Mietittekö koskaan, jos olisitte syntyneet ns hyvään perheeseen?

Ja muut käyttämässä väkivaltaa kateudesta.

Synnyin hyvään perheeseen. Silti meillä oli omat tragediamme ja ollaan kaikki käyty terapiassa nuorena tai aikuisena. Ei mitään vanhempien aiheuttamaa tosin. Mutta ei se ydinperhe ja paksu lompakko takaa sitä, että pahoilta traumoilta säästyttäisiin.

Synnyin perheeseen, jossa oli kulissit kunnossa.

Kulissien takana olikin persoonallisuushäiriöinen äiti, alkoholisti-isä (vaikka se pysyi pitkään kurissa), näistä johtuen sekopäinen perhedynamiikka.

Omilla lapsillani ei ole yhtä hyvät kulissit, mutta meillä on toimivampi ja lapsista välittävämpi perhe kuin oma lapsuudenperheeni.

Joskus käyny mielessä että ois kiva kun olis perintönä tullut mettät ja talot "ilmatteeksi".

Mitähän tuollaisesta kannattaa katkeroitua? Kunhan hoitaa sitten omille lapsilleen tuollaisen lapsuuden.

En ole osannut koskaan miettiä. Nyt jos äkkiseltään miettii, niin olisinko säästynyt näiltä ongelmilta, osannut arvostaa itseäni niin etten ajaudu sairaisiin suhteisiin jne.

Kuka tietää, mutta ehkä mulle olisi joka tapauksessa käynyt näin, sisaruksillakin näyttäisi olevan kaikki hyvin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Synnyin perheeseen, jossa oli kulissit kunnossa.

Kulissien takana olikin persoonallisuushäiriöinen äiti, alkoholisti-isä (vaikka se pysyi pitkään kurissa), näistä johtuen sekopäinen perhedynamiikka.

Omilla lapsillani ei ole yhtä hyvät kulissit, mutta meillä on toimivampi ja lapsista välittävämpi perhe kuin oma lapsuudenperheeni.

Näin meilläkin, kulissit kunnossa mutta väkivaltaa, viinaa ja pettämistä kunnon boomereiden tapaan oli lapsuudenkodissa. Omat lapseni olen kasvattanut ilman isovanhempia, jotta eivät saa huonoja vaikutteita. Kävin lapsena seurakunnan kerhossa jota veti pappi perheineen. Monta lasta heillä ja ihanan tasapainoisen oloisia ihmisiä. Aina kun pääsin heille leikkimään, en olisi koskaan halunnut poistua sieltä. Rauhallinen, tasainen ja vakaa fiilis.

Kaikilla on omat ongelmansa vaikka olisi kuinka hyvästä perheestä. Elämä on kärsimystä ja koettelemuksia joka tapauksessa syntymästä kuolemaan.

Vain vihervassari elää vaaleanpunaisessa höttökuplassaan...

Vierailija kirjoitti:

Joskus käyny mielessä että ois kiva kun olis perintönä tullut mettät ja talot "ilmatteeksi".

Niin minäkin ajattelin kunnes tajusin miten sairaalloiseen kiitollisuudenvelkaan joutuu kun tulee perimään vähänkään enemmän kuin muutaman sokerilusikan. Oikeuttaa kaltoinkohtelun ja vapauden menettämisen koska sinähän tulet "saamaan" kaiken.

Kiitos ei, vapaa tahto on kultaakin kalliimpaa.