Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä kahlitsee
21.08.2022 |
Ollaan seurusteltu reilut viisi vuotta, ikää jo hyväisesti +40 vuotta. Asutaan edelleen omia kotejamme, koska molemmilla lapset aiemmista liitoista.
Suhde on ollut kaikin puolin pääosin hyvä, mutta mies haluaa kahlita liikaa. Joka kerran kun suunnittelen kavereideni kanssa jotain yhteistä menoa, illanviettoa, mökkireissua tms. mies vetää herneet nenään ja aloittaa kiukuttelun hyvissä ajoin. Aina olen ilmoittanut asiasta liian myöhään, liian epäselvästi, en ole varmentanut/tarkentanut ja mitä ikinä tarpeeksi. Menoja ei todella ole usein, illanviettoja max pari kolme kertaa vuodessa, mökkireissua n.kerran vuodessa maksimissaan. En arjessa muutenkaan ehdi kavereitani usein nähdä. Kuvioon kuuluu myös se, että lopulta asiaa aletaan käymään läpi tappelun kautta ja mies vetää joka ikinen kerta exäni juttuun mukaan sanomalla tyyliin tehän ootte suhteessanne tottuneet menemään ja tekemään niinku ite haluatte juttelematta.
Itselle alkaa tämä kuvio riittämään, jos ja kun joka kerran sama tappelu pitää käydä läpi. Joka kerran vetää exäni tähän mukaan, millä ei ole mitään tekemistä näiden asioiden kanssa. Lähes kaiken liikenevän vapaa-ajan omalla ajallemme vietän miehen kanssa ja hänen luonaan yleensä. En ole pettänyt, enkä antanut aihetta epäillä tai rajoittaa menoja. Olen kylläkin jokaisella kerralla sanonut painokkaasti, etten aikuisena ihmisenä häneltä ala mitään lupia anomaan nähdäkseni kavereitani. Salaa en myöskään kulje missään vaan aina olen asioista kertonut etukäteen, jos jotakin on suunniteltu, mutta kuten edellä kerroinkin niin aina liian myöhään jne jne. Nyt ollaan taas saman asian edessä ja tällä kertaa mies meni sanoessaan jo sen verran henkilökohtaisuuksiin, että ajattelin viisainta olevan lähteä. Tämä sama kuvio on käyty niin monta kertaa läpi, eikä mikään muutu, että eiköhän tämä ole nähty. En enää elämääni anna toisen kahlita.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Esitit ongelman, ratkaisun ja päätöksesi. Miksi se piti tänne lähettää?
Kumpi on tyhmempi, se joka kirjoittaa turhaa vai se joka lukee sen ja kommentoi sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun pidät linjasi. Selvästikään hän ei tykkää, kun käyt jossakin ulkona. En tajua tuota liian myöhään ilmoittamisesta kitisemisestä. Onko hänellä jokin aikamäärä sille kuinka aikaisin pitäisi ilmoittaa ja mitä hän sillä aikaisella ilmoituksella tekee, jos ei ole edes tulossa mukaan?
Mitään ratkaisevaa en ole vielä tehnyt. Päätelmäni kuitenkin nyt tämän toistuvan kuvion kanssa on se, että viisain lienee päättää tämä suhde. Minun elämäntehtäväni ei ole bilettäjä ja mennä koko ajan kumppani unohtaen, enkä niin toimikaan. Siksi tämä tuntuu älyttömältä kuviolta.
Kellään ei ole kokemusta samasta, näkemystä, kommentoitavaa kuvioon liittyen?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun pidät linjasi. Selvästikään hän ei tykkää, kun käyt jossakin ulkona. En tajua tuota liian myöhään ilmoittamisesta kitisemisestä. Onko hänellä jokin aikamäärä sille kuinka aikaisin pitäisi ilmoittaa ja mitä hän sillä aikaisella ilmoituksella tekee, jos ei ole edes tulossa mukaan?
No tämä juuri. Miten sitä voisi asiasta aiemmin ilmoittaa, jos ei siitä itsekään aiemmin tiedä. Usein mies on myös keksinyt takuulla ihan verukkeena, että hänelläkin olisi voinut olla yhteisiä suunnitelmia juuri aina samalle ajalle, jos kerron suunnitelmistani. Ja nyt kun kerroin kavereiden kanssa suunnitellusta menosta, josta olen ensimmäisen kerran sanonut jo heinäkuun lopulla niin nousi myrsky siitä että nytkö se on varmistunut ja suunniteltu ilman, että hänelle on puhuttu mitään?!
Kuulostaa sairaan mustasukkaiselta. En ainakaan muuttaisi yhteen tuollaisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei välttämättä ole mustasukkaisuudesta tai kahlitsemisen halusta tms. Taustalla voi olla myös se, että hän pelkää sinulle sattuvan jotain. Puhun omasta kokemuksestani. Isäni nimittäin kuoli ollessani 7-vuotias, ja tämän jälkeen elin vuosikausia siinä pelossa, että menetän myös äitini. Jotenkin tämä isän menettäminen ja äidinkin menettämisen pelko ilmeisesti puutteellisesti käsiteltyinä "koteloituivat" psyykeeni, ja ovat myöhemmin nousseet esiin mm. siinä, että pelkään ihan suhteettoman paljon vaimonikin menettämistä.
