Lue keskustelun säännöt.
Ehkä autistinen lapsi raastaa hermoja
16.08.2022 |
Oma lapsi ärsyttää. En tiedä onko kenelläkään näin kamalaa ongelmaa. Joka päivä ahdistaa. Lapsi kohta kolme, mutta taidollisesti vajaa. Puhetta ei juuri tule ja joka asiasta kamalaa uhmaa ja kiukkua. Haluaisi määrätä joka asiasta, enkä anna periksi, niin sitten hän saa pitkiä raivareita. Uhmaa minua ja kodin sääntöjä tahallaan. Nauraa vaan, kun puhumme asiasta. En tiedä onko sitten joku autisti. Tosi outoa on käytös muutenkin. Ahdistaa vaan, että vielä 15 vuotta tämän kanssa samassa taloudessa. Pitäisiköhän minun hakea terapiaan tästä asiasta. Olen lisäksi niin pettynyt, että kaikkien kaveripiirissä olevat lapset tuntuu olevan kilttejä ja puhuvat jo paljon. Suvussani on autismia, ehkä sitten omalla lapsellani on, kun ei vieläkään puhu. On tämä rankkaa.
Kommentit (19)
Monet ihan tavalliset lapset on ilman mitään autismiakin tuossa iässä tuollaisia. Se täytyy vaan jaksaa läpi luottaen että siinä se koko ajan kasvaa ja kehittyy ja aikanaan tämä vaihe on ohi. Uhmaikäiset nyt vaan on raskaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi ei tottele, niin todennäköisesti kyse on jostain nepsyongelmasta. Ei välttämättä autismista vaan voi olla myös esim. adhd.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei tottele, niin todennäköisesti kyse on jostain nepsyongelmasta. Ei välttämättä autismista vaan voi olla myös esim. adhd.
Lapsen normaalikehitykseen kuuluu uhma, äläpä jaksa.
Jos ei puhu, niin siitä olisin huolissani enemmän kuin uhmaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suvussa autisminkirjoa eikä 3-vuotias vielä puhu, niin pitäisi hälytyskellojen soida! Lapsen olisi pitänyt saada jo puheterapiaan ja siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Puheterapiassa toivottavasti saatte kuvat tai tukiviittomat kommunikoinnin apuvälineeksi, mutta kuvia voit käyttää jo ennakointiin ja sääntöihin kotona jo etukäteen. Katso papunet.fi.
Ymmärtääkö lapsi kuitenkin puhetta ja kuinka hyvin?
Eikö neuvolassa ole huomattu mitään? Entä päivähoidossa?
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kasvaa ja kehittyy, hän ei todellakaan välttämättä jää kehityksessä tuolle tasolle.
Soita neuvolaan ja kerro että suvussa on autismia ja pyydä lähete tutkimuksiin. Sinnekin kun voi joutua vuoden jonottamaan, niin kannattaa olla yhteydessä mahdollisimman nopeasti.
Jos neuvolasta tarjotaan jotain terapiaa lapselle, niin ota se vastaan, nopeuttaa tutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Eikö neuvolassa ole huomattu mitään? Entä päivähoidossa?
Neuvolan varaan ei kannata jäädä. Siellä ei huomattu meidän lapsesta, mitään, vaikka diagnooseja vaikak oli mitä. Yksi vanhempi neuvolantäti huolestui yhdestä allergiaan viittaavasta oireesta toinen teilasi koko allergian, vaikka oli se oli juuri diagnosoitu. Autisminkirjo ja pahat kielelliset viiveet jäivät kaikki huomaamatta eikä vanhempien kertomuksiin otettu oikein kantaa. Onneksi hoito tapahtui muuta kautta.
Neuvolasta voitte VAATIA kuitenkin lähetteen lääkärille, jolta vaaditte lähetteen puheterapiaan. Mitään ei saa jos ei vaadi. Jos lapsi on jo 3-vuotias eivät voi viivytellä puheterapian aloituksen kanssa. Menee sitten maksarilla tai KELA:n kustantamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole aikuinen ja ota selvää lapsen kehitysvaiheista vaikka kirjasta, tuntuu että tietosi ovat vajaat(?). 3v on nimenomaan uhmaikä. Puhetta voi vielä opetella ja ei tarvitse ylidiagnosoida pikkulapsia. Ja älä selitä niin pienelle asioita pitämällä luentoja. Lapselle riittää "ei" tai "saa", perustelu lyhyesti tai jos kyselee voi jutella siitä, vastailla. Ole kärsivällinen, ystävällinen, älä ole ongelmia tai draamaa luova. Sinä olet se hyvä esimerkki lapselle, lapsi heijastaa käytöksen takaisin. Ole leikkimielinen, iloinen, ymmärtävä, huumorintajuinen. Pieni lapsi opettelee tunteiden käsittelyä vielä, kiukku on joskus läsnä ja siitä päästään välillä eteenpäin. Älä ole ylivaativa. Muista levätä. Eivät kaikki isot lapset kiukuttele koko ajan, sitten kun on vanhempi.
