Onko muilla samanlaista tyhjyyden tunnetta?

Sellaista päämäärätöntä, halua poistua tältä maapallolta. Ei oikein mitään mikä innostaisi tai kiinnostaisi harrastusmielessä, työelämässä tai muuallakaan elämän osa-alueella. Tiedän, että minulla itselläni on avaimet kädessäni, eikä kukaan muu voi minua parantaa, ehkä joku terapia voisi auttaa, mutta tuntuu, että ei ole kiinnostusta yrittää olla väkisin kiinnostunut maailmasta, kun se on tehnyt 20-vuotiaasta hirveän kyynisen. Luulen että sekin vaikuttaa, kun olen tälläkin palstalla pyörinyt ainakin sen 6 vuotta. Elämäni on muutenkin ollut aika vaikeaa, mutta kenelläpä ei olisi. Joitain asioita on niin vaikea hyväksyä, että tekee olon vain enemmän tyhjemmäksi. Ehkä silläkin on vaikutusta, että olen syönyt mielialalääkkeitä tosi nuoresta, ja ehkä sen takia en enää koe vetoa ihmisiin tai asioihin, mikä on suoraansanottuna surullista varsinkin tässä iässä, jos niitä tunteita ei saa koskaan takaisin.

Olen myös melko herkkä varsinkin ihmisjoukoissa ja koen jatkuvasti huonommuutta, vaikka ei saisi, sehän lisää vain kipua entisestään. Nykyään joka suunnalta tulee seksiä, väkivaltaa, liiallista sen ihannointia, eikä oikein ole mitään pehmeitä arvoja, voi olla että myös kuvittelen, mutta varsinkin elokuvissa olen huomannut sen muutoksen, että kaikenlaista raakutta on lisätty, että se myisi paljon paremmin. Puuttuu syvällisyys tästä yhteiskunnasta, minkä elokuvien kautta on sitten ymmärtänyt.

Näitä mietin vain, en halua sääliä, mutta keskustelua aiheesta, tarkoitukseni ei ole uhriutua, vain avautua omista tunteista. Huomannut että vuosi vuodelta alkaa tulla yhä tietoisemmaksi siitä mikä tämä maapallo todellisuudessa on. Joka ikinen päivä ajattelen, että kuolen varmaan melko nuorena ehkä oman käden kautta. Ensimmäisen kerran ajattelin näitä ala-asteella. Sekin vähän ärsyttää, kun psykiatrinen sairaanjoitaja ei ole koskaan kuullutkaan, että SSRI-lääkkeiden takia voisi tunne-elämä pysyvästi vaurioitua. Miten sen kanssa voi pärjätä, jos kuitenkin ihminen kaipaa rakkautta, muttei voi kokea sitä? Ihan sama onko sen kohteena toinen ihminen vai jokin asia. Tuntuu turhalta olla täällä, vaikka edelleen tiedän, että avaimet on käsissäni. Siitä huolimatta kurkkua kuristaa. Se vähän lohduttaa, että voin periaatteessa poistua täältä silloin kun alkaa oikeasti riittämään, en tiedä kyllä miten.