Minustakin siis tuntuu pahalta aina, kun hän ilmoittaa olevansa menossa johonkin - ja varsinkin, jos hän on lähdössä jo pian, ilman, että olen ehtinyt prosessoida asiaa.
En koe, että varsinaisesti suuttuisin hänen lähtemisestään, tai todella haluaisin estää sitä, vaan siinä vain nousee se pelko, että entä jos hän ei palaakaan. Vaimon näkökulmasta tämä varmaan tuntuu silti suuttumiselta tai halulta estää häntä.
Yksinkertainen kysymys miehelle. "Lopetatko .askan jauhamisen minun menoistani vai lopetammeko suhteemme?" Sillähän tämä asia selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että alkaa haastaa riitaa, rupeaa mököttämään tai aiheuttaa muuta draamaa, kun kumppanilla on tiedossa jotain tärkeää tai mukavaa menoa, on omanlaisensa luonnevika. Liittyy vallankäyttöön ja itsekeskeisyyteen.
Riidankylväjä saa siitä kiksejä, kun sinusta leivotaankin se "paha tyyppi" ja joudut lopulta vielä lepyttelemään miestä ja ehkä pyytämään anteeksi. Erittäin kieroa, vääristynyttä ja sairasta touhua.
Mies on jo aikuinen ja tehnyt samaa viisi vuotta, joten voit olla täysin varma siitä, ettei hän tule muuttumaan. Jätä se!
Älä koskaan muuta tuollaisen kanssa samaan asuntoon. Tai siis kukaan muukaan.
Vietä vaan enemmän aikaa omassa kodissasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihan sama ongelma kuin miehelläsi, että hermostun jos puolisoni muutaman kerran vuodessa tapaa kavereitaan. Tosin haen syytä ongelmaani, mikä pitkälle johtui edellisen puolisoni tyylistä hävitä mitään sanomatta johonkin juhlimaan.
HIllitsin itseni edellisessä suhteessa, mutta nykyisessä uskallan "riehua" tunteitani täysillä. Osaan myös ääneen selittää, miten tunnen oloni hylätyksi, huonommaksi kuin puolisoni kaverit, eristetyksi puolisoni elämästä yms lapsellista hänen tavatessaan kavereitaan.. Se myös auttaa nykyistä puolisoani kohtaamaan käytökseni ja voimme keskustella asenteistani.
Ap:n miehen pitäisi olla todella rehellinen ja tunnistaa tunteensa, mistä ne kumpuavat. Huonoa käytöstä ei tarvitse ymmärtää, vaan hakea sitä kanavaa miten asia voitaisiin avata sekä selvittää.
MInusta eroaminen ei ole ratkaisu kuin vasta sitten, jos toinen osapuoli ei suostu ottamaan vastuuta käytöksestään ja miettimään miten tilanne saataisiin muuttumaan molemmille inhimilliseksi,
Hrrr... ahdistuksen väreet tuli ap:n tekstistä!
Anna miehelle selkeä viimeinen varoitus. Kerro suoraan, että hänen käytöksensä on sietämätöntä ja olet lopen väsynyt käymään sen saman läpi joka ikinen kerta.
Parisuhde ei voi olla kenenkään AINOA tärkeä ihmissuhde. Ystävien tapaaminen on tärkeää ja sen on oltava ok.
Nyt miesystäväsi saakoon viimeisen tilaisuuden osoittaa, että kykenee olemaan möksäämättä asiasta. Jos tulee enää yhtään valitusta, passiivisaggessiivista jupinaa, sarkastisia kommentteja tai MITÄÄN negatiivista, niin suhteenne päättyköön siihen.
Ole ehdoton ja laita rajat. Tuota pelleilyä on ollut jo ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hrrr... ahdistuksen väreet tuli ap:n tekstistä!
Anna miehelle selkeä viimeinen varoitus. Kerro suoraan, että hänen käytöksensä on sietämätöntä ja olet lopen väsynyt käymään sen saman läpi joka ikinen kerta.
Parisuhde ei voi olla kenenkään AINOA tärkeä ihmissuhde. Ystävien tapaaminen on tärkeää ja sen on oltava ok.
Nyt miesystäväsi saakoon viimeisen tilaisuuden osoittaa, että kykenee olemaan möksäämättä asiasta. Jos tulee enää yhtään valitusta, passiivisaggessiivista jupinaa, sarkastisia kommentteja tai MITÄÄN negatiivista, niin suhteenne päättyköön siihen.
Ole ehdoton ja laita rajat. Tuota pelleilyä on ollut jo ihan liikaa.
Tämä minulla oli mielessä. Käyn viimeisen kerran selväsanaisesti läpi tämän asian ja mikäli tulee jälleen mahdollinen seuraava kerta samasta asiasta, niin on se myös viimeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama ongelma kuin miehelläsi, että hermostun jos puolisoni muutaman kerran vuodessa tapaa kavereitaan. Tosin haen syytä ongelmaani, mikä pitkälle johtui edellisen puolisoni tyylistä hävitä mitään sanomatta johonkin juhlimaan.
