Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö/epäiletkö että miehesi ei ole lastenne biologinen isä vaikka niin luulee?
18.05.2010 |
Miten pystyt elämään asian kanssa? Ajatteletko sitä usein, mietitkö miten käy jos paljastut vai aiotko kenties itse joskus kertoa asiasta?
Kommentit (63)
Hei, olen Me Naiset -lehden toimittaja ja etsin haastateltavaksi naista, joka olisi joutunut raskausaikana pelkäämään, ettei oma kumppani olekaan syntyvän lapsen isä. Jos tunnet, että voisit kertoa kokemuksistasi lehdessä, otatko yhteyttä essi.myllyoja@sanomamagazines.fi. Haastateltava saa esiintyä jutussa nimettömänä ja juttu tehdään tietysti luottamuksella ja hienotunteisesti. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on pahimman luokan pettämisestä - en keksi mitään, miten toista ihmistä (tässä miestä) voisi loukata pahemmin.
Tällaisilla jutuilla on taipumus naistenlehdissä mennä sen pettäjän päänsilittelyksi.
että mieheni ei ole nuorimmaisen lapsemme isä. En aio sitä kenellekään koskaan kertoa, vaan tieto lähtee mukanani hautaan. Sitä ennen pidän kädet ristissä ja toivon, ettei satu esim. sellaista lääketieteellistä tilannetta että asia tulisi vahingossa ilmi minusta riippumatta tai että minun olisi se pakko kertoa.
en ole koskaan pettänyt miestäni. Mies kuitenkin loukkasi pahimmalla mahdollisella tavalla kun sanoi että miehelle isyys on aina pelkkä uskon asia, ellei sitä ole lääketieteellisesti vahvistettu. Lapsi on ulkonäöllisesti hänen kopionsa.
Kaikilla lapsilla on oikeus tietää kuka isä on.Järkyttävää miten moni nainen pistää itsensä niin tärkeään asemaan että päättää suojella vain itseään eikä välitä lapsen oikeudesta tai tunteista kun asia selviää.Itse olen melkein 35v ja lapsesta asti mietin mikä minussa on vialla kun "isä"ja äiti, muista sukulaisista puhumattakaan kohteli mua eri lailla kuin siskoa joka siis oli isäksi luulemani biologinen lapsi.Mä toivon että voisin joskus antaa varsinkin äidilleni anteeksi sen valehtelun ja ulkopuolisen kohtelun.Mä taisin olla ainoo joka en tiennyt.Mä inhoon "isääni"joka yritti kohdella kuin omaansa siinä onnistumatta mutta äitiä mä vihaan.=(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa käsittääkseni tätä asiaa ei ole tutkittu, joten emme tiedä yhtään mitään siitä montako tällaista tapausta on.
Tällaisessa tutkimuksessa ei voida yleistää tulosta kaikkia maita koskevaksi.
en ole koskaan pettänyt miestäni. Mies kuitenkin loukkasi pahimmalla mahdollisella tavalla kun sanoi että miehelle isyys on aina pelkkä uskon asia, ellei sitä ole lääketieteellisesti vahvistettu. Lapsi on ulkonäöllisesti hänen kopionsa.
kun sanoi että isyys on uskon asia niin kauan kuin sitä ei ole testeillä vahvistettu. Meilläkin poika on ilmetty isänsä ulkonäöltään, mutta mistä isä voi oikeasti olla varma että on biologinen isä, ei mistään. Olisinhan voinut vaikka mieheni veljen kanssa touhuta ja tämä olisi laittanut pojan alulle.
Ei puolisosi varmaankaan tarkoittanut että SINÄ olisit pettänyt ja hän sitä epäilisi, vaan varmaankin tarkoitti että on naisia jotka väittää isäksi miestä joka ei olekaan isä. Kyllä se on puhtaasti uskon asia, miehellä vain täytyy luottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta käytännössä en voi olla 100% varma että mieheni on lapsemme biologinen isä.
