Lisäsin onnellisuuttani

Poistuin kaikista sosiaalisen median tileistäni. Aloin soittelemaan, siis ihan rehdisti puhelin käteen ja soita, vanhoille ystäville ja kavereilleni. "Hei! Mitä kuuluu? Soittelin vain, kun ei olla oltu pitkään aikaan yhteydessä, eikä puhuttu."

Olen huomannut että some tosiaankin on pilannut meidät ihmiset. Vielä 15 vuotta sitten tuli soiteltua paljon ja pitkiä puheluita ystävien kanssa. Sitten se jäi. Tuli sosiaalinen media, sitä tätä ja tuota, meidän elämä on tällaista, ja jne.

Huomasin, että en kaipaa somea. Yhtään. En jotenkin... kuin 15 vuotta sitten, tunnen taas olevani läsnä. Kaipaan sitä, että soittelen pitkiä puheluita ihmisten kanssa, joista välitän. Kaipaan, että olen enemmän tekemisissä ihmisten kanssa, siis ihan kahvipöydässä. Muistellen vanhoja hetkiä. Siis että mitä sulle kuuluu, ihan oikeasti. Sitä, mitä ennen tehtiin, kun käytiin kylässä vaan. Turistiin ja juotiin kahvia tuntejakin.

Hemmetti soikoon. Muistakaa, että onnellisuus on teidän omia valintoja. Mitä tahansa te haluatte tehdä että olette onnellisempia, niin tehkää. Minulla se oli tämä.