HIllitsin itseni edellisessä suhteessa, mutta nykyisessä uskallan "riehua" tunteitani täysillä. Osaan myös ääneen selittää, miten tunnen oloni hylätyksi, huonommaksi kuin puolisoni kaverit, eristetyksi puolisoni elämästä yms lapsellista hänen tavatessaan kavereitaan.. Se myös auttaa nykyistä puolisoani kohtaamaan käytökseni ja voimme keskustella asenteistani.
Ap:n miehen pitäisi olla todella rehellinen ja tunnistaa tunteensa, mistä ne kumpuavat. Huonoa käytöstä ei tarvitse ymmärtää, vaan hakea sitä kanavaa miten asia voitaisiin avata sekä selvittää.
MInusta eroaminen ei ole ratkaisu kuin vasta sitten, jos toinen osapuoli ei suostu ottamaan vastuuta käytöksestään ja miettimään miten tilanne saataisiin muuttumaan molemmille inhimilliseksi,
Hyvä että olet tunnistanut ongelmasi ja osaat sanoittaa sen. On silti vallankäyttöä tuoda tuollaista esiin vuodesta toiseen, eli puolisollesi saattaa tulla kuitenkin huono omatunto että aiheuttaa sinulle ahdistavia tuntemuksia lähtiessään pari kertaa vuodessa ulos, kun asian olet jo hänelle selittänyt. Voisi olla parempi vastaisuudessa purkaa näitä tuntoja jollekin toiselle, jos kerran itsekin kuitenkin tajuat miten ne ei liity nykyisen puolisosi tekemisiin millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hrrr... ahdistuksen väreet tuli ap:n tekstistä!
Anna miehelle selkeä viimeinen varoitus. Kerro suoraan, että hänen käytöksensä on sietämätöntä ja olet lopen väsynyt käymään sen saman läpi joka ikinen kerta.
Parisuhde ei voi olla kenenkään AINOA tärkeä ihmissuhde. Ystävien tapaaminen on tärkeää ja sen on oltava ok.
Nyt miesystäväsi saakoon viimeisen tilaisuuden osoittaa, että kykenee olemaan möksäämättä asiasta. Jos tulee enää yhtään valitusta, passiivisaggessiivista jupinaa, sarkastisia kommentteja tai MITÄÄN negatiivista, niin suhteenne päättyköön siihen.
Ole ehdoton ja laita rajat. Tuota pelleilyä on ollut jo ihan liikaa.
Tämä minulla oli mielessä. Käyn viimeisen kerran selväsanaisesti läpi tämän asian ja mikäli tulee jälleen mahdollinen seuraava kerta samasta asiasta, niin on se myös viimeinen.
Onko aiemmin ollut olo että nyt riitti, mutta olet pyörtänyt päätöksesi? Mietin vaan että kannattaisi ehkä miettiä ennalta niitäkin tuntemuksia ettei saa manipuloitua sinua jälleen jäämään. Sillä manipuloinnilta tuo käytös vaikuttaa, enkä hämmästyisi jos kykenisi sitten vääntelemään tilanteita muihinkin suuntiin.
Olin vastaavassa suhteessa. Ei auttanut puhuminen, toinen vain alkoi näyttämään pahaa oloaan passiivisaggressiivisesti.
Se jatkuva syyllistäminen aiheutti sen että mistään omasta en osannut enää nauttia.
Muuten suhde oli hyvä, ihan liian pitkään sinnittelin toivoen että tilanne muuttuisi parempaan päin joskus, eihän se muuttunut.
Lopulta ei edes tarvittu mitään ns. "Viimeistä niittiä", ymmärsin vain, että tällaista se tulisi olemaan loputtomiin. Huomasin myös hiljalleen muuttuvani tunnekylmäksi puolisoa kohtaan. Hänen paha olonsa ei herättänyt muuta tunnetta kuin ärsytystä, silloinkin kun se johtui jostain ihan muusta.
Lähdin, ja tuntui kuin valtava paino olisi pudonnut rinnalta ja kykenin taas hengittämään. Sitä ei tajunnutkaan miten ahtaalle minut oli suhteessa puristettu!
Mutta kun se mies on muuten aivan ihana! Ethän sinä muuten viitsisi riidellä mokomista pikkujutuista etkä varsinkaan kyhnätä hänen kyljessään kaikkea vapaa-aikaasi.
Hänen ex on luultavasti iloinen, kun sai aikanaan vapautensa takaisin. Ehkäpä sinäkin olet vielä jonakin päivänä vapaa.
Miten jotkut voi roikkua tuollaisessa miehessä? Mieluummin jatkaisin vaikka pettäjän kanssa.
Jos toinen tykkää kahleleikeistä ja toinen ei, niin ehkä on tosiaan molemmille parempi etsiä muuta seuraa.
Esitit ongelman, ratkaisun ja päätöksesi. Miksi se piti tänne lähettää?