Miksi naisen pitää uhrautua ja laittaa lapsensa kaiken edelle

Lapsen isältä voi odottaa...

Yleensä toisilta äideiltä saa kannustusta ja tukea.

mies voi olla ihmisten puheissa "hyvä isä" vaikka ei koskaan tapaisi lapsiaan. Yksinhuoltaja sen sijaan on aina "huono äiti", epäonnistuja. Mitä uhrautuvampi äiti on, sen marttyyrimpi ja huonompi. Mitä itsenäisempi äiti on, sen itsekkäämpi ja huonompi. Mitään välimuotoa ei ole. Mies on aina hyvä sellaisenaan kuin on, naisessa on aina jokin pielessä.

mutta teet itsekkäitä valintoja pienen lapsen kanssa?



Kuulostaa yhdistelmänä siltä, että olisiko syytä oikeasti keskittyä lapsen tunteisiin ja etuun, ja unohtaa itsesi ja tarpeesi saada palautetta? Sitä se äitiys nimittäin on, että on hieman pakko jättää itsensä usein taka-alalle ja vieläpä ilman, että kukaan tulee kiittämään mahtavasta suorituksesta. Paras saavutuksesi on se, että lapsesi kasvaa onnellisena ja hänestä tulee tasapainoinen ihminen. Kärsivällisyyttä kehiin siis, äitiys ei ole mikään palkintopokaalien keräystehtävä.

ei ole tasa-arvoiset nuo äitien ja isien suhteet.



Mutta jos nyt unohdetaan arvon isä, niin mitäpä jos keskittyisi siihen, että omassa sydänalassa tuntuu hyvältä, kun tekee OIKEIN. Ei tunnustusta aina tarvi saada ulkopuolisilta.

t. rento ja onnellinen äiti

En minä muitten äitien takia laita lasta kaiken edelle vaan lapsen itsensä takia, koska rakastan häntä hirmu paljon ja haluan hänelle hyvää. Sitä paitsi ei hän loputtomiin tuossa ole etusijalle laitettavana, vaan lähtee lopulta omaan elämään. Ylipäänsä koko ajan vähenee lapsen tarvitsevuus, lapset on pieniä niin vähän aikaa.

tekemään oikeita asioita, sen sijaan että yrittää tehdä asiat oikein? Koska jälkimmäinen johtaa siihen että sinä itse jäät omassa äitiydessäsi epävarmaksi ja tarvitset jatkuvasti palautetta ja kiitosta ulkopuolisilta ihmisiltä ( jotka tuskin sitä antaa). Jos taas teet asioita, joiden tiedät olevan parhaaksi lapsellesi, sinun ei tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat. Äitiys on niitä asioita elämässä jossa pitää osata unohtaa se oma kunnianhimo ja tarve olla esillä, jotta lapsella on tilaa kasvaa omaksi itsekseen.