Tunnettiinko 70-luvulla käsitettä dyskalkulia?

Oliko tuohon aikaan esim. naisten osalta helpompi vain todeta, ettei matematiikka kuulu tytöille?
Muistelen omasta lapsuudestani ysäriltä sen, että äitini ei kyennyt auttamaan edes ala-asteen matematiikassa. Isäni hoiti auttamisen matikanläksyissä. Voisiko äidilläni olla dyskalkulia? Oli tosin rahoitusalalla koko työuransa, eli joutui siellä numeroiden kanssa tekemisiin. Vai oliko tässä vain vanhanaikaiset, syvään juurtuneet sukupuoliroolit? Eli edellämainittu asia, ettei matematiikka kuulu naisille.