Suuttuisitko miehellesi ja kuinka paljon? Vai jaksaisitko tukea ilman jälkiviisauden häivääkään?

Sanoisin todellakin suorat sanat - mutta vain yhdesti!

Sitten taytyis menna eteenpain, eika kaivella tata asiaa aina jonkin muun riidan yhteydessa.



Mutta kylla tosiaan sanoisin mielipiteeni . 3kk tulot on paljon rahaa...ainakin meille.

Jos olisi joku selkeästi aivan aivoton suunnitelma jos alunpitäen, varmasti sanoisin jotain.

Mutta jos mies olisi oikeasti ajatellut asian olevan fiksu ja hyödyksi, niin silloin olisin ehkä vähän tarkempi sanoissani.



Vaikea sanoa, kun ei oikein tiedä miten aivoton idea on kyseessä.

että miestäsi vituttaa ja hävettää vähintään yhtä paljon kuin sinua, todennäköisesti vielä enemmän. En suosittelisi lyömään lyötyä. Mutta asiasta kannattaa tietenkin puhua sitten, kun pahin pöly on laskeutunut.



Jos haluat säilyttää hyvät välit mieheesi, älä missään nimessä käytä tätä asiaa lyömäaseena. Suosittelisin ottamaan sen esille vasta sellaisessa tilanteessa, kun mies on tekemässä samaa virhettä uudelleen.



Olette saaneet taloudellisesti takkiinne ja pahasti, mutta olkaa nyt toistenne tukena, ja toivottavasti miehesikin oppii tästä jotain. Mutta katkeruutta kylvät, jos nyt otat "mähän sanoin" -asenteen. Miehesi tietää, että sä ajattelet niin, mutta takuulla kunnioittaa sua, jos et ala häntä syyttelemään.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi joten turha jankata asiasta enempää. Tosin mies kyllä tietää itsekin mokanneensa ja varmasti harmittaa vähintään yhtä paljon kuin sua joten siinä mielessä vois jättää sanomattakin.

On todellakin p*** fiilis meillä kummallakin. Miestä harmittaa tosi paljon, minua myös, edelleen. Mies arvioi jutun oikeasti kannattavaksi, mutta asiassa paljastui liian myöhään päätöksen vaikuttavia tietoja. Minä kun en uskalla ikinä tehdä mitään edes vähääkään riskialtista, niin ei käy sitten vahinkojakaan.



Lasku on suuri ja etenkin kun suurin osa siitä on yllättävää kulua. Ei kaada onneksi taloutta, mutta kyllä minusta se raha pitää säästää sitten muusta kuluttamisesta (matkoista, vapaa-ajasta, vaateostoksista, kodin tavaroista, harrastuksista). Mies haluaa "sovittaa" mokansa ja tienata rahat ylitöillä, johon on onneksi mahdollisuus. Mutta en nyt kuitenkaan halua että se tappaa itseään työllä, koska ihan heti tuota summaa ei saa kasaan.



ap

että tosiaan suuttuisin. Mutta kun olisin kerran suuttunut, en jaksa samaa asiaa kauaa märehtiä. Eli sitten vaan miettimään, miten siitä otetaan opiksi ja mikä talous toimia asian takia pitää tehdä. Jos kerran mies on halukas hankkimaan lisäansiota ja se on mahdollista niin sitten olisi ihan oikein että hän näin tekee.

Jos samaa virhettä toistetaan, niin vastustaisin asiaa kovaäänisesti ja muistuttaisin myös jo tapahtuneista mokista.

Jälkiviisaudesta ei ole mitään hyötyä.

Jos haluat rangaista miestäsi hänen erehdyksestään/ virheestään keksi joku muu juttu. Onko hän oppinut tästä tapauksesta, tuoko jäkätys iloa kellekään muulle kuin sinulle?