Oletpa paska äiti. Toivottavasti lapsi huostataan jollekin järkevälle vanhemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, hirveitä vastauksia täällä. Mun käy sääliksi sua, enkä tarkoita sillein huonolla tavalla. Musta tuntuu että osaan samaistua, koska tuntui vaikealta silloin kun mun lapsi oli pieni. Tuntui niin vaikealta että ejettelin että toista kertaa en hengissä selviäis. Onko sulla muita lapsia?
Jossain vaiheessa saattaa muuttua helpommaksi, niin mun kohdalla kävi. En kirjota tarkempaan mitään tänne julkisesti. Tarviit varmasti jonkun joka on läsnä eikä tuomitse. Vanhemmuus on rankkaa jo ilman mitään diagnostisia pulmiakin. Toivottavasti täältä löytyy enempi myötätuntosia ihmisiä kuin noita huutelijoita jotka vaan pahentaa asiaa. Musta on hyvä että kirjoitit tänne, vaikka se auttas vaan murusen verran. Täältä tulee sulle voimahalaus!
Niin ja siitä autismista vielä, kannustan selvittämään olisiko siitä kyse. Autismi voi tuoda paljon vaikeuksia elämään, mutta toisaalta monnesta autistisesta ihmisestä voin sanoa että ne on ihan parhaita!! Ja moni autisti sanoo myös ettei luopuisi siitä autismistaan ikinä. Minä rakastan monia autistisia ihmisiä kuten vaikka Miinaa. Ootko kattonu Temple Grandin elokuvan?
Voimia! Tärkeintä on osoittaa, että rakastat lastasi. Jos lapselle tulee huoli, ettei hänestä välitetä, häiriökäyttäytymisen vyöry on loputon.
Meidän neurokirjolainen raivosi tuossa iässä paljon ja odotti rutiinien toistuvan aina samanlaisina. Nyt hän on mitä ystävällisin teini. Ihmettelen, missä murrosikäkiukku on. Lapsi usein ymmärtää hyvin puhetta, vaikkei itse puhuisikaan.
Yritä keksiä mukavaa yhteistä tekemistä. Meillä lapsi haltioitui taaperona, kun esittelin peruslaskutoimituksia muovinumeroilla, ja tahtoi sen jälkeen vain laskea. Nyt on luokkansa paras matikassa ja lahjakas muutenkin. Kiukku hellittää, kun oma juttu löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Ole aikuinen ja ota selvää lapsen kehitysvaiheista vaikka kirjasta, tuntuu että tietosi ovat vajaat(?). 3v on nimenomaan uhmaikä. Puhetta voi vielä opetella ja ei tarvitse ylidiagnosoida pikkulapsia. Ja älä selitä niin pienelle asioita pitämällä luentoja. Lapselle riittää "ei" tai "saa", perustelu lyhyesti tai jos kyselee voi jutella siitä, vastailla. Ole kärsivällinen, ystävällinen, älä ole ongelmia tai draamaa luova. Sinä olet se hyvä esimerkki lapselle, lapsi heijastaa käytöksen takaisin. Ole leikkimielinen, iloinen, ymmärtävä, huumorintajuinen. Pieni lapsi opettelee tunteiden käsittelyä vielä, kiukku on joskus läsnä ja siitä päästään välillä eteenpäin. Älä ole ylivaativa. Muista levätä. Eivät kaikki isot lapset kiukuttele koko ajan, sitten kun on vanhempi.
Meidän raivoava taapero nimenomaan totteli, kun selitettiin rauhallisesti ja ystävällisesti, miksi tehdään näin. Ja pidettiin verensokeri tasaisena ruoka-ajoilla. Mikään käskytys ei olisi toiminut. Lapsi ymmärtää usein paljon enemmän kuin vanhemmat tajuavatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei tottele, niin todennäköisesti kyse on jostain nepsyongelmasta. Ei välttämättä autismista vaan voi olla myös esim. adhd.
Jos aloittajan lapsi ei tottele kodin sääntöjä, todennäköisimmin kyse on siitä että HÄN ON KOLME.
Itseäsikö säälittelet? Lapsi sitä terapiaa tarvitsee jos oikeasti on autistinen.