Sorry,mutta mä olen varma, että KAIKKi äidit tekee jossain virheitä,

jotka luulevat olevansa täydellisiä ja ajattelevansa AINA lastensa etua. Täydellisen ihmisen kanssa on tietenkin aika hankalaa elää, kun on koko ajan pyrittävä olemaan täydellisen äidin täydellisiä lapsia ja kun ei myönnä virheitä tai niiden mahdollisuuksia. Mutta jo se, että kaiken perustelee lasten edulla, tekee ihmisestä sokean sille, mitä ne lapset ihan oikeasti todella tarvitsee - jos edes tarvitsee. Jos ei kykene myöntämään, että tämän asian tarvitsen vain MINÄ, on pahassa pulassa. Lapset saavat aika järkyttävän esimerkin parisuhteesta ja aikuisen ihmisen tarpeista. Ja äiti tietty tietää parhaiten, minkälaisia lapset ovat,mitä harrastavat, keitä tapaavat jne.

Olen epätäydellinen äiti. Istun tarpeettoman paljon koneella, juon kahvia, vaikka imetän, olen lähes päivittäin ainakin hetken ärtyinen ja jopa tiuskin viikottain. Ja silloin tällöin tulee riideltyäkin myrskyisästi puolison kanssa. Lapseni saavat kuitenkin näyttää tunteitaan vapaasti ja olla omia itsejään - niin hyvässä kuin pahassa. He eivät toteuta luomiani rooleja. Hyvä niin. Ollaan epätäydellisiä koko perhe.

kanssa samoilla linjoilla. Kukaan ei voi olla täydellinen, ja jos joku kuvittelee olevansa täydellinen, saattaa hänen lapsillaan olla aikamoisia vaikeuksia etenkin aikuistumisiässä: miten kiistät täydellisen ihmisen täydelliset opit?



Tosin en usko, että tällaisia omasta mielestään täydellisiä ihmisiä on kovin paljon.

ja tärkeintä on että sen voi myös lapsille myöntää. ei tarvitse olla kaikki valtias yli jumala ollakseen äiti!