Alkuun kuulema dementoitunut vanhus huomaa muistihäiriönsä, mutta dementian edetessä ei enää huomaa.

Saattaa olla alzheimer.

Kyl sen huomaa aluks. yks sukulainen kirjaimellisesti hakeutu lääkärii sen takia koska hän itse sanoi että hän ei enää muista asioita. Sil todettii muistisairaus mikä nyt etenee sit niin kauan kunnes lähtö tulee. ikää joku 65

Jos soitosta on jo muutama kuukausi niin ei ole ihme jos ajankohtaa ei muista oikein.

Ei käyntienkään ajankohtia muisteta eikä se vielä dementiaa tarkoita, olen huomannut omaiseni kohdalla.

Mutta muistitesti on kyllä hyvä tehdä varmuuden vuoksi.

Voi olla että mummosi dementia ei ole enää ihan alkuvaiheessa.

Samoinko on tapahtunut tapauksissa Purra ja Orpo )

Se onkin aika surullinen vaihe, se alkuvaihe. Olisin voinut itkeä puhelimessa kun oma äitini varovasti kysyi: Kuule, olenkohan kertonut jo sinulle, että se Marjatta on eroamassa . . .? Kyllä hän oli kertonut, pariinkin kertaan, mutta tämä kipeä uutinen tuli hänen mieleensä aina uudelleen, joten minä nielaisin ja sanoin: Ei, ihanko totta? Ei tästä kyllä ole ollut juttua aiemmin. . . 
Jotenkin helpompaa oli äidille, kun dementia eteni eikä hän enää hävennyt muistamattomuuttaan. 
 

Heti lääkäriin, alkuvaiheessa aloitettu muistilääkitys auttaa vielä paljon! Mun mutsi oli kuin eri ihminen (hyvällä tavalla) kun saatiin säännöllinen ja oikea lääkitys. Oli siis myös ottanut sokeri- yms lääkkeensä ihan miten sattui kun ei muisti pelannut. 

 No toisaalta tietty hajamielisyys on luonnollista eikä sitä tarvi medikalisoida. 

Minä huomaan joidenkin asioiden huonontuneen ja joidenkin parantuneen. Olen nyt 65v. 

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla alzheimer.

Sehän on muistisairaus.

Ei muidenkaan äidit muista kaikkea. Mutta elää silti ja toimii.

Niin, tai sitten haluaa syyllistää. Tyyliin "siitä on jo vuosi kun ovat soittaneet." "Ei täällä kukaan käy." "Olen niin yksin." 

Mutta jos ei muista esineiden nimiä, on se outoa. 

Omalla äidilläni oli alusta asti voimakas kieltoreaktio päällä. Suostui tutkimuksiin, mutta ei ole suostunut ottamaan lääkkeitä tai Souvenaid-juomaa. Alzheimer-diagnoosiin meni tutkimusten alusta yli vuosi, kaksi vuotta siitä, kun me lapset huomattiin ekat oireet. (Teknologian käyttö vaikeutui vähitellen.) Vuosi diagnoosista meni ajokortti ja sen jälkeen kieltäytyi kaikesta seurannasta yms. Nyt huomaa itsekin, että on ongelmia, mutta lähimuisti on jo niin huono, ettei muista mitään, mitä hänelle on selittänyt sairaudesta. Ei siis oikeasti ymmärrä tilaansa