Mutta ottaisin sen kannan, että mies ei voi asiaa hyvittää täysin niillä ylitöillä, tai siis en antaisi miehen heittäytyä "marttyyriksi" joka painaa vaan töitä seuraavat puoli vuotta. Kävi suuri ja harmillinen moka, ei siinä mitään, harmi että siinä meni niin paljon rahaa, mutta siitä ei selviä pelkästään sillä, että hommaa ne rahat jostain nopeasti. Itse voisin juuri toimia noin, että jos olisin mokannut taloudellisesti, haluaisin hoitaa asian yksin ja ajatella että puolisolla esimerkiksi ei ole edes oikeutta asiaan puuttua (= En haluaisi tehdä asiasta yhteistä ongelmaa, koska en halua sitä asiaa ruotia ja pitää omaa mokaani esillä sen pidempään puolison tai muidenkaan kanssa. Haluaisin vaan selvittää sen asian itsekseni, puolisolle esittäisin että ihan pikkujuttuhan tämä, ja toivoisin ettei asiasta enää tarvitse keskustella. Varmaan en ihan kaikkea mokasta edes kertoisi, esim. jos myöhemmin tulee lisäkuluja ilmi, koska eihän minun tarvitse kaikkia yksityiskohtia selvittää, kun itse siitä kuitenkin olen vastuussa, turhaan vaan pahaa mieltä ja huolta lisäisin kertomalla. Ja itsekään en ehkä jatkuvasti ajattelisi miten paljon ja pitkään minun todella pitäisi tehdä töitä, että saisin koko summan kasaan. Pääsisin sitten ajattelemaan että itsehän minä tämänkin asian hoidan, ja aika pian rupeaisin ärsyyntymään siitä että puoliso edes siitä mokasta tai rahaongelmista muistuttaa. Olisin siis ensin nöyrää ja sitten heittäytyisin ärsyyntyneeksi marttyyriksi. Ja tietäisin kuitenkin koko ajan että asia olisi pitänyt selvittää kunnolla ja pitää puoliso ajan tasalla.)



Vaan siis otetaan asia reilusti pöydälle, ja lasketaan mistä voidaan joustaa ja mitä matkoja esim. korvata ilmaisilla puuhilla, että saadaan menetetty summa kasaan. Ja ei anneta asioiden vaan lipua unohduksiin, vaan pidetään sitä esillä kunnes voidaan todeta että tilanne on nollattu. Silloin ei myöskään jää mokanneelle vuosikausiksi syyllisyyttä, kun on tarkkaan selvillä että moka on kuitattu. Ylitöitä voi toki tehdä jonkun verran, mutta etenkin jos perheessä on lapsia, toinen vanhempi ei saa tehdä töitä jatkuvasti.

Mies on selvästi jo tajunnut mokansa. Nyt on sen kuuluisan vastamäessä tukemisen aika.



Sitäpaitsi meillä noi isot asiat tehdään yhteisillä päätöksillä, joten kokisin olevani osasyyllinenkin, kun en auttanut selvittämisessä tai ottanut itse selvää näistä kustannuksia aiheuttavista asioista.

rakennettiin autotallia ja oli pohjan valun aika. Silmällä näki että lattian kaato oli yhdestä kohdasta seinään päin (eli siis vesi valuu seinää vasten). Sanoin miehelle monta kertaa että tarkistatko tuon lattian kaltevuuden tuosta kohtaa kun näyttää että on väärään suuntaan kallellaan. Lisäsin vielä että se pitää korjata ennenkuin lattia pinnoitetaan. Ei uskonut. Tilasi kalliin pinnoitteen lattiaan ja nyt kun tallissa tulee lumesta vettä lattialle niin joutuu lastalla vetelemään vettä kaivoon. En aio sanoa asiasta enää mitään koska ukko muistaa kyllä varsin hyvin että silloin käskin. Korjailkoon ite lattiansa... kalliiks tulee.

Voi kun osaisi tietää, mitä tulevaisuudessa osoittautuisi viisaaksi. Usein lohdutan itseäni sanomalla, että onni jos vaan rahalla selviää. Vaikka harmittaahan se. Yhtä hyvin voisitte nyt harmitella, että ettette uskaltaneet ryhtyä juttuun mukaan ja nyt miehesi jäpittäisi sinulle, että olis pitänyt silloin mut kun sä et antanut.

haukut sais jos olisit sanonut että et tee, ja sit se olis tehnyt kuitenkin.

aikuisen parisuhteessa oikeasti voidaan kieltää tai antaa lupa johonkin toisen ideaan tai suunnitelmaan? Meillä ei kyllä voi sanoa kuin mielipiteensä ja viimekäden vastuu on kyllä joka asiassa sillä, joka hommaan on ruvennut.

en sanoisi mitään vaan antaisin " the katseen"



ja sitten vaan pihistelisin kaikista menosita että yhdessä selvitäisiin.