Toimiva uusperhe?

Harva mies jaksaa toisen miehen lapsia. Jos minä olisin sinä, niin en muuttaisi yhteen. Sitten vasta muuttaisin yhteen, kun lapset ovat aikuisia.

Kerta teillä on vko-vko-systeemi, en usko että kovin suuri uhka tuo yhteenmuutto olisi teidän parisuhteelle. Enemmän olen itse kuullut väsähtämistä ja kyllästymistä jos sitä aikuisten yhteistä aikaa ei ole ollenkaan uusperheissä. Nähdäkseni teillä on tuolla perusteella hyvä tilanne, erityisesti jos mies tulee hyvin toimeen lasten kanssa.

Hoksasin, että teillä on vajaa vuosi vasta takana. Odottaisin teinä kyllä vielä, että olisi vähintään se vuosi ja vaikka kaksikin yhdessäoloa takana. Ei teillä mikään kiire ole ja jos on, se on itsessään vähän hälyttävää.

No ennemmin kannattaa puhua sen miehen kanssa siitä että jos ja kun ongelmia tulee, niin miten niitä hoidetaan.

Kaikille tulee ongelmia, se ei ole epänormaalia. Ne parit selviytyy yhdessä, jotka osaa ne ongelmat käsitellä yhdessä. Tsemppiä, tuossa on hyvä alku :)

Vierailija kirjoitti:

Harva mies jaksaa toisen miehen lapsia. Jos minä olisin sinä, niin en muuttaisi yhteen. Sitten vasta muuttaisin yhteen, kun lapset ovat aikuisia.

No tämä on yksi syy, miksi asiaa pohdin. Kun esimerkiksi täällä palstalla kovasti tätä toitotetaan... Mies kokee saavansa noiden jo melkein murkkujen kanssa parhaat palat lasten kanssa olosta (ja tähän tietysti auttaa sekin, että lapset eivät asu kanssani koko aikaa, meillä on aikaa olla myös kaksin). Lapsilla ja miehellä on paljon yhteisiä juttuja ja kiinnostuksia. 

ap

Olisko teillä mahdollista ikään kuin testata yhteenmuuttoa ilman, että mies luopuu vielä omasta asunnostaan? Eli että hän alkaisi viettää enemmän aikaa ja öitäkin sinun luona silloin, kun lapset ovat siellä. Olisi sitten jo aika hyvä käsitys ihan siitä päivittäisestä arjesta lasten kanssa, jos vaikka parikin kokonaista lapsiviikkoa mies asustelee teidän kanssa ilman, että pakenee välillä omaan rauhaan omaan kotiinsa.

Sen jälkeen sitten miettikää, että kumpi olisi järkevämpi kaikkien hyvinvoinnin kannalta, kahden vai yhden kämpän ratkaisu. Huomioikaa myös lasten mielipide. Jos miehen jatkuva läsnäolo onkin lapsille häiritsevää, ongelmia tiedossa, mutta jos oli kivaa kaikilla, niin ehkä se siitä.

Se uusperheiden dissaaminen esim. täällä palstalla on varmaan joidenkin huonojen aviomiesten propagandaa, jolla yrittävät pelotella vaimoaan pysymään suhteessa (tyyliin jos eroat, et olet joko yksin tai joudut uusperhehelvettiin). Aika monissa ydinperheissäkin on kamalaa ja eron jälkeen helpottaa.

Vastaavasti uusperheitä on yhtä moneen lähtöön kuin ydinperheitäkin. Kahden järkevän, keskustelukykyisen aikuisen on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet saada kuvio toimimaan, oli siinä lapsia tai ei. Tunnen läheisesti yhden uusperheen, jossa on sekä toisen että yhteisiä lapsia, ovat fiksuja, korkeakoulutettuja ihmisiä, lapsetkin on fiksuja ja vaikuttavat onnellisilta (toki kaikkien teinien kanssa on jonkun verran haasteita, mutta se nyt on normaalia, eikä se parisuhdetta huononna, kun järkevät ihmiset ymmärtää sellaiset vaiheet).

Meillä on toimiva uusperhe. Molemmilla omia lapsia, yhteisiä,ei ole eikä tule. Tässä minun teesini onnistumiselle:

Mies ei saa olla nipottavaa laatua.

Kenenkään asema ei saa huonontua yhteenmuuton myötä. Jos on aiemmin joka ilta saanut äidiltä x tuntia henkilökohtaista huomiota, pitää sitä saada jatkossakin. Tms.

Kaikilla pitää olla oma huone ja oma rauha.

