Mitä tekisitte, jos tunne toista ihmistä kohtaan olisi kestänyt neljä vuotta
eikä loppua näy? Odotan koko ajan että tämä menisi ohi mutta ei näytä menevän. Olen siis naimisissa ja avioliitto on oikeasti hyvä ja puoliso rakas, elämä on kivaa, ystäviä on paljon, tärkeät asiat mallillaan. En ole jossittelija tai mutkuttelija vaan oikeasti tyytyväinen ihminen. Mutta perheystävä jota paljon tapaan on käsittämättömän tärkeä ja rakas hänkin ja nykyään en enää tiedä ovatko tapaamiset kiva vai kipeä asia. Mitä teen. Mieleenikään ei tulisi pettää puolisoani. Tunnen perheystävän todella hyvin ja pitkän ajan takaa, kemiat ovat aina osuneet kohdalleen ja keskustelumme ovat pitkiä ja saan niistä aina jotakin, pitkäksi aikaa. Ehkä juuri yhteinen filosofia on tärkeintä. Mutta tunteilleni en näytä voivan mitään vaikka olen odottanut että kyllä tämä tästä.
Kommentit (9)
on todella yksinkertainen tapaus. hohhoijaa mikset ap tosiaan sormia napsauttamalla vain lakkaa tuntemasta...joopa!
Haluutko sä panna sitä? Jos elämä muuten on on niin ok kuin kerrot, niin sitten ei ole mitään ongelmaa. Senkun filosofoitte yhdessä ja rakstat miestäsi ja olette perhetuttuja niinkuin ennenkin. Mutta ilmeisesti asia ei ole näin yksinkertainen..
Tuntuu raskaalta näin voimakkaiden tunteiden kanssa. Kuulostaa kai melko typerältä mutta arvostan (haluan) jonkinlaista selkeyttä jos mahdollista. Niin, olo on välillä sietämätön juuri siksi että toinen on niin tärkeä. Tärkeä tavalla joka ei "kuulu" minulle.
ap
"vasta" kaksi vuotta kestänyt... tämä on sekä työkaveri että perhetuttu. Mulla on lisäongelmana se, että molemmat tuntevat myös fyysistä vetoa.
Mutta ei voi mitään, näillä mennään...
Olen aika poikki ja pinoon-tyyppinen ihminen ehkä, ja hämmennyn kun en voi kontrolloida tilanteita. Tämä ei tietenkään ole kokonaistotuus mutta selittää mahdollisesti jotakin omasta psykologiastani. Olen miettinyt pitäisikö ottaa etäisyyttä ja sanoa rehellisesti mistä on kysymys. Mutta (ja taaskaan en osaa selittää miksi) tuntuu kamalan pahalta ajatuskin että kertoisin näistä sekavista tunteistani.
ap
Sinä itse ylläpidät tunnetta haaveilemalla siitä toisesta.
Lopeta se ja palauta itsesi maanpinnalle, niin eiköhän tunnekin lopu.
Sinä itse ylläpidät tunnetta haaveilemalla siitä toisesta.
Lopeta se ja palauta itsesi maanpinnalle, niin eiköhän tunnekin lopu.
Siispä ap nyt vain lopetat tunteilun tätä perhetuttua kohtaan!
Oikeasti todella vaikea tlanne, itsellä vasta vuosi takana mutta helpottaa että tunne yksipuolinen, eli ei voi edes syntyä kiusaustilannetta, vain minun omat (tuskaiset) tunteeni. Se on todellakin kipeää, ei ihanaa. Itsellä hiukan helpotti se, että aloin oikein etsimällä etsiä tästä miehestä kaikkea negatiivista. Pyrin rikkomaan sen vahvaluonteisen miehen ihailun josta ihastuminen syntyi.
Toivottavasti saat asiasi järjestykseen!
Saahan sitä ystävistään pitää, joistakin enemmän kuin toisista.
mikä sun tunne on? siis haluasit hänet omaksi mieheksi ja panna?