehenä virastossa joka kelpaa.
Aivan hullua, että itsenäni kelpaan vain miehen suvulle.
Onneksi tuollaisten ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä vaikka ovatkin sukua. Toivottavasti opetat tytöllesi pitämään omat rajansa.
Tehtäväsi on tukea tytärtäsi, myös sanomalla että hän on hyvä! Anna hänen ymmärtää, että pidät sukulaisiasi - tuossa suhteessa - tyhminä. Naureskelkaa selän takana heidän tyhmille jutuilleen ja heidän jokaisen huonoille puolille.
Miksi teitä kiinnostaa muiden mielipiteet teidän lapsista? Jos sukulaiset kohtelevat mielestänne huonosti teitä tai lapsianne, niin pakkoko moisten kanssa on olla tekemisissä?
Jos joku läpsii sinua kasvoille kaupungilla, niin seisooko siinä vaan tumput suorina ja ihmettelet tilannetta, vai teetkö asialle jotain? Vai teetkö aloituksen av:lle?
Olisikohan toinen lapsesi poika? 🤣
Harmi, kun tällaista sisäsiittoista ajattelutapaa vielä löytyy, mutta se kupsahtaa vanhempien ikäpolvien mukana.
Kannusta lastasi olemaan oma itsensä.
Älä pakota häntä olemaan tekemisissä sukulaistesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan toinen lapsesi poika? 🤣
Harmi, kun tällaista sisäsiittoista ajattelutapaa vielä löytyy, mutta se kupsahtaa vanhempien ikäpolvien mukana.
Joopa-joo, pelkästään vanhuksethan ne on arvostelemassa muita ihmisiä. Huono käytös ei tule loppumaan ikinä, jos me vaan sallimme sen jatkua.
Itsellekin on ollut järkytys ja pettymys äidinpuolen sukuni suhtautuminen perheeseeni ja lapsiini. Äiti on jo kuollut mutta hänen ja sisarensa välinen kilpailuhenki elää yhä.
Tätini täytyy aina varmistaa että hänen lapsensa ja heidän lapsensa ovat parempia. Heidän harrastuksensa (urheilu) on parempi kuin lasteni harrastus (musiikki). Hän haluaa leimata lapseni nörteiksi vaikka he ovat ihan sosiaalisia.
Hän sanoi että oman lapsenlapsensa kaverisynttärit oli paremmat kuin lapseni ja kun laitoin kuvan tyttäreni juhlamekosta sain kuulla että hänen lapsenlapsensa on paljon hoikempi.
Suvun pitäisi kannustaa kaikkia lapsia
Ikävältä tuntuu kun oma suku latistaa viattomia lapsia. Pidän etäisyyttä. En halua altistaa lapsia vertailulle.
Vierailija kirjoitti:
Koska vain extrovertit on voittajii.
Kotisi on tuhottu. Makaat puskassa suojassa muiden kanssa kun vihollinen tutkii paikkoja. Sitten ekstrovertti serkku alkaa hölöttää.
Tyttäresi on kaikkea, mitä appivanhemmat toivoo. Orja, joka uhraa itsensä, että mies voi lekotella. Mies vaihtaa varmaan aasialaiseen joskus. Tätä olen nähnyt. Miehen vuoksi ei kannata uhrata itseään.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon tunteen kun ei kelpaa omalle suvulle. Minusta ei tullut akateemsta joten en ole mitään.
Minusta tuli kaikessa hiljaisuudessa akateeminen, mutta en kelvannut sittenkään.
Sama kokemus. Tuntuu etteivät ymmärrä, että hitaasti lämpenevän lapsen kanssa pitää edetä rauhallisesti ja rakentaa luottamus, jonka jälkeen hän on mitä lojaalein ja suloisin lapsi. Mutta jos yrittää rakentaa suhdetta lähinnä moittimalla ja arvostelemalla ihan vain sen vuoksi, että tuntee olonsa torjutuksi, kun lapsi ei heti lämpene, ei koskaan saa tällaiseen lapseen hyvää kiintymyssuhdetta. Parhaiten ujon lapsen osaavat ottaa vastaan itsekin ujona kasvaneet ja tällaiset aikuiset ovat kyllä kultaakin kalliimpia lapsen itsetunnolle.
Buumeri-isovanhemmat?