Äiti asennoituu niin, että hoitaa itse omat lapsensa. Ei siis sysää omaa vastuutaan miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Olisko teillä mahdollista ikään kuin testata yhteenmuuttoa ilman, että mies luopuu vielä omasta asunnostaan? Eli että hän alkaisi viettää enemmän aikaa ja öitäkin sinun luona silloin, kun lapset ovat siellä. Olisi sitten jo aika hyvä käsitys ihan siitä päivittäisestä arjesta lasten kanssa, jos vaikka parikin kokonaista lapsiviikkoa mies asustelee teidän kanssa ilman, että pakenee välillä omaan rauhaan omaan kotiinsa.

Sen jälkeen sitten miettikää, että kumpi olisi järkevämpi kaikkien hyvinvoinnin kannalta, kahden vai yhden kämpän ratkaisu. Huomioikaa myös lasten mielipide. Jos miehen jatkuva läsnäolo onkin lapsille häiritsevää, ongelmia tiedossa, mutta jos oli kivaa kaikilla, niin ehkä se siitä.

Periaatteessa on, mutta asumme molemmat suht ahtaasti nyt. Tilan saaminen onkin yksi syy, miksi olemme miettineet saman katon alle siirtymistä. Kaksi maksajaa pystyisi ostamaan yhden isomman asunnon kahden pienemmän sijaan... Lapsille en ole puhunut ajatuksista vielä mitään, mutta he ovat itseasiassa itse sanoneet, että voisitte muuttaa yhteen. 

-ap

Tärkein asia on olla kiirehtimättä. Vuosi on todella lyhyt aika, ja lapset ovat joutuneet läpikäymään jo yhden eron.

Miksi kiire? Voihan mies pitää oman asuntonsa, ja voitte viettää vaikka ne lapsettomat viikot kokonaan samassa asunnossa. Jos vastaus liittyy rahaan (halvempaa asua kimpassa, hienompi kämppä) niin aika ei missään nimessä ole kypsä. 

Vierailija kirjoitti:

Tärkein asia on olla kiirehtimättä. Vuosi on todella lyhyt aika, ja lapset ovat joutuneet läpikäymään jo yhden eron.

Miksi kiire? Voihan mies pitää oman asuntonsa, ja voitte viettää vaikka ne lapsettomat viikot kokonaan samassa asunnossa. Jos vastaus liittyy rahaan (halvempaa asua kimpassa, hienompi kämppä) niin aika ei missään nimessä ole kypsä. 

Tietysti olemme lapsettomat viikot jommankumman luona aina olleetkin. Ja tottakai vastaus liittyy myös rahaan, miksi se olisi jotenkin outoa? Emme voi muuttaa minun kolmiooni (minä nukun olkkarissa ja miehellä aikaiset työaamut). Eikä muutto nyt olisi just tämän hetken asia, mutta hiljalleen katseita siihen suuntaan...

Erosin exästäni 20 vuoden jälkeen, kun ihmisestä tuli uusia puolia esille. Ajattelen, ettei loputtomiin voi myöskään varoa ja pelätä, kun ei elämästä koskaan tiedä...

ap

inlove3 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein asia on olla kiirehtimättä. Vuosi on todella lyhyt aika, ja lapset ovat joutuneet läpikäymään jo yhden eron.

Miksi kiire? Voihan mies pitää oman asuntonsa, ja voitte viettää vaikka ne lapsettomat viikot kokonaan samassa asunnossa. Jos vastaus liittyy rahaan (halvempaa asua kimpassa, hienompi kämppä) niin aika ei missään nimessä ole kypsä. 

Tietysti olemme lapsettomat viikot jommankumman luona aina olleetkin. Ja tottakai vastaus liittyy myös rahaan, miksi se olisi jotenkin outoa? Emme voi muuttaa minun kolmiooni (minä nukun olkkarissa ja miehellä aikaiset työaamut). Eikä muutto nyt olisi just tämän hetken asia, mutta hiljalleen katseita siihen suuntaan...

Erosin exästäni 20 vuoden jälkeen, kun ihmisestä tuli uusia puolia esille. Ajattelen, ettei loputtomiin voi myöskään varoa ja pelätä, kun ei elämästä koskaan tiedä...

ap

Me muutimme vuokralle sellaiselle sijainnille, josta kaikki neljä lasta pystyvät liikkumaan ja että jokaiselle on oma huone. Asunnon vuokra oli 2100 e kk. Eli meillä asumiskulut eivät pienenneet muuton myötä, vaan pysyivät aika lailla samoina.

8

Vuokrakoti ois tietty yksi vaihtoehto alkuun, täällä alueella ei vaan ole oikein isoja vuokrakoteja :( 

Mä tunnen itseni ihan oudoksi, kun ihmetteken niitä tyyppejä, jotka hinkuvat yhteenmuuton perään.