Raskaus aikaansaatiin lapsettomuushoidoilla (koeputkihedelmöitys) eikä kumpikaan meistä ollut katsomassa että oikean miehen siittiöt yhdistettiin oikean naisen munasoluihin ja vielä että oikean pariskunnan alkio siirrettiin kohtuuni.
Periaatteessa en siis myöskään voi käytännössä olla 100% varma että lapsemme on minun biologinen lapseni koska voihan olla niin että kohtuuni tuli siirrettyä väärän naisen hedelmöittynyt munasolu.
Jos tällainen teoreettinen höpötys unohdetaan niin olen 100% varma että mieheni on lapseni biologinen isä. ;)
Vähintään nyt lapsella pitää olla siitä tieto. Ajatelkaa vaikka tilannetta sitten kun lapsi alkaa itse seurusteleman, mahdollisen sisarpuolensa kanssa, tietämätttään tekevät vielä lapsiakin. Hyi hel....i!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TÄÄLLÄ!
mulla siis jokseenkin samanlainen tilanne.
olin juuri alkanut seurustella poikaystäväni kanssa ja tulin raskaaksi. (alku säätöä oli ollut jo useampi kuukausi ennen kuin päätettiin "virallisesti olla yhdessä") on/off -suhde...
olin aluksi aivan varma, että lapsi on poikaystäväni. olin rakastunut ihastunut alkuhuumassa ja kaikki tuntui menevän hyvin. sitten epäilys tuli, ettei lapsi olisikaan poikaystäväni vaan erään yhden illan jutun josta ei ole muistikuvia. tämä tapahtui viikkoa ennenkuin olin yhdessä poikaystäväni kanssa.
naiivina ja rakastuneena en heti tajunnut toista mahdollisuutta ollenkaan.
poikaystävälle kerroin heti kun epäilyt heräsivät. kauhea säätö ja riitely ja syyttely tästä asiasta ollut tämän odotuksen ajan. yhdessä ollaan kuitenkin edelleen...mutta HYVIN HANKALAA ON OLLUT. ja kamalan syyllinen olo,että ensin luultiin 100% varmaksi että kyllä on poikaystäväni.
poikaystävälle kova paikka ollut kun ei välttämättä olekkaan hänen lapsensa. mullekki vaikeaa kun en ole tahallani valehdellut. kliseisesti "rakkaudesta sokaistuneena" elin pilvilinnoissa.
jos lapsi ei olekaan oman miehen.. Niin kuinka tulisi toimi tällaisessa tilanteessa?
Jos äiti odotusaikana epäilee että lapsi ei ole oman miehen, niin mitä neuvoja annatte?
Tämä olisi tärkeää?! Pliis.
(siis jotain muuta kuin että äiti on totaali huora paska.. vai onko sitten muita järkeviä keinoja kuin tehdä Itsari? )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 lasta siis edellisestä avioliitosta. Lapsi luulee miestäni isäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mahdollista ettei mies ole esikoisemme isä. Tapasimme ulkomailla, mies matkalla ja minä siellä asuessa, menimme sänkyyn ja ihastuimmekin. Välimatkan takia oli kuitenkin tarkoitus jättää homma siihen. Tulin kuitenkin raskaaksi, mutta en aikonut ottaa mieheen yhteyttä sen takia vaan hoitaa lapseni yksin. Mies otti itse yhteyttä ja kerroin asiasta. Hän halusi että muutan Suomeen ja mennään naimisiin. Kerroin avoimesti, että on mahdollista että entinen, minut jättänyt seurustelukumppani voi olla myös lapsen isä, sillä olin ollut viimeksi hänen kanssaan sängyssä viikkoa ennen hänen tapaamistaan.
