Sinut jätetään odottamaan pöydän ääreen, jossa on kulho karkkia. Mitä karkille tapahtuu
Minä ottaisin korkeintaan yhden karkin, en ehkä sitäkään.
Kommentit (28)
Jos on suklaata niin otan pari. Tuttujen luona kehtaan ottaa enemmän.
Hedelmäkarkit jätän rauhaan.
Ei mitään, saavat olla siinä kulhossa.
Tätä on testattu lapsilla, ja jo muutaman vuoden iässä näkee kenellä on itsehillintää ja kenellä ei.
Koska en enää ole taapero, osaan hillitä itseäni sen verran etten ota yhtään. Siis vieraassa paikassa, kotona en.
Annan karkkien olla ihan rauhassa. Jos joku tyrkyttää ,otan ja laitan taskuun. Kotona heitän sitten pois.
Riippuu karkista.
Jos olisi jotain hedelmäjellyirtsareita en söisi yhtään. Jos taas niitä Lakridsin tyylisiä maustettuja kuulia kaikki menisi.
Jos julkinen paikka ja ne karkit ei ole käärreellisiä niin en ottaisi yhtäkään koska ties ketkä niitä on sörkkineet likaisilla käsillä.
En ota . En tiedä kuka niitä on käpälöinyt ja kuinka saastaisin sormin. Enkä edes pidä makeasta.
Vierailija kirjoitti:
Annan karkkien olla ihan rauhassa. Jos joku tyrkyttää ,otan ja laitan taskuun. Kotona heitän sitten pois.
Tämä sama, opetettu myös lapsille. Karkkia ei oteta, jos sitä ei tarjota avaamattomasta pussista (siis näet, että nyt se avataan) tai tarjoaja ei ole läheinen tuttu. Karkit voi olla valmiiksi jonkun nuolemia, vaikka paperit olisi päällä.
Söisin kaikki siniset elättäen toivetta, että niistä saisi vipinää alapäähäni.
M 48
Tuskin kukaan ottaisi kulhosta, joka on seissyt pitkään muiden yskösteltävänä tai ei tiedä kenen laittamat. Mutta jos itse olisi kaatanut pussista, se varmaan houkuttaisi enemmän ja kuuluisi kohta rousk.
En koske. Mutta mikä tässä idis, eikö ne ole tarjolle asetettu. Eikä tehty mitään testiä sanomalla että jos odotat, niin saat vartin päästä koko pussin.
Mutta en ota kylässäkään kyllä jollei paperi ole päällä.
Mustat olisi syöty ja minä viattoman suuri silmäisenä paikalla.
Minulla on karkki-addiktio ja jos kulho on julkisessa paikassa, jossa on kameravalvonta ja ihmisiä ympärillä, niin voin olla ottamattakin, kun en katso siihen. Jos otan pystyn yleensä ottamaan vai yhden, joskus repsahtaa ja otan usemman, ja nolottaa ja hävettää.
Jos esim äidillä, eikä karkki ole ns. pahaa karkkia, syön kaikki.
Samoin jos vieraille varasin eivätkä syöneet, niin ne menee siinä sitten heidän lähdettyä.
En voi varata ns. vierasvaraksi karkkia, keksejä, sipsejä, jäätelöä, vaan ostan juuri ennen vieraiden saapumista.
Kyllä, on hoidettu ahmismishäiriötä, muttei siitä kai koskaan toivu kokonaan.
Onko ne karkit sellaisia että niitä saa syödä vapaasti? Silloin voisin ottaa pari.
Vierailija kirjoitti:
Tätä on testattu lapsilla, ja jo muutaman vuoden iässä näkee kenellä on itsehillintää ja kenellä ei.
Koska en enää ole taapero, osaan hillitä itseäni sen verran etten ota yhtään. Siis vieraassa paikassa, kotona en.
Koeasetelma ei kuitenkaan ollut samanlainen kuin aloittajan kuvailemassa tilanteessa. Ja sittemmin on havaittu, että kuvailemasi "itsehillintä" riippuu suuresti siitä, onko lapsella nälkä vai ei, kuten myös siitä, voiko lapsi aikaisempien kokemustensa perusteella luottaa kokeen suorittajaan.
Jo ne on säästettävä jollekin, niin säästän. Jos äitini on esim. jättänyt kulhollisen karkkia minulle käydessään, niin syön ne kaikki. En usko, että vieraassa julkisessa paikassa ottaisin kulhosta mitään. Epäilyttävää, ties vaikka myrkytettyjä O.o
Kipossa pinta alenee mystillisesti. Ne varmaan haihtuu?
Riippuu missä olen. Jos vaikka äitin tai mummon luona niin syön niin paljon kuin tekee mieli, jossain virastossa otan yhden tai pari.