Lue keskustelun säännöt.
Isäni ei osallistunut lapsemme ristiäisiin
16.08.2022 |
Aina olen tiennyt, ettei se juoppo minnekään "pönötysjuhliin" halua tulla, mutta tämä meni mielestäni jo liian pitkälle... On kuitenkin pääasiassa ihan kykenevä itse asioimaan kodin ulkopuolella (jopa autolla) ja käy välillä tapaamassa kavereitaan... Tämä oli jotenkin ihan kamala loukkaus ja teinkin sen hänelle selväksi. Ei edes pahoitellut kummemmin. Noloa.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Relaa vähän, elät pidempään.
Tästä lähin ajattelinkin relata niin, etten enää kutsu ja ottakoot itse yhteyttä, jos haluaa. Ap
Minun isä elää erakkona, ei osallistunut koskaan minunkaan juhliin kun oli lapsi. Se on hänen valintansa. En minä sitä henkilökohtaisena loukkauksena ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on sellainen
Anna olla ja lakkaa toivomasta muuta
Niin ei kai se mikään yllätys ole että juoppo on itsekäs? Miksi edes kuvittelit että sinun lapsesi olisi jossain erikoisasemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun isä elää erakkona, ei osallistunut koskaan minunkaan juhliin kun oli lapsi. Se on hänen valintansa. En minä sitä henkilökohtaisena loukkauksena ota.
Mistä näitä erakko"isiä" riittää? Minulla samanlainen. Ja nyt kun pitäisi järjestää vaimolleen hautajaiset, haluaa mahdollisimman pienet ilman muistotilaisuutta, vaikka vaimonsa varmaan haluaisi iloiset suuret juhlat. Sori OT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia, ap. Lapsen syntymä usein vaikuttaa muihinkin ihmissuhteisiin. Itsekin jouduin toteamaan, etten aio enää sietää isäni huonoa käytöstä, koska pikkulapsiarki on riittävän työlästä muutenkin. Ei se vauvakaam tee mitään huonoilla sukulaisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue tuo Kirja
Suosittelen kaikkien juoppojen vanhempien lapsille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Relaa vähän, elät pidempään.
Tästä lähin ajattelinkin relata niin, etten enää kutsu ja ottakoot itse yhteyttä, jos haluaa. Ap
Tunnen tuon ihmistyypin. Ensin kilahtaa täysin ja sanoo lopettavansa jonkun asian tekemisen. Kuitenkin muutaman päivän päästä on saman asian kimpussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isä elää erakkona, ei osallistunut koskaan minunkaan juhliin kun oli lapsi. Se on hänen valintansa. En minä sitä henkilökohtaisena loukkauksena ota.
Mistä näitä erakko"isiä" riittää? Minulla samanlainen. Ja nyt kun pitäisi järjestää vaimolleen hautajaiset, haluaa mahdollisimman pienet ilman muistotilaisuutta, vaikka vaimonsa varmaan haluaisi iloiset suuret juhlat. Sori OT
Varmaan haluaisi? Kai he ovat asiasta puhuneet? Vaikea kuvitella, että joku muu kuin se joka on sitä päivittäistä arkea elänyt tietäisi paremmin.
Pitääkin miehen kanssa kirjata mitä me haluamme ettei lapset oleta.
T. erakko pari
Vierailija kirjoitti:
Halusin vaan purkautua jonnekin viikonlopun jäljiltä... Olen itkenyt ja ollut ihan väsynyt tähän. Ap
Ei pitäisi noita ristiäisiä järjestää ollenkaan, saati sitten ottaa noin vakavasti. Kristillisen uskosi rituaalisi ovat periaatteessa ihan omiasi.
Antaisit sinäkin lapsellesi vapauden päättää uskonnostaan itse.
Joo, älä ota enää yhteyttä. Anna sen olla niin säästyt uusilta loukkaulsilta. Tsemppiä vauva-arkeen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Relaa vähän, elät pidempään.
Tästä lähin ajattelinkin relata niin, etten enää kutsu ja ottakoot itse yhteyttä, jos haluaa. Ap
Tunnen tuon ihmistyypin. Ensin kilahtaa täysin ja sanoo lopettavansa jonkun asian tekemisen. Kuitenkin muutaman päivän päästä on saman asian kimpussa.
Läheisriippa.
On surullista, että suurin osa ihmisistä koko elämänsä ajan janoaa vanhempiensa hyväksyntää ja tärkeiden hetkien jakamista heidän kanssaan, silloinkin, kun nämä vanhemmat eivät itse ole sen arvoisia.
Jos olisi joku ihmelääke, että oppisi olemaan välinpitämätön niissä tilanteissa, joissa tulee isukin sivuuttamaksi, ottaisin sen heti. Vieläkin on kesken sen asian hyväksyminen, että turha tältä suhteelta on odottaa yhtään mitään. Ja aikuinen ihminen olen.
Vai että "pönötysjuhlat", aika ylimielistä. Olen pahoillani että joudut kokemaan tuon. Joiltakin ihmisiltä puuttuu myös ymmärrys siitä, miten tärkeitä he ovat ihmisille ympärilleen.
Halusin vaan purkautua jonnekin viikonlopun jäljiltä... Olen itkenyt ja ollut ihan väsynyt tähän. Ap