Mietittyään asiaa jonkun aikaa mies päätti että haluaisi silti naimisiin, kunhan hän saa pitää lapsen täysin omanaan. Näin sitten tapahtui. Olemme tietoisesti päättäneet että emme tutkituta isyyttä eikä lapsi saa asiasta koskaan tietää. Asia ei omaa päätäni vaivaa, eikä miehenkään tiettävästi. Hän on oma rakastettava persoonansa, meidän lapsemme, riippumatta siitä kumpi on biologinen isä. Joskus olen kyllä saanut itseni kiinni katselemassa tytärtä ja miettimässä näkyykö hänessä sen entiseni piirteitä vai nykyisen mieheni, mutta vaikea siitäkään on mitään sanoa kun molemmat ovat tummia ja ruskeasilmäisiä miehiä, aikalailla samannäköisiä.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2010 klo 20:58"]
Jostain muistan lukeneeni että peräti 10% (?!?!?) miehistä kasvattaa tietämättään vieraan miehen lasta luullen tätä omakseen. Siis uskomaton luku!
[/quote]
Tuon takia jokaisen miehen pitäisi aina tehdä isyystesti kaikille lapsille heti. Sano nainen mitä tahansa
[quote author="Vierailija" time="09.10.2012 klo 12:11"]
Vaikka äiti avioeron jälkeen ilmoittaisi, ettei puoliso olekaan lapsen biologinen isä, ei tällä ole mitään tekemistä mm. tapaamisoikeuden kanssa.
Hän on yhä juridisesti lapsen isä, jolla on oikeus tavata (ja jos äiti sen kieltää, hakea tapaamisoikeus käräjäteitse) lasta, jota on omanaan kasvattanut ja jonka isä kokee olevansa (ja juridesti myös on).
Raskasta toki tuollaisen tiedon esiin tulo on, mutta isyydestään ei kannata ex-puolisoiden pyynnöstä luopua.
[/quote]
Aivan varmasti luopuisin tapaamisoikeudesta jos lapsi ei olisi biologinen lapseni.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2010 klo 11:16"]
Kaikilla lapsilla on oikeus tietää kuka isä on.Järkyttävää miten moni nainen pistää itsensä niin tärkeään asemaan että päättää suojella vain itseään eikä välitä lapsen oikeudesta tai tunteista kun asia selviää.Itse olen melkein 35v ja lapsesta asti mietin mikä minussa on vialla kun "isä"ja äiti, muista sukulaisista puhumattakaan kohteli mua eri lailla kuin siskoa joka siis oli isäksi luulemani biologinen lapsi.Mä toivon että voisin joskus antaa varsinkin äidilleni anteeksi sen valehtelun ja ulkopuolisen kohtelun.Mä taisin olla ainoo joka en tiennyt.Mä inhoon "isääni"joka yritti kohdella kuin omaansa siinä onnistumatta mutta äitiä mä vihaan.=(
[/quote]
Samaa mieltä
[quote author="Vierailija" time="13.09.2011 klo 07:51"]
Nyt raskaus lopuillaan eli edessä ahdistava muutto ja elämä yksin isättömän lapsen kanssa. Lisäksi työpaikka vaihdettava ja kaikki muutkin suunnitelmat menevät uusiksi. Lainamaksu katkolle, huonekalut jakoon.
Karmeinta juuri nyt katsoa rakkaani tuskaista oloa, siitä mitä olen tehnyt.
Sen verran kuitenkin rakastan häntä että en voinut pitää tällaista asiaa salassa.
Mutta elämä muuttui hetkessä helvetiksi. Itsemurha pyörii mielessä jatkuvasti.
ONKO KETÄÄN KOHTALOTOVERIA`?
[/quote]
Olet tilanteen ansainnut
http://www.vau.fi/Perhe/Parisuhde-ja-seksi/Salasin-miehelta-sterilisaationi/
On niitä tuollaisiakin huijareita. Minkälainen ihminen valehtelee tuollaisista asioista?
Hei, olen Me Naiset -lehden toimittaja ja etsin haastateltavaksi naista, joka olisi joutunut raskausaikana pelkäämään, ettei oma kumppani olekaan syntyvän lapsen isä. Jos tunnet, että voisit kertoa kokemuksistasi lehdessä, otatko yhteyttä essi.myllyoja@sanomamagazines.fi. Haastateltava saa esiintyä jutussa nimettömänä ja juttu tehdään tietysti luottamuksella ja hienotunteisesti. Kiitos!